Sinänsä on typerää kyllä verrata eri kausia toisiinsa. Ei kaudet oo samanlaisia. Rautakorven aikana tietysti oli jotain lainalaisuuksia kuten se, että peli näytti aina siltä, että se jossain vaiheessa alkaa toimimaan. Tällä hetkellä Tapolan Tapparassa ei oo semmosia rakenteita juurikaan, jotka tukisi päätelmää, että jotain olisi syntymässä. Mutta se, että verrataan jotain kahden kauden takaisia häviömääriä tai viime kauden putkien ja tappioputkien pituuksia ja tappioiden määrää jne. on kyllä aivan turhaa. Ei siitä hyödy kukaan, koska oikeastaan ainoa mitä voi oikeasti tulkita ja verrata on se tuote itsessään eli peli. Peli on tällä hetkellä todella huonoa ja siitä on todella huolissani ja niin pitäisi olla kaikkien muidenkin. Tällä hetkellä akuuteinta ei ole edes tämän tappioputken katkaisu vaan tärkeintä on se, että pelistä alkaa löytyä rakenteita, joiden varaan voi laskea ja kuvitella, että jos toi nyt alkaisi toimimaan niin varmaan myös voitettaisiin. Tällä hetkellä Tapparan peli polkee paikallaan ja mitään sellaisia elementtejä ei oo näkyvissä, joilla voitaisiin pitkällä aikavälillä saada muutoksia aikaan. Tapola voisi tiivistää viisikon ja hakea tuota kymmenen voiton putkea uudestaan, mutta olisiko siitä mitään hyötyä? Sillä voitettaisiin taas mutta ongelmat ei katoaisi mihinkään. Tällä hetkellä koko hyökkäyspelin rakenne on ihan kuralla ja mikään yksinkertaisinkaan asia ei ota toimiakseen.
Henkisen tilan romahtinen tusken tulee seurauksena mistään fyysisistä rasituksista tai treenijumista vaan joukkue huutaa apua ja sen näkee kilometrin päähän. Vaikka Tapolalla olisi millaisia visioita siitä, miten Tappara voisi pelata tällä hetkellä hän ei saa niitä tuotua jäälle. Johtavat pelaajat eivät joko saa vietyä asioita joukkueelle asti, koska joukkue ei edes osota mitään halua pelastaa Tapolaa tai pelata Tapolalle. On todella vaikea tuolla hyökkäyspelaamisella päästä johtoon ja sitten vielä päälle se, että yleensä jos siihen tilanteeseen päästään niin tehdään alokasmaisia virheitä joiden seurauksena vastus saa ilmaisia maaleja. Tapola on varmasti käyttänyt jo kaikki keinot kriisipalavereista ja huutosulkeisista ylimääräiseen happihyppelyyn saadaakseen pelaajat pelaamaan, mutta jos sitä luottamusta ei ole tai se on jo menetetty niin eihän se mitään auta. Tapola reagoi nyt peleissäkin jo viiveellä eli muutokset kyllä tapahtuvat, mutta ne tulevat huonolla hetkellä tai liian myöhään. Esim. eilen päävalmentajan olisi pitänyt nähdä, että Metsolakin menetti jo hallinnan 2-4 maalissa ja se löpsähti vähän helposti. Hän olisi voinut jo silloin vetää maalivahdin pois ja antaa Drachovinalle aikaa. Hän kuitenkin heiti Drachovinan maalille vasta sitten, kun peli oli käytännössä jo lopullisesti luiskahtanut käsistä.
Leinonen kasasi tälle kaudelle joukkueen ilman selkeitä ykköskorin vahvistuksia kesällä ja selkeästi jätti säästöliekin palamaan, kun joukkuetta kasattiin. Kauteen lähdettiin hyvinkin epämääräisin ajatuksin ja nyt kaikki riskit vaan realisoituvat:
1) Oli riski lähteä kauteen nimettömällä valmennuksella ja antaa heille toiselle valmentajalle koottu joukkue sellaisenaan ilman muutoksia. Tässäkin riskissä toki oli high risk high reward -ajattelua, että jos kaikki onnistuiskin niin tässä voitaisiin saada pienellä rahalla todella hyvä joukkue, joka vielä olisi jatkumolla Rautakorven Tapparan kanssa. Nyt kun on pelattu 25 peliä päälle voidaan jo sanoa, että tässä high risk on toteutumassa täysimittaisesti ja rewardia ei oo tulossa. Jos Leinonen ei oo tätä skenaariota lähtökohdissaan ottanut huomioon hän on väärässä tehtävässä, koska Tapparan kokemukset tässä ovat varsin tuoreessa muistissa T: harjoitellaan täällä liigavalmentajaksi ja haetaan vauhdit kunnon pesteihin.
2) Oli riski lähteä kauteen ilman kahta maalivahtia. Kyllähän Tapparalla on kolmekin sopimusvahtia, mutta on selvää, että kaksi liigan untuvikkoa eivät tule oikeasti haastamaan Metsolaa missään vaiheessa ja jos Metsola pettää niin vaikeuksia tulee takuuvarmasti. Tasaisempi peluutus olisi antanut edes näennäisen mahdollisuuden esim. Eetu Laurikainen -skenaarion toteutumiseen kuten Bluesissa, mutta peluuttamattomilla kakkosveskoilla ei vaan tee mitään ja he eivät myöskään pelasta joukkuetta. Riski on tässäkin realisoitumassa, jos Metsola ei saa nopeasti kasattua itseään.
3) Pyhä kolminaisuus jääkiekossa on edelleen fakta:
a. ykkössentteri b. ykköspuolustaja c. valmentaja. Nämä kolme asiaa pitää olla kunnossa, jotta joukkue on oikeasti edes todellinen mestarisuosikki. Viime kauden perusteella ainoastaan Mäntylä sainattiin, joka täyttää tuon ykköspuolustajan velvoitteet kyllä hyvin ja Aalto todistetusti pystyy kiekollisesti olemaan joukkueen liideri. Ykkössentteri ilmeisesti oli hankittu, mutta kun ei saatu sitä mitä haluttiin niin tyydyttiin plan b ja yritettiin taas kerran sellaista, joka ei viimeksikään toiminut. Greenistä ei ollut viime kaudella Tapparan kiekollisen pelin ykkössentteriksi, joten jopa fanit ihmettelivät, miksi hänestä sellainen väkisin halutaan. Jonkun näistä riskeistä toteutuessaan joukkue olisi kestänyt, mutta nyt kun kaikki kolmesta ovat tavalla tai toisella pettäneet niin tuloksen näkee kauas.
Se, voiko Tapolaa edes syyttää tästä - ei mielestäni. Leinonen on tehnyt tämän monta kertaa ja aina Rautakorpi on pelastanut hänen nahkansa. Nyt Leinosenkin on vihdoin aika näyttää, että häneltä löytyy tarvittava osaaminen ja joukkue onnistutaan saamaan voittavaksi ilman Rautakorpea. Tässä valahdettiin just siihen, mitä pelättiin, että onko Rautakorpi liian loistava persoona Tapparan organisaatiolle ja saako hänen poistumisensa aina aikaiseksi tämän saman eli ulospuhallus ja organisaatio on pöhöttyneen tyytyväinen itsessään. Ainoa asia, josta Leinoselle voi viime vuosina nostaa hattua on Rautakorven palkkaaminen. Muu urheilujohtaminen on ollut täyttä kuraa.
