Tässä näkyy nyt konkreettisesti se ero Elmerin ja Karjalaisen välillä. Toinen tuli tänne, eikä ole kehittynyt vuosien saatossa ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. Toinen taas kynti ensimmäisen vuoden, kasvoi kesällä ja palasi kaukaloihin todella hyvänä liigapelaajana.
Mielestäni Karjalainen ei ole kehittynyt erityisen dramaattisesti, vaan joutui viime kaudella luokattoman loanheiton kohteeksi jossain siinä kohtaa, kun Tapolalle piti antaa het kenkää ja pahoinvointi purkautui moneen suuntaan.
Selkeimmät vahvuudet hänellä ovat liike ja työteliäisyys, joista hyvät pelissä toteutuvat hyvät asiat ovat enemmän tai vähemmän suoraa seurausta. Nämä vahvuudet olivat samalla tasolla jo viime vuonna. Ne soveltuivat oivasti rooliin rikkovassa ketjussa, joten Karjalaista ei ollut tarvetta lähettää LeKiin, vaikka se olisi varmasti tehnyt hyvää kiekolliselle pelaamiselle.
Kiekollisesti Karjalainen on kohtalainen pienissä siirroissa, muttei ole lättyjä heittävä ketjun sielu. Viime kaudella rikkovassa ketjussa pelinpyörittäjää ei ollut ja paikkoja tuli vähän. Tällaisessa roolissa kiekollinen peli usein kärsii puutteellisen tuntuman ja itseluottamuksen vuoksi. Nyt pelaavammassa ketjussa tulokset näkyvät taulullakin. Toki kiekkovarmuus on kasvaneen roolin myötä parantunut, mutta kyllä isoin muutos on pelikavereissa eikä Karjalaisessa.