Kuusela - Dixon - Palola
Haapala - Järvinen - Jormakka
Erkinjuntti - Green - Peltola
Marjamäki - Malinen - Heikkilä
Itse laittaisin ketjut jotenkin näin. Tällä hetkellä tilanne on se, että Kuusela ja Palola menevät hukkaan Malisen rinnalla. Jakke on erinomainen pelaaja, mutta Tapparan ykkösnyrkki ei ole ollut sellainen pelote, mitä se voisi olla. Malinen on ihan hyvä pelintekijä, mutta hänellä ei ole Dixonin käsiä ja pelisilmää. Kuusela on tahkonnut nyt 9 peliä ilman maaleja. Palola on puolestaan tehnyt viimeiseen 10 peliin 4 maalia, joista kaksi on syntynyt ylivoimalla (ei ketjudynamiikan ansiota) ja kaksi umpisurkeaa TPS:ää vastaan.
Kakkosketjun yhdessä pitäminen on vähän siinä ja siinä. Se on kuitenkin toiminut suht hyvin, sillä Järvinen pystyy pelaamaan Jormakalle vauhtiin kiekkoa ja satalasissa taisteleva Haapala täydentää ketjun hyvin. Järvinen on senttereistä selkeästi huonoin (44,4%) aloittaja, joten sikäli siirtäisin hänet mielellään laitaan, jos vain mahdollista.
Kolmoseen kasaisin alkukaudella ajoittain erittäin hyvin toimineen yhdistelmän EJ, Green ja Peltola. Tämä siitä huolimatta, että EJ on ollut syväjäässä. Kuitenkin hänen ja Greenin yhteistyö on parhaimmillaan ollut erinomaista (EJ rakentaa, Green menee maalille) ja Peltola sopii siihen toiseen laitaan. Green on mielestäni osoittanut myös sen, että ansaitsee enemmän vastuuta. Kolmosketjun minuutit eivät vielä ajaisi häntä piippuun, kuten viime vuoden pleijareissa hieman kävi.
Malisen osana on sitten nelosen rooli, mutta toki hän olisi edelleen tärkeä osa alivoimaa ja miksei myös osa kakkosylivoimaa. Nelosen vasempaan laitaan sijoittaisin Marjamäen, joka on mielestäni esiintynyt todella pirteästi vähäisestä peliajastaan huolimatta. Malinen tasapainottaisi ketjua hyvin, jos Masi innostuu koohottamaan liikaa. Toiselle laidalle voisi kokeilla uutta tulokasta Heikkilää, vaikka ilmeisesti hänelle on luvattu paikka kolmosen laidasta, mikä tarkottaisi EJ:n tai Peltolan tippumista ketjuhierarkiassa.
Näillä muutoksilla saadaan mielestäni neljä tasapainoista ketjua, joissa jokaisessa on selkeä pelintekijä ja joista jokainen kykenee hyökkäyspeliin. Lisäksi voitettujen aloitusten määrä kasvaisi, kun pohjois-amerikkalaisten peliaika lisääntyisi.