Pointti on, että ilmiö menestys = lisää katsojia toimii tilastojen valossa Tapparan kohdalla hyvin huonosti ja näin ollen todennäköisesti heikosti myös tamperelaiseen kiekkoiluun peilattuna. Vaikken ole koskaan Ilveksen tilastoja katsonutkaan, luulen, että tämä mainittu korrelaatio on nimenomaan Ilveksen kohdalla varsin voimakas. Jaksaako kukaan kaivella vanhoja tilastoja niin saataisiin lisävalaistusta? Screamager?
No nämä yleisömäärät ovat näin suomalaisessa urheilukulttuurissa niin monen asian vaikutuspiirissä, että jos tahtoisi saada aikaan jotain lisäarvoa tuovaa, niin silloin pitäisi ensinnäkin olla aika moni taustatekijä huomioonotettuna joka kauden luvuissa. Menestys tottakai vaikuttaa jonkin verran, mutta suoraa korrelaatiota on vaikea tehdä. Pitäisi ensinnäkin määritellä, että mitä tällä hyvällä menestyksellä tarkoitetaan? Riittääkö katkennut kuuden pelin voittoputki vai tarvitaanko viime kauden hopeamitali? Riittääkö siis hetkittäinen menestys vai tarvitaanko enemmän sisäänrakennettu menestymisentaipumus?
Lippuhinnat, kausikorttimyynnit, markkinointipanostukset, onko lämmin syksy, TV-tarjonta, pelaajamateriaalin kiinnostavuus ("V. Nieminen", "Lehterä", "J. Ojanen" ym.) ja muu ottelutapahtuman viihtyisyys (mm. olosuhteet ja erätaukotarjottavat) vaikuttavat enemmän Tampereella kuin esimerkiksi jossain Montrealissa, jossa jokaisessa Canadiensin kotipelissä on se täysi halli, yli 21 000 katsojaa kauden läpi. Kannatuskulttuuri on erityyppistä samoin kuin väestöpohja ja täällä yleisömäärä on hyvin monen tekijän summa. Suomessa vaikuttimina ovat myös jopa pelipäivä ja "joukkueen pitää ansaita kannustus"-hokema eikä siinä sinällään mitään, jos sitä mieltä on. Kukin kannattaa tyylillään ja tämä on yksi suomalaisen kannustuskulttuurin tyyppipiirteistä. TV:n ääreen jäädään joukkueen heikommalla pelillisellä jaksolla helpommin.
Jokainenhan voi todeta viime pelissä olleen ilmoituksen perusteella rahtusen päälle 4000 katsojaa, sitä edellisessä tuon verran ja kauden ennätys on tämä. Se, josta itse olisin yleisömäärävertailussa oikeasti kiinnostunut ei ole niinkään se, paljonko hallissa on ilmoitettu väkeä numeroina vaan se, paljonko siellä on väkeä kausikorttimyynnin ulkopuolelta suhteessa muiden kuin kausikorttipaikkojen lukumäärään. Kausikortti on kerran myyty ja sillä selvä, se on oma proseduurinsa oman markkinointinsa kera ennen kautta, mutta paljonko on "muita"? Käsittääkseni kausikortit tilastoidaan yleisömäärään, oli se kausikortti-ihminen hallissa tai ei. Yritykset, aitioporukat ja irtolippujen ostajat runkosarjan aikana ovat tärkeitä markkinoinnillisia kohderyhmiä ja näiden menekki olisi mielestäni mielenkiintoisin tilastoitava tieto ottelukohtaisesti, mutta eihän siitä tarkkaa tietoa ole saatavilla näin karvalakkikannattajalle.
Alussa esiin nostetut yleisömäärään vaikuttavat tekijät ovat mukana vaikuttamassa etenkin irtolippumenekkiin ja siinä on kinkkinen hallinnan kohde, kun kaikki mainitut tekijät eivät ole oman toiminnan suorassa vaikutuspiirissä. Lippuhintojen tason pohtiminen, omaehtoinen markkinointi ja ottelutapahtuman edistäminen pelin ulkopuolella ovat helpoimmin
omaehtoisesti toteutettavissa olevia keinoja kasvattaa yleisömäärää. Noissa lippuhinnoissahan saa sitten suorittaa optimointia näiden kaikkien mainittujen tekijöiden vaikuttaessa kokonaisuuteen, mutta selväähän se on, että halvemmalla lippuhinnalla tulee enemmän porukkaa, mutta tuleeko tarpeeksi, jotta hinnanalennus katetaan?
Siihen lippujen menekkiin voi vaikuttaa markkinoinnilla ja ottelutapahtuman kokonaisvaltaisella edistämisellä, lähtien markkinoinnilla kiinnostuksen ja pöhinän luomisesta aina ottelutapahtuman tunnelman edistämiseen pelin ulkopuolisin keinoin vaikka katsomoasettelujen muodossa. Tämä irtolippumenekki ja siitä saatavat tuotot ovat siis tietyiltä osin hallittavissa, riippuen seuran tahtotiloista, mutta osa riippuu myös kulttuurille ominaisista seikoista, joita ei heti korjata. Seuran suorittama pitkäjänteinen työ tosin hyvin suurella todennäköisyydellä edesauttaisi kulttuurin muutoksia, koska sukupolvet vaihtuvat ja vaihtuneet sukupolvet omaksuvat väkisinkin uusia tapoja niitä tarjottaessa.
