Kirjoittaja Aihe: Koulu/opiskelu  (Luettu 9953 kertaa)

Poissa tonizzz

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 242
    • Profiili
Koulu/opiskelu
« : Syyskuu 15, 2013, 22:49:32 »
Moro. Tein tälläsen aiheen ku en löytäny muuta tähän liittyvää täältä. Mulla on vaikeuksia koulun kanssa. Kouluun lähteminen on isoin ongelma. Motivaatioo ei tunnu saavan mistään mikä taas lisää poissaoloja. Oon 17v ja opiskelen ammattikoulussa. Ala on ihan mukava ja kiinnostava mutta silti ei haluta lähteä millään kouluun. Eikä mulla oo oikein ketään joka kannustais koulussa olemista ja niin pois päin. Jos joku voisi auttaa tässä asiassa niin olisin todella kiitollinen. Eli mistä saisin motivaatioo opiskeluun. Netistä oon hakenu kans eri paikoista mutta ei niistä löytyny mitää. Toivottavasti täällä joku voisi auttaa :)

Poissa Danny

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 308
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #1 : Syyskuu 16, 2013, 06:15:00 »
Aina kun saat 9 korkeemman numeron kokeesta, palkitse se Tapparan pelillä :)
"Siipiä voiton kunniaksi"

Poissa 4_TRA

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3246
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #2 : Syyskuu 16, 2013, 07:22:20 »
Tuon edellisen vois kääntää niinkin että koulun käymällä valmistut ja menet töihin joten jatkossa tukien loputtua rahoitus turvattu Tapparan peleissä käymiseen.
Seuraava tärppi olis: mites meinaat viettää loput noin 58 vuotta elämästäs (elinikäodotus 75v), sillan alla vai penthousessa?
Ei kukaan sitä motivaatiota sulle pysty "tekemään" mutta sekalaisia säkärillä osuvia ohjeita tietysti löytyy viljalti.

Oikeastaan se olis sieltä omasta perheestä löydyttävä se kannustin ja tuki kun kuitenki tapauksen paremmin tuntevat. Jos ei niin mieti hetki mitä ihan oikeasti haaveilet ja haluat lyhyellä (5v) ja pitkällä tähtäyksellä (50v) ja sitte fundeeraat että mitä se vaatii tekemistä toteutuakseen. Raha on kuitenkin se olennainen osatekijä, selvitä työmarkkinatuen ehdot ja määrä ja vertaa sitä ammattisi palkkaukseen. Niin Lottovoitot ja suuret perinnöt on nyt poissuljettu.

Poissa taakka

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1230
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #3 : Syyskuu 16, 2013, 12:15:04 »
Mitäänhän tässä elämässä ei saa jos ei itseään laita likoon ja yritä. Jos olet alasi löytänyt niin kannattaa vaan tiukasti potkia itseään takamukselle ja hoitaa koulu kunnialla loppuun. Koulun kesken jättämisestä tulet kärsimään vain sinä itse.

Tässä jo edesmenneen Steve Jobsin puhe. Omasta mielestäni todella mielenkiintoinen elämäntarina. Jos englanti sujuu niin suosittelen!

https://www.youtube.com/watch?v=UF8uR6Z6KLc
Hei, mua ei huimaa!

Poissa Axe Boobs

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 488
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #4 : Syyskuu 16, 2013, 14:11:56 »
Toisen asteen koulutuksen hankkimatta jättäminen olisi typerää tässä taloustilanteessa. Töihin menemällä voisit ansaita vähän rahaa joo, mutta mitä sinä sillä? Oletettavasti asut vielä vanhempiesi luona, ja he maksavat asumisesi, ruokasi ja ottelulippusi ja muut elämiseen tarvittavat välttämättömyydet. Duunista saatavalla liksalla voisit ehkä hankkia ensimmäiseksi autoksi muutaman tonnin kalliimman menopelin kuin kavereillasi on, mutta siihen se jää. Siinä jumitat  luultavasti sitten alimmalla orrella minimipalkalla lopun elämääsi. Ammattikoulun suorittamalla ja ponnistelemalla pääset duunipaikkoihin, joissa saat vähän vastuutakin, mikä on motivoivaa. Ja palkkauskin on silloin sellainen, että sillä elää ihan mukavasti.

Kaikkein huonoin vaihtoehto on kuitenkin jäädä kotiin nukkumaan ja pelaamaan pleikkaria. Lyhyellä tähtäimellä sellainen downshiftaus voi tuntua kivalta, mutta se ei vaan pitemmän päälle toimi. Siinä syrjäytyy ja ajautuu kaikenlaisille ihmisarvoa alentaville työkkärin järjestämille puuhastelukoulutuskursseille, joista on harvoille hyötyä. Joo, ne maksaa kämpän ja ruuat ja vaatteet ja antaa vähän käyttörahaakin, mutta kuinka kauan? Yhteiskuntamalli, jossa ihmisellä on vapaus olla tekemättä mitään on tulossa tiensä päähän: valtiolla ei ole enää varaa elättää näitä syrjäytyjiä. Suomelle tulee käymään kuin Kreikalle ja lainahanat menevät muutaman vuoden päästä kiinni. Silloin tullaan tekemään rajuja leikkauksia niiltä, joilla on kaikkein vähiten. Älä kuulu siihen porukkaan.

Miksi sinun pitäisi herätä aamulla ja mennä kouluun? No koska sinun täytyy ja koska sinun kannattaa. Jouten olo ei ole ihmisluonnon mukaista, eikä välttämättä edes mahdollista tulevaisuudessa. Aamuherätykset ovat kyllä ikäviä, mutta niistä kyllä selviää, kun pitää itsestään huolta.

Poissa Tapparatar

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #5 : Syyskuu 16, 2013, 14:26:54 »
Axe Boobs toi esiin monia hyviä pointteja, joista tärkein on se, että älä missään nimessä jää kotiin, vaikka koulu nyt tökkiikin. Sinun kannattaisi olla pian yhteydessä oman koulusi kuraattoriin. Voisit käydä juttelemassa hänen kanssaan motivaatiosta tarkemmin.

Poissa gatecrasher

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 7605
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #6 : Syyskuu 16, 2013, 16:21:01 »
Täällä on onkin jo tuotu paljon hyviä pointteja esiin. Lukeminen ja opiskelu kannattaa aina. Vaikkei koulutus sinänsä takaa 100% työpaikkaa niin ainakin parantaa mahdollisuuksia huomattavasti, pelkän peruskoulun varassa ei tänä päivänä tahdo saada mitään kunnollista työpaikkaa kunnollisella palkalla. Monilta nuorilta myös unohtuu se tosiasia, että henkilökohtainen eläkekertymä määräytyy työssäolovuosien ja saatujen palkkojen mukaan, en nyt muista mistä ikävuodesta lähtien eläkekertymää aletaan laskea, mutta montaa "välivuotta" kotona oleilemalla ei kannata pitää. Ei muuta kuin tsemppiä nykyisiin opintoihin ja suosittelisin opiskelemaan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Pitkässä juoksussa se todellakin kannattaa.

Poissa Kankaantaan profeetta

  • Global Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1312
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #7 : Syyskuu 16, 2013, 21:04:01 »
Mielenkiintoinen aihe.

Lähtökohta on sinänsä hyvä, että olet koulussa ja ala kiinnostaa. Silloin on lupa odottaa, että aikuisena jaksat tehdä oman alasi työtä. Ammattikoulut valmistavat parhaimmillaan mielenkiintoisiin ja varsin hyvin palkattuihin töihin. Mielenkiintoinen arpeetti on mielestäni toki se varsinainen juttu, mutta kuten joku tuossa ylempänä jo totesikin, palkkaakin pitää tulla. Ihminen on kuitenkin töissä arkena noin puolet hereilläoloajastaan ja sen lopun nukkuu jossain maksullisessa tilassa, kodissaan. Rahaa tarvitaan asumisen lisäksi hereilläoloaikana esimerkiksi puuroon, jäähallilla käymiseen jne. Mutta tämä taitaa olla jo selvää eikä tämä ehkä olla ongelmakaan, ei ainakaan sen ydin.

Mikäli nyt oikein luin, varsinainen ongelmasi on lähteminen. Oletan, että nukut yöllä ja koulusi on siinä mielessä normaali, että sinne mennään aamulla nukkumisen päätyttyä. Luulen, ettet nuku tarpeeksi ja tämä on osa vaikeuksista. Sinun ikäisellä suosituksena pidetään 8-9 tuntia. Toinen asia on herääminen sinänsä. Syvän ja kevyen unen rytmi menee 1, 5 tunnin rytmeissä, joten ei kannata herätä esimerkiksi kahdeksan tunnin kohdalla kun uni on syvintä. On helpompi herätä unen ollessa kevyimmillään. Väärässä välissä herääminen voi pitää sinut uneliaana koko päivän, vaikka olisit yrittänyt ihan hampaat irvessä nukkua tyynyn puhki. Kokeile. Väitän, että toimii. Ihminen vain on sellainen.

Kun olet herännyt, ota itsellesi kunnon rutiinit. Voi kuullostaa kliseiseltä, mutta esimerkiksi aamulenkki tai muu reipas toiminta antaa koko päivälle aivan uskomattoman buustin. Itse juoksen joka aamu ja käyn usein saunassakin. Toinen klisee on ruoka. Aamupalalla on valtava merkitys koko aamupäivän kulkuun, joten kannattaa opetella tekemään itselleen kunnon aamupala. Älä skippaa sitä koskaan. Jos haluat säästää aikaa, tee se jo illalla jääkaappiin valmiiksi. Kolmas klisee on kiireettömyys. Herää sellaiseen aikaan, että lähtemisen kanssa ei tule liian kiire. Pikkupaine auttaa, mutta hosumalla jää vain paskan maku kaikesta.

Kaverit. Olin itse  koulukiusaaja numero uno, El Clasico useammassakin koulussa. En ylpeile sillä, mutta sen johdosta tiedän, mikä merkitys kavereilla ja tuella on. Pidä huoli, ettet joudu koulussasi kiusatuksi - että sinulla on niitä kavereita, jotka puolustavat sinua minunlaisiani persereikiä vastaan. Kavereita saa jokainen kunhan ei esitä mitään vaan on oma hullu itsensä. Tämä aitous sisältää myös sen, ettet yritä saada kavereita, koska kavereita haluavat saavat yleensä vääriä kavereita. Oikeat kaverit löytävät seuraasi kunhan vaan olet. Malliksi kelpa nuori Barkov. Sen nöyrempi mopoautotähti ei voi kukaan olla. Ilman tukiverkkoa kouluunmeneminen voi tyssätä kokonaan.

Näillä ajatuksilla lähtisin evästämään, koska en tapaustasi yksityiskohtaisesti tunne. Tsemppiä sinulle tonizzz ja laita yv:tä jos joku asia jäi mietityttämään. Mulla on aina aikaa jos joku sitä oikeasti tarvitsee.

Suositukset:
- nuku aina minimissään 7, 5 tuntia mutta mieluiten 9 tuntia.

Poissa Ljpp

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 2748
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #8 : Syyskuu 17, 2013, 21:54:00 »
@tonizzz

Millaista on koulumenestyksesi? Oletko ns. "laiska kasi" joka saa jonkinlaiset numerot tekemättä juuri mitään asian eteen, vai aiheuttaako itse koulussa pärjääminen ongelmia?

Motivaatio-ongelmat taitavat olla varsin tyypillisiä tuossa iässä ja itselläni meni ammattilukio enemmän ja vähemmän laiskotellessa. Asia oli tosin helppo sulattaa eikä noussut papereista esiin, koska sain siedettävät arvosanat vaikka en juurikaan hommaan panostanut. Koulukaveriporukka oli kuitenkin hyvä, joten sikäli päivät menivät mukavasti - aamuisin pääsin kyllä liikkeelle, vaikkakin kesken päivien tuli pinnailtua.

Edellä ehdotettiin aamulenkkiä ja olen vähän samoilla linjoilla. Harrasteiden, niin urheilullisten kuin muidenkin, lisääminen yleensä nostaa vireystasoa ja saat itsestäsi enemmän irti. Kulunut fraasi, mutta "terve mieli terveessä ruumiissa" pitää erittäin hyvin paikkaansa ja toimii myös myöhemmin työelämässä. Eli koulun lisäksi päiviin reilusti mielekästä sisältöä ja liikuntaa - illalla uni maistuu ja aamulla freesinä kouluun.
Tappara.co - osallistu yhteisöprojektiin!

Poissa tonizzz

  • Full Member
  • ***
  • Viestejä: 242
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #9 : Syyskuu 17, 2013, 22:58:19 »
@tonizzz

Millaista on koulumenestyksesi? Oletko ns. "laiska kasi" joka saa jonkinlaiset numerot tekemättä juuri mitään asian eteen, vai aiheuttaako itse koulussa pärjääminen ongelmia?

Koko elämä menty sillä periaattella että mahdollisimman vähän työtä mutta kuitenkin sen verran että pääsee just ja just kokeista läpi. Se tuntuu toimivalta koska mulla on todella huono muisti ja lukeminen ei auta yhtään kun kaikki unohtuu kokeissa. Varmaan sen takia koska en ikinä ole pystynyt keskittymään kokeisiin kunnolla. Ammattikoulu on sinänsä mun paikka koska sielä ei tarvi paljoo tehdä että pääsee kokeista läpi. Oon nytte lähetelly viestejä kuraattorille ja terveydenhoitajalle että ne vois auttaa mua koska en todellakaan halua tulla erotetuksi. Ja öisin tulee nukuttua just se 5-6h joka ei todellakaan riitä. Iltasin ei vaan saa nukuttua sillon kun oikeesti pitäisi yleensä pyörin sängyssä monta tuntia, vaikka elämäntavat on ihan normaalit ja eikä tuu nautittua mitään energiajuomia tai kahvia mikä haittais unia. Aamusin tulee herättyä 6.00 ja torkkua siihen asti kun oikeesti pitää lähtee. En oikeestaan ikinä syö aamupalaa koska tulee paha olo sen jälkeen yleensä. Tähänkin on haettu apua lääkäreiltä mutta eipä ne mitään osannu kertoo. Kiitos näistä hyvistä vinkeistä. Näitä on hyvä tulla lukeen aamusin jos ei huvita lähtee :) muuttuu mieli aika nopeesti.

Poissa Ljpp

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 2748
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #10 : Syyskuu 18, 2013, 19:12:07 »
Olet oikealla tiellä. Ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel sen ratkaisemiseksi.
Tappara.co - osallistu yhteisöprojektiin!

Poissa peterra

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1211
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #11 : Syyskuu 18, 2013, 20:05:16 »
Tsempit täältäkin. :)
Itsellä on ollut samankaltaisia ongelmia, mutta erottavana tekijänä on se, että itsellä nuo oireet oikeastaan iskivät vasta kunnolla päälle hieman vanhemmalla iällä. Selvitin yläasteen ja lukion kunnialla ja olin itseni mielestä aika loistava oppilas. Olin keskitasoa vähän parempi - tai itse asiassa - ehkä eniten olin tuo kuvailtu laiska kasi sillä erotuksella, että olin enemmän laiska ysi. En panostanut koskaan mihinkään muuhun kuin siihen, mikä mua kiinnosti ja niissä aineissa loistin aina (omasta mielestäni), mutta jälkeenpäin ajateltuna pääsin aika helpolla. En joutunut oikeasti koskaan panostamaan mihinkään ja pyrkimyksenä oli vähän semmonen "mennä siitä mikä on helpointa."

Sitten alko lukiossa se neljäs vuosi, joka oli käytännössä mulle ainoastaan yhden jakson pituinen. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi jo kolmannen vuoden keväällä, mutta uravalinnan vuoksi halusin vielä tehdä yhden ylimääräisen aineen. Siinä sit oli tavallaan jo "valmis", kun oli saanut ylioppilaslakin ja lahjat ja elämä hymyili ja yht'äkkiä motivaatio siihen ylimääräseen yhteen kurssiin neljännen vuoden syksyllä katos ihan totaalisesti. Rupes tuleen hirveästi poissaoloja siinä kolmannen vuoden keväällä (kaikki kaverit oli jo kirjoittanut ja samalla tavalla valmiita kuin minäkin kirjoitusten osalta ja ne valmistautu jo täyttä häkää pääsykokeisiin yliopistoa varten) ja itsellä oli se tilanne, että tavallaan jäin niiden matkasta, kun hain yliopistoon vasta vuoden myöhemmin tuon yhden aineen takia, jonka kirjoitin. Mulla siis ikään kuin jatkui vielä se "opiskelu" lukiossa ylimääräsenä ja vapaaehtosena. Siinä sit se motivaatio jotenkin kuolettu ja kun oli vaan se yks kurssi (2x lukiota viikossa) niin huomasin yht'äkkiä, että siitä alko tulla työtä päästä edes paikalle. Kokonaisuutena tuntu, että muutuin ihan ihmisenä toisenlaiseksi. Musta tuli 6 kk:n aikana kaikkea sitä, mitä olin halveksinut ja vihannut koko oman koulu-urani.

Sitten tuli armeija siihen heti perään ja tavallaan se katkas sen opiskelun kokonaan. Pääsin sit armeijasta käymään pääsykokeissa yliopistossa. Ensin ei tärpännyt ja tuli lappu kotiin, että kokeile poika ens vuonna uudestaan. Sitten alotin siinä valmistautumaan elämään "opiskelutonta" vuotta ja olin just saanut ensimmäisen kunnon työpaikkani kaupan alalta. Olin sopinut pomon kanssa kaikki valmiiksi, että kuinka vuosi viedään läpi, että voin lukea pääsykokeisiin. Sitten napsahti postiluukusta 29.8 semmonen peruutuslappu, että joku oli jättänyt paikkansa ja mä pääsinkin opiskeleen. Siinä vaiheessa yliopistoon orientoivat olivat jo muilta opiskelijoilta takana ja meikäläisellä meni kaikki pasmat sekaisin. En päässyt yhtään kiinni yliopisto-opiskeluun ja huomasin, että vaikka ala sinänsä kiinnosti niin siltikin en mennyt luennoille. Sain soviteltua pomon kanssa työhommat sillee, että pääsin alotteleen opiskelut kuitenkin. Eka vuosi meni ihan suoraan sanoen päin sitä itseään, en saanut mitään rotia itseeni ja motivaatiokato oli totaalinen, vaikka olin just päässyt opiskeleen sitä mitä halusin. Toisena yliopistovuotena jätin sit työt toistaiseksi ja totesin, että nyt opiskellaan. Se vuosi meni sit hyvin ja olin ihan tyytyväinen suoritukseeni. Pääsin taas siitä kesäksi töihin sit tokan vuoden jälkeen ja jotenkin taas katos kaikki motivaatio. Viihdyin tosi hyvin duunissa enkä kokenut ikinä mitään ongelmaa saapua työpaikalle ajallaan ja nautin työstäni. Sitten kolmantena vuonna yritin opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan ja sekin meni aivan ...no se meni ylitekemiseksi ja ilmeisesti jonkinlainen burn-out siitä tuli sit, kun ei huvittanut yhtään mikään. En saanut oikein kiinni työnteosta enkä opiskelusta, vaikka töissä kävinkin enemmän. Opiskelu alko kääntymään pysyvästi siihen suuntaan, että alko olla todella työlästä saada itseään yhtään mihinkään. Yritin kaikilla mahdollisilla tavoilla järjestellä sitä opiskelua kuntoon, mutta kun ei niin ei. Aina vaan tuntu löytyvän joku syy, että pystyin lintsaamaan luennot. Neljäntenä vuonna sit luovutin jo syksyllä ja päätin keskittyä työhön hetken aikaan, ainakin siihen asti, että saisin opiskeluuni jotain suuntaa ja saisin jotenkin itseni koottua siihen mielentilaan, että opiskelu on oikeasti kivaa.

Nyt alkais viides vuosi ja oon edelleen töissä enemmän. Ilmotin yliopistolle nyt jo toistamiseen, että oon poissaoleva opiskelija ja oon nyt tehnyt pääsääntöisesti töitä. Paljon vaikeita hetkiä on liittynyt tähän ja paljon on joutunut tutkimaan itseään ja miettimään, mistä tää johtuu. Mutta päivääkään en vaihtaisi, koska nyt on aikomuksena hakea ihan toista alaa ja hoitaa vaan nää rästijutut yliopistolta pois tänä vuonna. Oon tässä sivussa löytänyt työelämän kautta sen sielun palon ja sen työn, jota haluan ehkä tehdä jatkossakin. Oon mielestäni hyvä työssäni ja koen, että työympäristössä mua arvostetaan sellaisella tavalla, jossa mun on hyvä olla. Käytännön tekeminen on auttanut omaa elämää paljon ja se, että on ottanut näitä aikalisiä tässä nyt pari vuotta. Kannattaa luottaa itseensä ja kuunnella itseään, vaikka ympäristö huutaisi mitä vieressä. Itse oon kuunnellut koko aika ainoastaan itseäni ja oon ollut onnellinen, että vanhemmat on koko aika tukenut mua niissä valinnoissa, mitä oon tehnyt. Ystävät on ymmärtäneet ratkaisut, kun on keskusteltu ja kaiken kaikkiaan oon ollut tähän kokemukseen tyytyväinen. Ymmärrän nyt paljon paremmin ihmisiä, jotka kärsii tästä ongelmasta ja oon tämän kautta oppi todella paljon omasta tekemisestä ja siitä mikä itselle sopii. Kaiken kaikkiaan tuollaiset kokemukset voi olla ihan plussaakin ja sitten kun löytää sen oman paikkansa niin huomaakin, että asiat alkaa luistamaan ihan itsestään. Turha stressi pois ja ei kannata liian kovaa hakata itseään päähän.

Itsellä semmonen, millä on saanut itsensä liikkeelle opiskeluissa on ollut heikkoina hetkinä se, että on ottanut ihan kunnon päivärytmin käyttöön. Yrittänyt joka päivä ladata itsensä heti aamusta asti silleen, että tän mä hoidan. Sit palkitsen itseäni aina, kun pääsen tavoitteeseen. Omassa opiskelussa eniten oon huomannut sen, että jos asettaa tavoitteet liian kauaksi todellisuudesta ja liian korkealla heti alkuun, löytää yleensä itsensä aika heikosta tilanteesta henkisesti. Oon tehnyt nyt hommia tässä tän kandin parissa ja sitten opintoaineen vaihdon kanssa pala kerrallaan, että pieni sysäys eteenpäin kerralla eikä mitään massiivisia tavoitteita. Aseta tavoitteet viikon, kahden ja kuukauden päähän, silleen, että voit realistisesti saavuttaa ne ja silleen, että muistat nauttia siitä ja hengähtää hetken, kun saavutat sen. Vaikeudet kasvattaa oikeasti paremmin kuin mikään muu ja kaikki päätyy loppujen lopuksi plussalle, kunhan vaan muistaa kuunnella itseään.

Poissa Hakkuri

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 307
  • "Finis coronat opus"
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #12 : Syyskuu 19, 2013, 01:17:52 »
Varsin mainioita ohjeita täällä on esitetty motivaation ja elämäntapojen suhteen opiskelua ajatellen. Niinpä en noita juttuja alakaan toistelemaan. Mieleen tuli sellainen "pikkujuttu", että ainakaan minä en pysty keskittymään oppikirjoihin, jos toisella silmällä seuraan TV:stä jotain tai jos korvakuulokkeista änkee päähän samalla jotain musaa... Vaikka tuo siis rennolta meiningiltä tuntuukin, niin hyötysuhde jää todella heikoksi. Siis kun teet jotain, tee se kunnolla!! Aikaa ei kannata tuhlata.  8)

Itse kun vielä keski-ikäisenä aloin opiskelemaan ranskaa, espanjaa ja venäjää ihan alkeista, niin läksyjen suhteen parhaaksi havaitsin sen metodin, että sulkeudun johonkin koppiin ja laitan ainakin aluksi ihan silentat korville. Niin pääsee parhaiten alkuun ja pystyy todella keskittymään siihen, mihin on tarkoituskin. Kun pääsen hyvään vauhtiin, voin sitten jo heittää ne silentatkin sivuun ja homma sen kuin jatkuu. Siis: älä opiskele esim. kolmea tuntia vajaatehoisesti katsellen toisella silmällä TV:stä leffaa tai hokia, vaan ota lukuhetki tosissasi. Tarvittaessa eristäydy täysin vaikkapa tunniksi ja huomaat saaneesi paljon enemmän aikaan. Jos pitää lukea ja vielä muistaa siitä jotain, ei se onnistu kunnolla ilman keskittymistä vain itse asiaan... Pienillä asioilla voi olla iso merkitys... Se on sitten ihan eri juttu, mistä kummasta minullakin on motivaatiota aloittaa tänä syksynä jo kutoskurssi venäjässä. Se kun ei todellakaan ole liian helppoa.  :o

Poissa c-paaty

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 462
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #13 : Lokakuu 19, 2013, 22:17:55 »
Moro tonizzz,

Ymmärrän tilanteesi varsin hyvin. Itse olin aikanaan lukiossa mikä oli väärä paikka minulle. Taustalla vaikea murrosikä ja ongelmat ehkä kotonakin. Homma jäi vuoteen ja hain vauhtia ammattikoulun kautta maailmalle joka meni paljon paremmin.

Tärkeintä on se että tunnistaa ongelman ja uskaltaa tuoda sen esiin (sama asia on esim viinaksien kanssa). Koulun resurssit ovat kuitenkin rajalliset joten avun saaminen voi tuntua vaikelta. Lopulta jokainen tässä maailmassa vastaa itsestään mikä voi tuntua aikuistumisen kynnyksellä vaikealta. Kannustan todellakin käymään koulun loppuun kunnialla. Se on kuitenkin elämässä todella lyhyt aika verrattua 45 vuoden työuraan mikä on ikuisuus. Paljon tärkeämpää on että valmistut siltä oikealta alalta, kuten tekstistäsi ymmärsin ja saat työn jossa viihdyt. Todistuksella ja aktiivisuudella saadaan se ensimmäinen työpaikka jonka jälkeen työkokemus aktiivisuus ja se millainen olet ihmisenä käytännössä ratkaisee työnsaannin. Kaikki toivottavasti muuttuu työelämässä.

Monet on jo nostaneet esille elämäntavat. Kannattaa kyllä ehdottomasti kuunnella itseään mitkä asiat sinulle sopii parhaiten. Unirytmillä, ruokailulla, jne on yllättävän suuri merkitys jaksamiseen mutta nämä on aina henkilökohtaisia asioita. Itse olen ymmärtänyt näiden merkitystä vasta reippaan 30v iässä. Pleikan peluu tai baari reissu yhtenäkin iltana viikonloppuna kello neljään sekoittaa rytmin mikä heijastuu koko viikon väsymyksenä ja vaikeita aamuina.

Älä missään nimessä jää tietoisesti kortistoon vaikka se alkuun tuntuisi helpolta rahalta ja vaihtoehdolta. Ota vastaan aluksi vaikka jotain muuta kuin oman alan töitä. Mikä tahansa työkokemus on parempi kuin ei mitään ja auttaa työllistymään siihen työhön mitä oikeasti haluat tehdä. Työttömänä ajaudut ongelmiin, vääriin porukoihin tai yksinäisyyteen, perheen perustaminen on vaiketa jne. Taloutta kun seuraa niin sosiaalietuuksia tullaan leikkaamaan tulevina vuosina vielä rajusti koska yhteiskunnalla ei ole yksinkertaisesti enää varaa tukea entiseen malliin työttömyyden ja eläköitymisen osuuden kasvaessa.

Paljon olet saanut positiivista tsemppiä. Pidä lippu ja motivaatio korkealla!

Poissa grassinen

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1718
    • Profiili
Vs: Koulu/opiskelu
« Vastaus #14 : Lokakuu 21, 2013, 22:13:44 »
Tonizzz todella hyvän ketjun avasit, mukava et rohkenit varsinkin jääkiekko foorumilla :)
Otan enempi kantaa ja kirjotan tässä tähän topicciin kun kerkiän/jaksan..

Itellä vähän samoja probleemia, tosin eri syistä ja oon 30v, mutta amiksen kanssa käynyt, työelämässä vajaa n.8v ja nyt 5v ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ja taas saanut asiat siihen malliin et opiskelemassa uusiks, mutta alun jälkeen alko tökkiin.. siitä enempi kun kerkeen paremmin ja syvällisemmin kirjottaan.

Hienoo et tähän tullut ihan hyviä postauksia.