Tapparan peliesitykset kaudella 2013-14

[Väsyneet Kädet]

..

Hyökkäykset hitaita ja vasstustsjalla 3npelaajaa jo kiekon alla. Hyökkäys jaa hyökkäyssiniselle tai kulmiin.  ...

Nimenomaan tuo 1 vs 3 hyökkääminen juontaa niistä nopeista käännöistä. Muut ei ehdi mukaan, mutta vastustajan tasapainoisen viisikon myötä heillä on kolme alla jo valmiiksi.

Mutta tämä on tätä. Kausi venyi pitkälle, joten aikataulusta ollaan "jäljessä" viime syksyyn nähden - eikä se silloinkaan hyvin kulkenut.

[peterra]

Tässä vaiheessa kautta on ehkä jälleen hätäisimpiä muistuttaa seuraavista asioista. Käytetään viime kautta vertailukohtana ja muistellaan tilannetta silloin:
-startti liigaan lähes luokaton/huono. Tappara hävisi järjestäen kaikille joukkueille aina lokakuun puoleen väliin asti. Tappara sijoittui KUITENKIN liigassa runkosarjan toiseksi keväällä
-foorumit täyttyivät välittömästi vahvasti kritiikistä ja "kiireisimmät" olivat jo vaihtamassa joukkueesta mm. Connollyn ja Rautakorven. Rautakorven potkuja huudeltiin niin, että kitarisat näkyi.
-Tappara voitti vain ja ainoastaan heittopussi Ilveksen ja hävisi lähes kaikki muut matsit. Erona Ilveksen kohdalla tänä vuonna on se, että Ilves on vahvistunut todennäköisesti joukkueista eniten eikä enää täytä minkäänlaisia heittopussin kriteerejä ainakaan alkukaudesta.
-"nerot" foorumeilla ehdottivat aika monesti, että malttia nyt pojat ja aika moni sitten hattu kourassa pyyteli hätäisyyttään anteeksi keväällä
-vaikeaa on nytkin, mutta vasta kaksi peliä pelattu. Vaatimustaso on kyllä kova, koska aika monella ilmeisesti on ajatuksissa, että tässä nyt pelaa sama joukkue kuin viime keväänä ja odotetaan ns. välitöntä jatkoa keväällä. Pelillisesti ei olla sillä tasolla kuin oltiin keväällä eikä varmasti olla vielä pitkään aikaa. Lohduttavaa pitäisi olla, ettei meidän tarvitsekaan olla.
-radikaalein esimerkki siitä, että fanit eivät ole oppineet viime vuodesta mitään on se, että McRae ollaan lähettämässä kotiin YHDEN ottelun jälkeen. Aika moni oli laittamassa miehen jo lentokoneeseen ja passittamassa takaisin pohjois-amerikkaan.

=> yhteenveto: MALTTIA ! MALTTIA! ja MALTTIA!
Ymmärrän, että tunteitahan tuo herättää, niin itsekin haluaisin nähdä, että Tappara voittaa joka ilta täydellisellä pelillä. Mutta sellaista joukkuetta ei liigassa tule olemaan nyt eikä koskaan, joka pelaa joka päivä täydellisesti eikä heikompia jaksoja tule missään vaiheessa. Vrt. viime vuosi, että kyllä heikon startinkin jälkeen pystyy taistelemaan ja nousemaan, kunhan heikko startti ei veny liian pitkäksi. (Pelicans 2012-2013)

Hyväkin startti voi muuttua draamaksi, vrt. Blues 2012-2013. Blues johti liigaa 20:n pelatun pelin jälkeen, mutta mistä Blues löysi itsensä? Ei edes sääliplayoffeista.
Joten please, ennen kuin kommentoitte, ottakaa järki käteen ja miettikää hetki. En halua tappaa keskustelua yms. mutta ei odotukset voi olla oikeasti tässä vaiheessa kautta sellaisia, että aina voitetaan ja vielä helposti ja selvin lukemin. Sen sijaan järkeväähän on keskustella pelistä faktat mielessä pitäen. Screamer tekee tältä osin loistavaa työtä, sillä miehen kommenteissa on yleensä lähes ainoastaan faktaa ja kohdennettua tietoa ja tarkkaa analyysia eikä välittömästi lyödä koko joukkuetta kölin alta.

[Mika]

Hyviä ajatuksia peterralta ja suurimmilta osin komppaan sinua, pitänee kuitenkin muistaa että viimekaudella odotukset kauden alussa eivät olleet yhtä kovat kuin nyt ovat.
Kauden alussa meillä oli kuitenkin kenttä joka auttoi saamaan niitä satunnaispisteitä (Nieminen - Barkov - Haapala) Nyt tälläistä kenttää ei ole. On vain yksittäisi hyviä pelaajia, jotka eivät vielä ainakaan ole pelanneet kovin hyvin yhteen.

Muistutuksena epäilijöille.
Viimekaudella Syyskuun seitsemästä pelistä voitettiin suoraan 3 ja yksi hävittiin jatkoajalla, loput kolme olivat suoria häviötä, ja nekin tulivat vahvoille Kalpalle ja Jypille, sekä perinteinen häviö Lahdessa. Lokakuussa joukkueella oli vielä vaikeampaa 11 pelatusta ottelusta 6 hävittiin suoraan, ja vain kolme voitettiin suoraan. Loput kolme voitimme jatkoajan jälkeen. Kurssi muuttui Lokakuun jälkeen, sillä lopuissa 52 ottelussa tuli ainoastaan 9 suoraa tappiota. Loput varmaan jo muistanettekin.

En todellakaan olisi huolissani joukkueen tilasta. Kun hyvien yksilöiden yhteispeli ja kunto alkavat toimimaan halutulla tavalla voi jälki olla osittain jopa murskaavaa. Itselläni aino huolenaihe on Nemo. Miten hän tulee pärjäämään ilman ns "huippusentteriä" kaikki kunnia toki Maliselle mutta hän ei ole millään muotoa Barkovin tapainen sentteri. Jos olisi pelaisi NHL:ää.  Nemosta saatiin jo harmittavia viitettä ensimmäisessä ilvespelissä. Toki syöttöpiste tuli, mutta lohduttaako se paljoakaan. Nemo on sen tyyppinen pelaaja että pitää onnistua maalien muodossa, muuten tulee ylilyöntejä. Tällä kaudella olen yllättynyt mikäli Nemo yltää yli 30 pisteen. Samanlaista pistetehtailua ei nähdä kuten viimekaudella. Nemo on arvokas pelaaja tapparralle kunhan ei ala kiehumaan. Kuten surullisen kuuluisalla kaudella 2009-2010 50 ottelussa 142 minuuttia jäähyjä. Edellinen kausi 2008-2009 oli Villeltä kuitenkin huippukausi pisteiden valossa 55 21+20 41. Pelasi silloin Lehterän kanssa samassa kentässä. Ville on loistava pelaaja silloin kun homma toimii. Muulloin tulee valitettavan usein ylilyöntejä ja turhautumista mikä näkyy jäähyjen valossa.  Toki viimekausi huippu pisteiden valossa ja silloinki muhkeat 132 minuuttia jäähyjä

[isokasi]

Ihan samaa miettinyt tuon kunnon ajoituksen kanssa. Onko tosiaan ainut konsti kontata eka kolmannes sarjasta ja sitten alkaa pelaamaan? Tähän voisi joku palstan kuntoihme ottaa kantaa. Miten ne änärissä jaksaa vetää yli 80 runkosarjamatsia ja pleijarit päälle ja taatusti täydellä sykkeellä ekasta pelistä lähtien? Siellä jos joukkue konttaa Tapparan lailla alkukauden niin voi sanoa ekan kuukauden jälkeen hyvästit play-offeille. Tietysti sm-liigan kolme pistettä voitosta helpottaa takamatkan kiinniottoa.

NHL:ssä ne vetää millä vetää. Toisaalta täällä ja tällä systeemillä on mahdollisuus rakentaa kuntoa alkukevääseen asti, viimeistellä pelinopeus ja kuviot maaliskuulle ja täräyttää pajatso tyhjäksi huhtikuussa. Sijalta 8. runkosarjassa se taisi olla 2003. Silloin kun Saukkonen oli syönyt meidän eväät. Viime vuonna ehdittiin tasaisessa liigassa jopa toiseksi, vaikka TPS pelin jälkeen risteilyllä lokakuun lopulla oli aika epäuskoinen olo.

Fyysistä optimikuntoa on normipelurin mahdoton pitää yllä puhtain keinoin kuukautta paria pidempään. Kehittyäkseen fyysisesti ei pelaajalle riitä kova kesätreeni, vaan uskon Rautakorven ajattelutavassa kovan fyysisen treenin ajoittuvan koko kaudelle. Sitä kevennetään vain tarpeen tullen ja vuodenvaihteessa ainakin tiukin ruuvi on jo hellätty. Tästä varmaan käsite "kevään joukkue" on saanut pohjansa. Se, joka mainitsee jumin olevan kesätreenin jäljiltä ei ymmärrä, että joukkue treenaa koko ajan kovaa. Uskoisin, että jopa kovempaa kuin kesällä. Juuri sen uskoisin olevan Villenkin tarkoittamaa kärsivällisyyttä ja uskoa tekemiseen. Ei ole helppoa vetää kovaa treeniä ja pelata samalla suht tärkeistä pisteistä. Vaatii uskoa.

Eli kaksi maalin tappiota, vaikkakin jumboehdokkaita vastaan, ei muuta focusta mihinkään. Pikkuhiljaa ja ajoittain nekin kääntyvät jo syksyllä maalin voitoiksi hyvän pelisysteemin ansiosta ja sitten tärkeimmällä hetkellä loppukeväästä otetaan kaikki irti. Ja on mistä ottaa.

[tapsa34]

Viime kaudella tappara lopetti kovan harjoittelun helmikuun lopulla. Ja silloinhan joukkueen peli parani paljon. Ja varsinainen kevään kunto tuli sitten esiin tauon jälkeen kun tosipelit alkoivat. Varsinkin ykkösvitjan liike ja tekeminen oli huikealla tasolla:)

[tukkajukka2012]

Tukossahan poikien on oltava koska mielestäni kukaan ei pelannut edes sillä tasolla mitä harjoitus peleissä.
Mutta toisaalta tiedän että ihan varmasti Oulussakin jätkät on yhtä tukossa, mutta silti taulussa kaks voittoo ja eriluokan joukkueista.

[soosi]

Tukossahan poikien on oltava koska mielestäni kukaan ei pelannut edes sillä tasolla mitä harjoitus peleissä.
Mutta toisaalta tiedän että ihan varmasti Oulussakin jätkät on yhtä tukossa, mutta silti taulussa kaks voittoo ja eriluokan joukkueista.

Juuri näin. Kliseiden mukaan "hyvä joukkue ottaa pisteet huonollakin pelillä" ja nyt ei ole otettu, vaikka vastassa on peräpään joukkueiksi veikatut porukat.
Tuossa aiemmassa kirjoituksessani pääasiani oli se, että tuossa Ilves-pelissä ei ollut ketään pelaajaa, joka selkeästi olisi nostanut joukkuetta tai erottunut edukseen. No, ehkä Saravo ja kertoo paljon. Pelissä ei ollut eräitä lyhyitä hetkiä lukuunottamatta sitä tekemisen meininkiä, mitä viime kaudella oli kauden alusta lähtien. Jos nyt mennään ylitreenaamisen/tukkoisuuden taakse, ei se poista sitä tosiasiaa, että pisteitä pitää saada koko kaudella ja alusta lähtien, jotta niitä on riittävästi keväällä. Lisäski jos onnistumisia (voittoja) ei tule tulee suorittaminen kaukalossakin väkinäisemmäksi yksittäisillä pelaajilla ja koko joukkueella. Ville on esimerkki siitä, miten yritetään ja apina tulee selkään.

Joo, toivottavasti olen pessimisti ja voitte viikon päästä nauraa mielipiteilleni - jälleen.

[Number7]

Alla olevat lainaukset otettu Tappara - Kalpa- topicista. Sopivat hyvin alustukseksi alla olevaan pohdintaan.

Tänään odotan näkeväni Tapparan, joka tosissaan taistelee voitosta ja omaa jonkinlaisen pelitavan mitä seurata.

Tuota kyllä on odottanut viimeiset viisi vuotta joka pelissä ja tuota pitäisi aina olla.
Rautakorven aikana näin on ollut, mutta Ilves-pelissä ottelun viimeisellä puoliskolla taistelu oli näennäistä puuhastelua ja pelitapa ei ihan wanna-be-valkulle auennut, mutta ei onneksi mitään viivelähtöjä oman maalin takaa aika taikka Summasen äiti- luonto kiekko, mitä se ikinä onkaan.

Tähän alkuun todettava, että tämä kirjoitelma on hieman erilaista pohdintaa peliesityksistä. En tiedä onko kukaan muu samaa mieltä, mutta laitetaanpa kuitenkin näytille.

Mietiskelin tässä pitkään viime pelin tiimellyksessä, että miksi peli ei hirveästi napannut. Muistin tämän samaisen tunteen Rautakorven visiitiltä 10 vuoden takaa. Silloinkaan ei syksyn pelit kiinnostaneet lähes ollenkaan. Syynä oli samainen heikko kauden aloitus ja odotus mitalipeleistä. Odotusarvot kun olivat tuolloinkin kaudelle kovat useamman vuoden putkeen ja aina syksyn koittaessa peli oli enemmän vähemmän sekaisin alkukaudesta. Luotto joukkueeseen ja Rautakorpeen on itsellä suhteellisen kova. Samalla se asettaa näin fanillekin tähtäimen sinne pitkälle kevääseen. Vaikka tätä liigan alkua on taas odottanut vesi kielellä monta kuukautta, niin jotenkin tämä alun lässähdys taas toi realiteetit esiin ja tappoi fiiliksen lähes kokonaan. "Ei me tähdätä kuntopiikkiä syksyyn, me ruvetaan pelaamaan sitten keväällä."   "Nyt on vasta reenattu kovaa. Pelilliset asiat tulee myöhemmin. Kattellaan uudestaan joskus joulun tietämissä."  "Ei näiden pelaajien otteita kannata vielä ruveta arvioimaan. Kattellaan sitten 15 pelin päästä että miten lähtee käyntiin."

Tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus haukkua joukkuetta, Rautakorpia tai ketään faneja. Tähtäimen pitää ehdottomasti olla keväässä ja tekemisen pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Se on ainut keino menestyä. Kuitenkin näin yksittäisen fanin kannalta tilanne on hieman kaksijakoinen; en ole mikään gloryhuntteri, joka kannattaa joukkuetta vain menestyksen myötä, mutta on erittäin tuskallista katsella kun joukkue lahjoittaa Ilvekselle voiton ja pelaa sunnuntaihöntsää Pelicansia vastaan. Jos joukkue "aloittaa" pelaamisen vasta joulun jälkeen, niin pitäisikö minunkin ruveta seuraamaan kunnolla vasta silloin ? Hain innoissani Nelosen kanavapaketin DNA:lta, jossa joutui vuodeksi sitoutumaan. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kaduttaa tuo ostos, sillä nyt tuntuu siltä että olisi pitänyt odottaa tammikuulle. Olenko yksin ajatusteni kanssa vai herääkö muille samanlaisia tuntemuksia ? Ja ennen kuin joku kysyy niin vastaan jo; Ei, en todellakaan nauti myöskään siitä, että vedetään syksyn ekat pelit sata lasissa, otetaan sarjajohto 10 pelin jälkeen ja sitten loppukausi voitetaan ainoastaan muutama ottelu sieltä täältä.

[peterra]

Alla olevat lainaukset otettu Tappara - Kalpa- topicista. Sopivat hyvin alustukseksi alla olevaan pohdintaan.

Tänään odotan näkeväni Tapparan, joka tosissaan taistelee voitosta ja omaa jonkinlaisen pelitavan mitä seurata.

Tuota kyllä on odottanut viimeiset viisi vuotta joka pelissä ja tuota pitäisi aina olla.
Rautakorven aikana näin on ollut, mutta Ilves-pelissä ottelun viimeisellä puoliskolla taistelu oli näennäistä puuhastelua ja pelitapa ei ihan wanna-be-valkulle auennut, mutta ei onneksi mitään viivelähtöjä oman maalin takaa aika taikka Summasen äiti- luonto kiekko, mitä se ikinä onkaan.

Tähän alkuun todettava, että tämä kirjoitelma on hieman erilaista pohdintaa peliesityksistä. En tiedä onko kukaan muu samaa mieltä, mutta laitetaanpa kuitenkin näytille.

Mietiskelin tässä pitkään viime pelin tiimellyksessä, että miksi peli ei hirveästi napannut. Muistin tämän samaisen tunteen Rautakorven visiitiltä 10 vuoden takaa. Silloinkaan ei syksyn pelit kiinnostaneet lähes ollenkaan. Syynä oli samainen heikko kauden aloitus ja odotus mitalipeleistä. Odotusarvot kun olivat tuolloinkin kaudelle kovat useamman vuoden putkeen ja aina syksyn koittaessa peli oli enemmän vähemmän sekaisin alkukaudesta. Luotto joukkueeseen ja Rautakorpeen on itsellä suhteellisen kova. Samalla se asettaa näin fanillekin tähtäimen sinne pitkälle kevääseen. Vaikka tätä liigan alkua on taas odottanut vesi kielellä monta kuukautta, niin jotenkin tämä alun lässähdys taas toi realiteetit esiin ja tappoi fiiliksen lähes kokonaan. "Ei me tähdätä kuntopiikkiä syksyyn, me ruvetaan pelaamaan sitten keväällä."   "Nyt on vasta reenattu kovaa. Pelilliset asiat tulee myöhemmin. Kattellaan uudestaan joskus joulun tietämissä."  "Ei näiden pelaajien otteita kannata vielä ruveta arvioimaan. Kattellaan sitten 15 pelin päästä että miten lähtee käyntiin."

Tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus haukkua joukkuetta, Rautakorpia tai ketään faneja. Tähtäimen pitää ehdottomasti olla keväässä ja tekemisen pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Se on ainut keino menestyä. Kuitenkin näin yksittäisen fanin kannalta tilanne on hieman kaksijakoinen; en ole mikään gloryhuntteri, joka kannattaa joukkuetta vain menestyksen myötä, mutta on erittäin tuskallista katsella kun joukkue lahjoittaa Ilvekselle voiton ja pelaa sunnuntaihöntsää Pelicansia vastaan. Jos joukkue "aloittaa" pelaamisen vasta joulun jälkeen, niin pitäisikö minunkin ruveta seuraamaan kunnolla vasta silloin ? Hain innoissani Nelosen kanavapaketin DNA:lta, jossa joutui vuodeksi sitoutumaan. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kaduttaa tuo ostos, sillä nyt tuntuu siltä että olisi pitänyt odottaa tammikuulle. Olenko yksin ajatusteni kanssa vai herääkö muille samanlaisia tuntemuksia ? Ja ennen kuin joku kysyy niin vastaan jo; Ei, en todellakaan nauti myöskään siitä, että vedetään syksyn ekat pelit sata lasissa, otetaan sarjajohto 10 pelin jälkeen ja sitten loppukausi voitetaan ainoastaan muutama ottelu sieltä täältä.

Faneilla on oikeus odottaa tulosta myös syksyllä ja faneja ei käy odotuksista syyttäminen. Odotukset kuuluvat tähän hommaan, mutta samaan hengenvetoon täytyy muistaa, että kaikki viisaus on aina siellä, missä hommia ei tehdä. Ja nyt kun otit asian esille niin mielestäni on täysin mahdollista pelata tasapainoinen kausi koko kauden ajan ja voittaa lopuksi mestaruus. JYP ja Kärpät ovat monesti todistaneet, että suoritukset ei tarvitse olla runkosarjassa heikko, jotta voi voittaa finaaleja. Esim. Kärpät aika usein voitti runkosarjan myös niillä kausilla kun mestareiksi selvisivät eikä peli tietääkseni heitellyt juurikaan kauden aikana vaan suoritustaso oli alusta lähtien erittäin korkea. JYP pelasi koko viime kauden ilman suurempia notkahduksia ja pysyivät koko kauden välillä 4-8. Pelasivat siis tasaisesti, mutta kuitenkin selvisivät pronssille, koska JYPillekin hurmos-ässät olivat liikaa. Ässäthän pelasi käytännössä viime kauden todella heikosti koko syksyn ja vielä tammikuunkin. Sijoitus oli muistaakseni tammikuun alussa 12 tai 13. Toisaalta runkosarja oli äärimmäisen tasainen, joten sillä lailla eivät kuitenkaan hirveän kaukana olleet, kun taas esim. Ilves oli ihan toivottoman kaukana vaikka majaili vain kaksi paikkaa alempana. Lukko pelasi KOKO RUNKOSARJAN naurettavan huonosti ja pääsi playoffeihin ja tiputti loistavasti ja ailahtelematta pelanneen jokerit heti pudotuspeleissä.

Mielestäni tällä kaudella on jopa realistista odottaa, että syksyllä ei räpelletä yhtä paljon kuin viime vuonna, koska onhan meillä nyt jo kokeneita miehiä mukana, jotka tuntevat pelitavan, joten sinänsä lähtökohdat viime kauteen ovat erilaiset. Sitten taas toisaalta, uusia palasia joukkueeseen on hypännyt paljon myöhemmin kuin viime vuonna oli tilanne ja ehkä kolme tärkeintä pelaajaa menetettiin (Barkov, Koskiranta, Mäntylä) joten sinänsä taas ei ole yllätys, jos kausi noudattelee suunnilleen viime kauden kaavaa. Odotukset on kuitenkin tänä vuonna vielä rahtusen kovemmat ja sikäli faneilla on täysi oikeus odottaa tulosta nopeasti. Ilves on taas hyvä esimerkki siitä, että he ovat käytännössä lähes identtisessä tilanteessa Tapparan kanssa viime kauteen verrattuna ja heillä on ollut aikaa suunnilleen tuolla ryhmällä laittaa palasia kuntoon ja ajaa pelitapaa sisään jo viime keväästä lähtien, kun taas Tapparan pitkä kevät veloitti tässä aika paljon, kun muut ovat jo todella hyvissä ajoin päässeet sisään treeniin.

En tiedä, mutta imo ei oo puoliksikaan niin suuri yllätys kuin porukka väittää, että Ilveksen peli oli valmiimpaa kuin Tapparan avausottelussa. Sitten taas toisaalta jos mietitte niitä Ilveksen maaleja niin tekemällä tehtyjä maaleja ei ollut yhtään kun kaksi tuli tapparan alkuhorroksesta ja kolmas metsolan ja aallon yhteispelaamisen ongelmista. Ilves ei pelillisesti edes ollut kovin vahva Tapparaa vastaan, mutta valmiimpia he olivat ja heillä luonnollisesti oli myös enemmän näytettävää heti alusta. Ilveksen mahdollisuudet saada pisteitä todennäköisesti huononevat kauden vanhetessa ja Tapparan paranevat. Liian pitkäksi vedetyt johtopäätökset tässä vaiheessa ovat aika murhaavia ja sikäli olisi ihan ehkä jopa järkevää jättää tää puiminen vähemmälle.

[AnSo]

Tekstiä...

Joo aika samat on fiilikset mitä kirjoitit. Se mikä on mukavaa seurattavaa on kun se peli käy pikku hiljaa loksahtelemaan paikoilleen. Nyt pari ottelua pelattunna ja tunne pelin jälkeen on lähes täyttä ymmärrystä vailla, miten tää voi olla sama jengi viime keväältä? Sitte ne hommat vaan käy syksyn ja talven edetessä pikkuhiljaa (toivottavasti ainakin) onnistumaan. Itelle käy se tyytyväisyys tulemaan kun talvi kääntyy kevääksi ja media ei ole noteerannut Tapparaa ollenkaan vaikka itse on huomannut miten peli luistaa jo pelottavan hyvin ja omassa pienessä mielessään alkaa miettimään olisko tää se kannun nostelu vuosi...

[coly]

Puolustuspelaaminen toimii kauttaaltaan ihan hyvin tällä hetkellä. Isoja paniikkeja ja maalipaikkoja ei peliin vastustajalle anneta. Vaikka Tapparan peliä on paljon kritisoitu niin kannattaa muistaa Aran kehuneen Tapparaa valmiimmaksi ja paremmin pelanneeksi Lahden ottelussa.

Ongelmia on hyökkäyspelaamisessa. Lähtöäkin suurempi ongelma on pelaajien yhteen pelaamattomuus esim. kulma ja rännikiekoissa joissa ei kemiat ja kommunikaatiot ainakaan vielä kohtaa.

Pelaajista moni saa nostaa tasoaan ja paljon. Suurimmat ilonaiheet on oikeastaan Palola ja Peltola. Jatkavat siitä mihin keväällä jäi. JMJ myös kelvollinen joten niiltä osin asit on mallillaan. Erkinjuntti pelaa muuten loistavasti mutta vedoissa ei ole itseluottamusta yhtään, syöttötaito korkealla tasolla.

Pettymyksiä on muutamia ja pelaajia joilla on rahkeita vieläkin parempaan.

Myös mysteeri löytyy ja se on Philip McRae. Ei liene kenellekään auennut missä mennään. Toivottavasti edes valmennukselle.

[Screamager]

Olen nähnyt tämän kauden Tapparasta kaksi ottelua paikan päällä, Ilves- ja KalPa-pelit. Pelicans-peli kuului vain radion kautta, mutta sekä Ilves- että KalPa-pelit olivat pelillisesti sen verran lähellä toisiaan, että uskallan tehdä arvion ulottuen Pelicans-pelinkin yli. Analyysi tapahtuu nähtyyn perustuen.

Erikoistilannepelaamiselle voisi kehitellä kokonaan omaa ketjuaankin, siitä totean, että ylivoima on tehnyt joka pelissä yhden maalin ja yv-pelin perusrakenne on "kakkosyv:llä" eli Kuuselan porukalla hyvin hallussa. Poikittaissyötöt ovat toistuvia palasia ja onnistuessaan repivät puolustusta ja väsyttävät maalivahtia, mutta toisaalta vaativat kaikkien kentällä olevien hereillä oloa. Malisen ylivoimakentällä tuntui KalPa-pelissä olevan suuria vaikeuksia saada säädyllinen pyöritys aikaan, KalPan alivoima onnistui karvauksissa ja viivalla oli epävarmuutta ainakin Bailenilla.

Alivoimaprosentti on aikalailla 80 % tällä hetkellä ja on syytä ottaa huomioon, että Tappara on pelannut kaksi peliä päästämättä yv-maalia, ainoastaan Pelicans-pelin kolme takaiskumaalia rumentavat tilastoa. Viime kauden av-tilasto tässä vaiheessa oli tismalleen samassa lukemassa. Viime kaudella kolmen pelin jälkeen yv-% oli 23,53 % ja nyt kertaluokkaa heikompi 15 %. Viime kaudella tässä vaiheessa tasakentällispeli oli hivenen heikompaa kuin nyt, kun tarkastelee päästettyjä maaleja, mutta erot ovat vielä niin pieniä, ettei niillä ole lisäarvoa keskusteluun.

Tällä hetkellä puolustus- ja maalivahtipeli ovat sillä tasolla, etten niihin kiinnitä liiallista huomiota. Ne ovat hyvässä kunnossa nähdyn perusteella, mutta tilanne voi muuttua ihan vastustajan mukaan. Tähän mennessä nuo osa-alueet ovat kuitenkin siinä kunnossa, että niihin näin palstaolosuhteissa ei liiallisesti kannata aikaa uhrata, siitä kertovat maalimäärät 3-3-0 ja Metsolan torjuntaprosentti 92,21 %. Sen sijaan hyökkäyspelaamisen maalilukemat 2-2-1 ovat enemmän analysoitavaa aineistoa.

***

Jos ajattelee Ilves- ja KalPa-otteluiden hyökkäyspelillisiä viestejä näin a2/b2-katsomon keskiriveillä oleilevalle kannattajalle, selkeimmin esiin nousee termien avulla muotoiltuna ”pelin pakottaminen”. Hyökkäyspeliä pakotetaan nopeaksi syöttämällä nopea avaus tai puskemalla laidasta läpi kiekon kanssa ja voisi sanoa kauden tässä vaiheessa, että ainakin enimmissä osin tapauksista yritys kallistuu enemmän uhkarohkeaksi kuin järkeväksi. Epäonnistuessaan avaussyöttö katkaistaan ja vastustaja pääsee pahimmassa tapauksessa yksin läpi. Epäonnistuessaan laidasta läpi puskeminen pysähtyy yhden tai useamman vastustajan runtatessa laiturin irti kiekosta ja pahimmassa tapauksessa syntyy omalta kantilta katsoen alivoimainen puolustustilanne. OK! Tilanne on edellä esitetyn kaltainen ja siltä se on näyttänyt kahdessa kotipelissä tähän asti.

Edellytys avaussyötön antamiseen on syötön kohteena olevan pelaajan edes auttava sijoittuminen. Syötön kohteena oleva pelaaja on ollut tähän mennessä keskialueella ”siellä päin”, mutta välissä on korostetun useasti ollut vastustajan karvaaja. Syitä tähän loppuviimeksi epäonnistuneeseen avaussyöttösuoritukseen on oman toiminnan piiristä useampia: 1) Puolustajan avaussuoritus on liian hätäinen – ei ole kunnollista syöttölinjaa, syöttö vain täytyy saada aikaiseksi ylöspäin. 2) Syötön vastaanottaja on väärässä paikassa hyvään syöttölinjaan verraten – riippuu paljon vastustajan karvauksen aktiivisuudesta, mutta eniten riippuu syötön kohteen pelitilanteen tunnistamisesta: osaako syötön kohteena oleva oma pelaaja lukea karvauksen mahdollisuuden etukäteen, jos ei, niin täten syöttölinja mitätöityy menemällä karvaukseen vastustajan tahdon mukaan. Toinen vaihtoehto: haltsaako se avaussyötön kohde karvauksen kiertämisen eri mahdollisuudet – sekä itsensä että karvaajan luistelulinjat, muut eleet, hämäykset? Tämä on hyvin monimutkainen ja erittäin nopeaa reagointia vaativa yhtälö, niin kuin sanallisesta kuvailusta varmasti huomaa. Nopeaan avaukseen pyrittäessä tilanteessa on monta liikkuvaa osaa, ja eri reagointimallit kehittyvät yksinkertaisesti ajan kanssa.

Avauspelaaminen rytmittää hyökkäystä ja parhaimmillaan hyökkäyksiinlähdöissä saadaan pelattua vastustajan puolustus alivoimaiseksi omaa hyökkäystä vastaan. Tähän tilanteeseen pääseminen edellyttää kuitenkin monen palasen loksahtamista tismalleen kohdalleen, niin kentällisen rakennetta, tiiviyttä ja yleisesti muotoiltuna oman pelaamisen paremmuutta SUHTEESSA vastustajaan. Ei riitä, että neljän syötön kuvio toimii paperilla, vaan sen täytyy toimia vastustajaa vastaan kentällä, mutta kun vastustaja on siitä ilkeä osapuoli, että se ei pelaa aina niin kuin itse tahtoisi. Omalla pelillä voidaan parhaimmillaan ohjata vastustajan pelaamista, mutta tässä vaiheessa kautta se on vain märkä uni. Oma hyökkäyspelaaminen täytyy vain jauhamisen kautta saada iskostettua jokaisen yksilön nuppiin ja silloin kun opittu ja sisäistetty hyökkäyspelitapa tukee materiaalia ja toisinpäin, pelitavassa voidaan tehdä pelitilanteen vaatimia hienosäätöjä ja täten lisätä yllätyksellisyyttä.

Hyökkäyspelissä kiinnostavinta on kuitenkin tällä hetkellä itse hyökkäysalueen hyökkäyspeli, koska siellä ne maalit tehdään. Sille osa-alueelle Tapparalla pitäisi olla kiekollista taitoa ja myös kulmapelaamiseen kiekollista taitoa, mutta toisaalta, onko tarpeeksi voimaa vastaamaan fyysiseen puolustukseen? Onko hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen linja kallistumassa enemmän suoraviivaisuuteen vai jatkuuko viime kaudelta tuttu pitkien hyökkäyksien rytmittäminen? Onko Tapparan peli siis enemmän nopean pystysuunnan ja hyökkäyspään kiekkokontrollin yhdistelmä, tähän ei ole vielä selkeää vastausta saatu, koska avauspelaamisen rytmitys on ollut pahasti hakusessa ja täten hyökkäysalueelle edenneiden hyökkäysten määrä ei korreloi hyökkäyksiinlähtöjen kanssa eikä suoraa näkemystä HAHP:sta voi vielä esittää, muuta kuin todeta, että vielä on sekavaa. Pienet ja nopeat laiturit suhteessa isokokoisempiin senttereihin - miten tätä käytetään kentällä?

Avaintermi tässä hyökkäyspelaamisen kokonaisuudessa on, kuten jokaisessa pelin osa-alueessa nykyliigassa, kauden sisäinen kehittyminen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maalivahti- ja puolustuspelaaminen on hyvällä mallilla, kun taas hyökkäyspelaaminen lähtee niihin verrattuna pelillisesti takamatkalta. Kauden ensimmäisissä peleissä on nähty toistuvia samanlaisia avauspelaamisen virheitä selkeiden harhasyöttöjen muodossa ja se kertoo mielestäni yksinkertaisesti siitä, että joukkue pyrkii kohti nopeaa avaamisrytmiä eikä anna siitä periksi, ihan niin kuin viime kaudella hinkattiin kiekkokontrollilla viivelähtöjä kahta kertaa putkeen. Tavoite on kunnioitettava, sillä kaiken osuessa kohdilleen, lähtien liikenopeuden paranemisesta aina pelitavallisen ajattelun sisäistämiseen asti, on Tapparan materiaali suhteessa siihen harjoitettuun nopeaan pelitapaan iskukykyinen. Virheet johtuvat tietysti heikosta syöttösuorituksesta, mutta lähes yhtälailla kentällisen rakenteen ja sijoittumisen eriaikaisuuksista suhteessa nopeaan avauspelaamiseen.

[J.Alkulan pulisongit]

Eiköhän tämä tästä! Aikalailla negatiiviset tunteet taas pinnassa osalla porukasta...

Viime kautta kun oli kolme peliä takana, niin montakos pinnaa Tapparalla oli plakkarissa? Vastaus: 4
No, montakos nyt on kolmen pelin jälkeen? Vastaus: 4

Viime kaudella syyskuussa Tappara pelasi 7 peliä, tällä kaudella myös 7 peliä syyskuussa...
Montako pistettä Tapparalla oli viime kaudella syyskuun jälkeen? Vastaus: 10
Vielä olisi 12 jaossa...

Sitten se lokakuu. Viime kaudella "kairattiin" 11 pelistä kaikkiaan 13 pinnaa!!!
Missäs sitten kuitenkin oltiin kauden loputtua? Niin!
Tällä kaudella on lokakuussa 12 peliä, joten olisin huolissani vasta sitten jos lokakuun jälkeen on vähemmän kuin tuo
viime kauden 23 pinnaa???

Eli josko arvon palstaveljet hieman malttia???

Nimim. Poika ja Ville 

[iroj]

Suurimmat huolenaiheet ovat hyökkäyspelin tehottomuus tasakentällisin ja 5-5-puolustuspelin heikkouden merkit.
Ei viime syksynä alkanut näin huonosti.
Viime syksynä Tapparan tulos 5-5-pelissä oli 12-6 (ilman Ilves-peliä 7-5) viiden pelin jälkeen ja nyt 2-8 neljän pelin jälkeen.
5-5-puolustuspeli toimi hyvin viime kauden alkaessa kunnes kuudennessa Pelicans-matsissa meni 5 omiin tasakentällisin (2 kimposi sopivasti Tapparan pelaajista eli huonoa tuuria oli).
Viime kaudella homma alkoi näyttää huonolta lokakuussa kun tuli näitä niukkoja tappioita ja näytti siltä että pelataan liian hitaasti kiekkokontrollia korostaen.
Lokakuun lopussa tapahtui selvä kurssin kääntyminen kun vaihdettiin maalivahti, surkea alivoima alkoi paranemaan selvästi ja peliä nopeutettiin.

Menestyksen tärkein tekijä 5-5-puolustuspeli näytti alkavan hyvin.
Ilves teki aluksi 3 maalia tasakentällisin jotka olivat "erikoisia" (heti alkuun ja seuraavasta vaihdosta, ja pakin virheestä) mutta sitten Tappara pelasi 8 erää päästämättä maalia tasakentällisin kunnes tuli romahdus HPK-pelin toisessa ja kolmannessa erässä.
Täytyy toivoa että HPK-pelin loppu oli vain hetken painajaisuni.

[Myrrä70]

Muutama asia ihmetyttää. Viime kaudella Tappara sai hiottua koko kentän puolustuspelin täydelliseen vormuun. Viisikko asettui kuin juna raiteilleen noppavitoseen heti jos vastustaja vähänkin viivytteli hyökkäykseen lähdössä. Mihin tämä on nyt hävinnyt tai miksi? Vaikka joukkueen pelitavan pitää uudistua niin ei kai kaikkea toimivaa kannata muuttaa. Olisko ollut helpompaa lähteä jos tämä olisi edes kunnossa.

Jos tarkoitus oli muuttaa hyökkäykseen lähdöt nopeiksi näillä uusilla miehillä niin miksei heille pelata kiekkoa. Nykyliigassa Jormakat, Haapalat, Conollyt täydessä vauhdissa on lähes mahdoton pysäyttää laillisin keinoin. Mutta kun ei näille herroille tule sitä kiekkoa täyteen vauhtiin, menee polkeminen hukkaan.

Viime syksynä oli samaa ongelmaa pelitavan kanssa ja vasta marraskuussa alkoi toimia. Tosin silloin oli Barkov ja Koskiranta joiden taito on nykyisiin stuntteihin katsottuna valovuoden edellä. Mäuskon silti että homma alkaa toimia jopa nopeammin kuin viime syksynä, ja uskon myös siihen että uusi sena tulee piakkoin, viimeistään siinä kohtaa kun case Barkov lopullisesti ratkeaa. Joskushan vaikka pelaaja on pelannut täydelliset Änärin harkkapelit on silti laitettu vielä kotiin vuodeksi. Toivon sitä nytkin.

Myös siksi en vielä lopeta uskomasta, vaikka koville ottaakin, että joka pelaaja vetää alle tasonsa. Sille on oma syynsä, joten varmasti lopussa kiitos seisoo. Ellei henkinen tuska joukkueen sisällä ennen sitä romuta koko kuviota.