Maalivahtipeluutuksen pitäisi sinällään olla yksinkertaista, että voittava maalivahti pelaa. Joukkueen hetkittäisen menestyksen kannalta tämä on kannattavin vaihtoehto, ja Tapparalla on ollut tarvetta heikohkon alkukauden jälkeen nimenomaan varmaan pisteidenkeruuseen ja "pitkään hetkittäiseen menestykseen" eli suomeksi sanottuna pisteputkeen. Metsola on tässä onnistunut ja niin yksilön kuin joukkueenkin tilastot osoittavat sen. Viime pelien joukkueen pistekeskiarvo (13 peliä 2,15 p/o) on vallan hieno ja Metsola on yksilönä nostanut itsensä maalivahtitilastojen kärkipäähän (6. paras 91,74 %) - Tappara oli tämän 13 pelin jakson alkaessa menestyksen tarpeessa ja siihen on yksinkertaisesti pystytty vastaamaan, niin joukkueen kuin yksilöidenkin osalta. Varmasti yksilöitä voisi nostaa esiin, mutta yksilötkin suoritutuvat paremmin, kun joukkue pelaa paremmin ja kerää pisteitä.
Hetkittäiseen menestykseen on pystytty, ja seuraavaksi pitäisi mielestäni alkaa tarkastelemaan pitkäaikaista menestystä. Tämä tarkoittaa ehdottomasti kahta tarpeen tullen pelaamaan pystyvää maalivahtia ja näin ollen odotan, tai olen jo parin pelin ajan odottanut, Tuokkolalle torjuntavastuuta. Liekö pelaamattomuuden taustalla yksinkertaisesti väsymistä, loukkaantumisia vai mitä lie, mutta nyt Pekka on kuitenkin Mestiksessä pystynyt pelaamaan, Tapparan joukkueen peli on parantunut ja tämä voisi heijastua Tuokkolankin peliin. Alkukausi oli joukkuetasollakin heikko, maalivahdilla oli osansa, mutta olihan se pelisysteemeissä nähtävissä, että opettelu oli päällänsä ja reaktiot olivat joko hitaita tai olemattomia. Hyökkäyspeli on alkanut toimimaan, on saatu aikaan hienoja painostusjaksoja kiekonpidolla ja ottelut ovat tuloksellisesti olleet positiivisia niin vieraissa kuin alkukaudesta parantuneissa kotipeleissäkin. Pelin hetkittäiseen tasoon perustuva peluutus on kuitenkin raakaa ja jos Tuokkola pääsee näyttämään, niin yksi heikko peli saattaa kääntää vastuun taas Metsolalle.
Se on ehdottomasti totta, että aivopierut Tuokkolan kauppaamisesta ovat huuhaata. KHL-palkkatason edellyttämä vastuu on aivan sekunda-argumentti niin pitkään kuin tosiasiaa palkoista ei tiedetä, mutta ei Pekka halvimmasta päästä varmaan ole. Se on kuitenkin selvä, että joukkueen etu ajaa yksilön edun edelle, jos toinen voittaa ja toinen pelaa tappiollisesti, peluutuksen juoni pitäisi olla selvää. Toisaalta ei saa olla niin, että ajaudutaan ilman loukkaantumisia koirankoppitilanteeseen ja pitkään pelaamattomuusjaksoon, koska näyttöjä ei anneta kuin pelaamalla ja on turha lynkata Tuokkolaa huonosta tasosta niin pitkään kuin hän ei pääse pelaamaan.
Aiempina valmennuskausinaan Rautakorpi on ollut maalivahtipeluutuksen osalta selkeä: joukkueessa on ykkönen ja kakkonen, vastuut nimikkeiden mukaan. Ykkönen pelaa 50 peliä ja kakkonen loput 5. Ehkä Rautakorpi on uusiutunut tälläkin saralla! Ei anneta ennakkoarvioiden ja -suunnitelmien täyttää peluutusohjelmaa etukäteen, vaan annetaan reilut ja pysyvät näytönpaikat molemmille maalivahdeille ja näiden runkosarjan aikana suoritettujen tarkkailujaksojen aikana päätetään, kumpaan luotetaan tosipaikassa keväällä. JYPistä tuttu systeemi Rautakorvelle muokattuna, kahdella tasokkaalla maalivahdilla hyvän joukkueen takana runkosarjavastuu 50/50 ja playoffeissa pienemmillä pelimäärillä selkeämpi vastuujako.
