Omia kommentteja treenikentällisiin ja johonkin muuhunkin.
Erkinjuntti-Koskiranta-Connolly
EJ ja Koskiranta odotetuilla paikoillaan, Connollylle ilmeisesti halutaan antaa selkeä näytönpaikka. Vaikuttaa tasapainoiselta koostumukselta molempiin suuntiin, pelkistetysti: EJ hyökkää, Connolly kestää vertailun puolustuspelissä ja Koskiranta jelppaa molempiin suuntiin. Roolit eivät tietysti näin mustavalkoiset ole, mutta suuntaa-antavia. Connolly voi tosin löytää paikkansa jostain aivan muualta, mutta mikäli vauhti pysyy liigakauden alkuun asti kuullunkaltaisena, saattaa olla jessuksen kova koostumus.
Ahtola-Makkonen-Kaksonen
Kuulostaa omaan kuuloelimeeni jumalattoman työteliäältä kentälliseltä. Kaikilla työmoraali kunnossa, eikä taitoakaan puutu. Etenkin Makkonen-Kaksonen-parivaljakko omaa mielestäni kovan potentiaalin molempiin suuntiin, "tutkapari" alivoimallakin? Kaksonen kentän aivot? Oikeastaan kaikilla tarjolla kovia ominaisuuksia (maalinteko, työmoraali, luistelu) ja yhteennivottuna saattaa syntyä tuhoista jälkeä.
Peltola-Nieminen-Järvinen
Järvinen todennäköisesti Barkovin stunttina laitaan siirtyneenä. Barkov-Nieminen, paljon puhuttu ja odotettu kaksikko, oppipoika ja mentori yhdessä. Taitoa, halua ja rytinää, tässäkin havaittavissa suuntaa-antavat roolitukset. Peltolalla alkaa olemaan kaverit ympärillä kunnossa oman pelinsä kehittämistä ajatellen, joko nyt lunastaa odotuksia tasaisemmin?
Männikkö-Malinen-Venäläinen
Niin rumalta kuin kuulostaakin, jämäkenttä. Männikkö ja Venäläinen varmasti saisivat muualta roolin ylemmistä kentistä, mutta nyt tilanne on tämä ilman loukkaantumisia. Jatkaako Malinen keskellä vai tuleeko Järvinen tilalle?
Kentät ovat melkolailla tasaisen hyviä, aina ykkösestä neloseen. Kuinka Männikkö-Venäläinen sopeutuu "nelosen rooliin" ja peliaikaan, yv-aika pahasti kortilla. Joka hyökkäyskentästä löytyy osaamista niin hyökkäys- kuin puolustuspäähän, kentät ovat tasaisesti roolitettuja. Palolalla ja kumppaneilla on kova työ raivata tiensä em. kentällisiin ilman loukkaantumisia ja kylmää rotaatiota.
Nuorien pelaajien puute kokoonpanossa ja case-Liimatainen kertovat vain siitä, että menestystä haetaan kertarysäyksellä ja otetuille taloudellisille/kokoonpanollisille riskeille haetaan "varmaa" katetta. Voisi todeta kylmästi, että kyllä ne junnut sitten mukaan ehtivät. Voittavassa joukkueessa on tilaa osaaville nuorille pelaajille, heihin sisältyy kuitenkin ainainen "toisen kauden kirous"-tapainen uhka. Vanhemmat pelaajat ovat rutinoituneempia ja aina täytyy ottaa huomioon valmennuksen ja pelaajien välille syntyvä luottamussuhde. Ihmisiä hekin ovat, ja parikymppinen pakki ajattelee kohtaamansa asiat eri tavalla kuin viisikymppinen päävalmentaja (olkoonkin, että JR:llä kokemusta junnumaajoukkueista).