Väitän, että johtuu kesäreeneistä. Ei oo reenattu oikeen ku tulee paljon loukkaantumisia.
Sillon ku kaverit on fyysisesti huippukunnossa, ei kauheen pienestä tuu injuria...
Jos en väärin muista, viime Rautakorven visiitillä ei kauheesti loukkaantumisista kärsitty.
Korjatkaa mikäli muistan metsään..
En jaksa enkä halua alkaa kaivamaan tähän minkäänlaista tilastoa tueksi, mutta Hende on mielestäni aivan oikeassa. Jokainen jääkiekkotoimittaja, -vaikuttaja ja jääkiekon seuraaja ovat enemmän tai vähemmän puhuneet siitä asiasta, että nimenomaan Jukka Rautakorven joukkueet ovat olleet loukkaantumisherkkyyden suhteen poikkeuksellisen lujia. Tuntuu, että juuri kukaan ei koskaan loukkaannu ja jos loukkaantuukin, palaa lhes välittömästi peliin. Tämä kaikki siis muistinvaraista poimintaa erilaisilta palstoilta yms/jne viimeisen viidentoista vuoden ajalta, ts. Rautakorven Tappara-visiittien ajalta. Tilastot olisivat tässä välissä ehkä mielenkiintoisia, mutta paljon oleellisempaa on itse ilmiö: hyvin reenannut urheilija ei loukkaannu niin helposti kuin jollain tavalla epätasaisesti reenannut urheilija. Pelkkä lajinomaisen ja muun fyysisen reenin epätasapaino on huono. Sen lisäksi kun puhutaan tästä muusta fyysisestä reenistä, voima- nopeus- kestävyys ja kimmoisuusreenien tasapainon on oltava kunnossa. Kaiken pitää liikkua lähtötason analysoinnin ja päävalmentajan asettaman tavoitetason välisessä haarukassa. Kailajärvi on aivan guru alallaan, mutta seitsemänkymppisen miehen aika on ollut jo aika kauan ohi tässä kontekstissa. Tappara tarvitsee uuden painoksen Kailajärvestä jo ensi kaudeksi ja Jukka hoitaa sellaisen satavarmasti pakettiin mukaan. Aikaisemmilla visiiteillä Jukan joukkueet ovat olleet fyysisyyden ruumiillistumia, josta olen aina pitänyt. Kaksimetrinen satakiloinen hyvin reenannut mies ei loukkaannu yhtä helposti kuin metriseitsemänkymppinen, 75-kiloinen ja paskakuntoinen pyristelijä.
Jukka on taatusti tulevalla visiitillään liikkeellä uusilla metkuilla, mutta uskon silti siihen, että yhtä asiaa Jukkakaan ei ole muuttanut: urheilijan on oltava urheilullinen --> toisin sanoen HYVÄSSÄ KUNNOSSA. Tappara tulee hyvin todennäköisesti olemaan ensi kaudella ainakin:
- paremmassa kunnossa kestävyys-, voima-, nopeus- ja kimmoisuusominaisuuksien suhteen
- fyysisyyttään pelitavassa enemmän korostava joukkue (pelitapa perustuu paljon enemmän kovaan luisteluun kuin nyt)
- loppuun astui taisteleva (henkinen puoli hoidettu kuntoon)
- vähemmän vapaamatkustajia sisältävä ja
- paremmin roolitettu (tämä on sitä Jukkaa, jota erityisesti odotan).
Ketju liittyy kuitenkin tämän vuoden rosteriin. Sen takana on Mikko Leinonen ja Sami Hirvonen. Toinen tuijottaa ainoastaan pientä hintalappua "ei me noin kallista", "no otetaan jos halvalla saa" ja toisen toimintaa en ymmärrä oikeastaan missään olosuhteissa. Pelkkä sympaattisuus ei saisi olla palkkaamisen peruste. Pitäisi olla jotain annettavaakin.
Jatkossa näiden henkilöiden sananvalta pelaajia valittaessa on nykyistä vähäisempi: Jukka kertoo kyllä taatusti riittävän selkeäsanaisesti, ketä haluaa joukkuueeseensa. Uskon sen tarkoittavan vähemmän loukkaantumisherkkiä keijukaisia ja enemmän TAPPARAN perinteiseen imagoon kuuluvaa urheilullisuutta. Aivan loistavaa.
