On tietysti helppo sanoa ettei kannata tehdä mitään kun "ei taistella mestaruudesta", mutta itseäni tällaiset puheet kyllä ärsyttävät aika lailla. Ei pitänyt TPS:nkään voittaa mestaruutta 2010, ja olihan Bluesinkin finaalipaikka viime keväänä aika suuri yllätys. Kyllä sellainen syvä playoff-juoksu kuitenkin on taloudellisesti paljon parempi vaihtoehto kuin kitkutella kausi nipinnapin säälipleijaripaikasta taistellen, siihen tamperelainen yleisö kyllästyy viimeistään tammikuussa. Eikä se mestaruudesta taisteleminen ole mikään itseisarvo, Tappara voitti sen 2003 eikä se taloudellinen tulos kummoinen ollut ennen tai jälkeen. Ei voida ajatella että rypistetään kaikki johonkin yhteen kauteen ja toivotaan kädet ristissä autuaaksi tekevää mestaruutta.
Vaan pitää luoda sellainen taloudellinen ja urheilullinen tilanne, että kyetään taistelemaan suhteellisen hyvistä sijoituksista vuodesta toiseen mikä mahdollistaa sitten täysosuman hakemisen silloin tällöin. Tappara on keskitason organisaatio joka on viime vuodet tapellut liian huonoista sijoituksista. Syytkin ovat selviä, epäonnistuminen joukkuetta koottaessa ja avainhenkilöiden valitsemisessa tärkeille paikoille. Katsokaa miten Lahdessa on karsintajoukkue nostettu lyhyessä ajassa sarjan kärkeen, käytännössä pelkällä oikealla valmentajavalinnalla. Päävalmentajasta lähtee ihan kaikki, se on valitettava fakta joka Tapparassa on laiminlyöty viime vuosina. Nyt siihen on tullut muutos kun tarpeeksi kauan lyötiin päätä seinään, hieno homma että jossain on herätty. Seuraava askel on eriyttää toimitusjohtajan ja UTJ:n tehtävät, ja todella tehdä töitä sen eteen että näille paikoille saadaan oikeat miehet. Ei voida tehdä kuten Ilveksessä, että otetaan joku seurahenkinen kaveri siviilihommista kokeilemaan josko natsaisi, vaan tarvitaan joku Jukka Holtarin tyyppinen todellinen ekspertti joka tuntee kuin omat taskunsa maailman parhaat jääkiekkoilijat. UTJ:n tehtäviin kuuluu myös seurata pelaajia ennen palkkaamista ja analysoida miten he sopivat SM-liigaan/Tapparaan. Jos luotetaan vain agenttien puheisiin ja näkemyksiin niin toimintatavat eivät ole tältä vuosituhannelta.
On fakta että jo esim. 80-luvulla Korven Ranella oli omia kontakteja P-Amerikassa joiden perusteella pelaajia tuli Tapparaan, Rane kyseli ja arvioi ja harjoitti jo tuolloin tätä "urheilutoimenjohtajuutta" joka moneen liigaseuraan on virallisesti rantautunut vasta viime vuosina. Leinonen tullessaan 90-luvulla vastaamaan pelaajanhankinnoista teki sitten omalla tavallaan, eli kotimaisten pelaajien osalta käytti suosikkiagenttejaan ja ulkomaalaispelaajat hommattiin sen mukaan mitä sattui olemaan tarjolla. Ja on ihan selvä että kun tekee toimitusjohtajan työt, käy samalla lähes mahdottomaksi toimia tehokkaasti pelaajatarkkailijana. Tapparassa tätä tilannetta ei vain ole tarvinnut muuttaa, koska osaavan valmentajan kanssa joukkueiden kokoamisesta on tähän asti selvitty aina suht kunnialla. Käytännössähän 80-luvun menestysvuosien jälkeen ainoastaan Rautakorven ollessa organisaatiossa on Tapparasta voitu puhua uskottavasti SM-liigan menestyjinä. Kaikkien muiden aikana ollaan lähinnä kitkuteltu eteenpäin ja surkuteltu resurssien puutetta tai milloin mitäkin muuta tekosyytä.
Nyt kun ruorissa on, vaikkakin vain tämän loppukauden ajan, Rautakorveen verrattavissa (ehkä kovempikin mies kokonaisuudessaan mutta nämä ovat makuasioita) oleva huippuvalmentaja, niin ei todellakaan kannata tuhlata loppukautta vain odottamalla sen päättymistä. Joukkueessa on potentiaalia runkosarjassa vähintään sijoille 8-10, joten siitä pitäisi ottaa myös kaikki irti vaikka pienellä riskilläkin. Joku hieno puolivälieräsarja tuntuisi tämän vuosien rypemisen jälkeen upealta ja voisi herättää myös tamperelaisyleisön mielenkiinnon (tästä viitteitä jo syyskaudella). Urku auki nyt, Tappara!
