Sana "pelikirja" on on levinnyt jo tällekin palstalle eräiden kirjoittajien vakiosanastoon, ja täytyy sanoa että on HUOMATTAVA houkutus laittaa kyseinen termi kirosanafiltteriin.
Näköjään PS on viisastunut useista pieleen menneistä arvioistaan (Immonen, Tolvanen, Shedden...) ja höpisee nyt niin ympäripyöreitä, että on oikeassa pelasi Futuraman Tappara miten tahansa. Kummallisinta on horina "erilaisten pelikirjojen allekirjoittamisesta". Eiköhän ole luonnollista, että Tihonovin aikaan pelattiin hieman erilaista peliä kuin nykyään.
Mielenkiintoista on tämä uusi buumi kiekolliseen pelaamiseen. Jos tämä omaksutaan jo junioreissa, niin se on kertakaikkisen loistavaa, koska junnumme ovat aivan puukäsiä verrattuna esimerkiksi slaaveihin. Mutta HPK:han on pelannut vauhdikasta ja hyökkäysvoittoista jo vuosia ja vasta nyt joukkue ylsi täysosumaan. Rautakorven mestari-Tappara nähdään jonkinlaisena vastakohtana tälle. Ok, pelitapa oli varmasti erilainen kuin Kerholla, mutta kyllähän 2003 Tapparassa oli käsiä ja kiekollista taitoa enemmän kuin tarpeeksi nykymittapuun mukaan.
Sihvosen jutussa keskitytään liikaa "pelikirjaan" ja valmentajaan, aivan kuin valmentaja ohjaisi peliä kuin Pleikkarilla konsanaan. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta itse pidän edelleen vaarallisimpana joukkueena sitä jossa taitavat pelaajat pelaavat kontrolloitua puolustuspeliä. Tällaisia joukkueita ovat esimerkiksi 90-luvulla New Jersey, Tsekin maajoukkue mitalliputkessaan ja Tapparan finaaleissa kellistänyt Jokerit. Vettä on toki virrannut koskessa näiden joukkueiden jälkeen ja peli on varmasti myös kehittynyt.
SM-Liigaa ja sen joukkueita arvioitaessa on muistettava se, että liigan pelaajamateriaali on kiistatta vähemmän taitavaa kuin jokin aika sitten. Samaan aikaan kun hehkutetaan HPK:n kiekollista pelitapaa, on muistettava että tämä oli parhaiten puolustuspeliin roolitettu Kerho mitä viime vuosina on nähty (Wirtasen ja Keinäsen kentät pääasiassa). Eli mihin suuntaan se peli oikeasti on menossa?
