Näitä on joskus takavuosina tullut kirjoiteltua, joten pistetäänpä nyt sitten tappion inspiroimana taas omat arviot kehiin. Jälleen kerran painotan numeroa suhteutettuna odotuksiin, ja kouluarvosana-asteikolla. Arvosana 8:n tietämissä tarkoittaa sitä, että pelaaja antoi Tapparalle suurinpiirtein odottamani panoksen. Arvosanoihin luonnollsesti vaikuttaa se, että lopullinen 5. sija ei vastaa Tapparan tavoitteita eikä yleisön odotuksia.
Mika Lehto: 7. Hyvä liigatorjuja edelleen, mutta mielestäni taso on hieman laskenut parhaista päivistä. Enemmän helppoja maaleja, vähemmän game saveja. Ei tason nousua playoff-peleissä. Mailapeli luokatonta ja yhteispeli pakkien kanssa tökkii, vaikka edessä pelasi lähes pelkästään tuttuja miehiä.
Brian White: 5. "Fyysinen peruspakki" ei tuonut joukkueeseen fyysisyyttä, eikä hyvää puolustuspeliä. Aina välillä häivähdyksiä jostain paremmasta oli näkyvissä, kunnes mies vajosi taas tasolleen. Taklausten vastaanottajana sarjan parhaita/paras. 0+0 kertoo paljon. Plussaksi se, että peli ei huonontunut vaikka peliaika viimeiseissä peleissä lisääntyi rutosti.
Marko Kauppinen: 9-. Syksyllä loistava, lievässä lamassa sydäntalvella ja 1. puolustajamme playoff-peleissä. Sai mielestäni kohtuuttoman kovaa kritiikkia kannattajilta talven aikana esityksiin nähden. Etukäteen en odottanut juuri mitään, mutta jo Tampere Cupissa aloin aavistella, että tässä saattoi hyvä nappihankinta. Silti yllätti positiivisesti.
Ville Mäntymaa: 8. Hyvä arvoasana sen takia, että joutui todella vaikeassa paikassa pelaamaan hurjia minuutteja ja selvisi kunnialla. Epäilin pystyisikö mies ottamaan vastuullisen roolin, mutta näköjään pystyy ja tulevaisuutta liigatasolla saattaa sittenkin olla.
Tuukka Mäntylä: 7. Terrierimäisen pakin peliä on ilo seurata. Pelasi kohtuu hyvän kauden, mutta omat odotukseni olivat korkeammalla. Jäi selvästi Puistolan varjoon, eikä noussut missään vaiheessa johtavan puolustajan rooliin. Odotin myös parempaa peliä kiekollisena ja sitä kautta pisteitä.
Pasi Puistola: 10. Tasaisesti kehittynyt Puistola oli tällä kaudella liigan paras puolustaja. Piste.
Mikko Pukka: 7. Talvella Pukan peli näytti ajoittain suorastaan toivottomalta, mutta playoff-peleissä ehkä suurin yksittäinen tason nostaja. Ei hätkähtänyt Ässien taklauspeliä vaan otti iskut hyvin vastaan. Rooli joukkueessa on ongelmallinen, koska peli tuntuu kulkevan paremmin isolla peliajalla.
Janne Grönvall: 8. Tuukan tavoin Ok kausi, mutta ei mitenkään loistava. Janne oli todella laihassa kunnossa (82kg!!), joka näkyi sulavampana luisteluna, mutta ehkä myös entistäkin kevyempänä fyysisenä pelinä. Jaksaa edelleen uurastaa vaikka kuinka paljon ja pitkiä vaihtoja, mutta teki talvella odotettua enemmän virheitä. Toisaalta myös odotettua enemmän maaleja.
Janne Ojanen: 6. Tilastot taisivat näyttää niin, että käytännössä kaikki Jannen pisteet tulivat ylivoimalla ja se kertookin pelistä olennaisen. Olen jo vuosia toivonut pienempää roolia Ojaselle, sillä ratkaisijan viitta ei saisi olla enään hänen harteillaan. Käyttökelpoinen silti johtajana, 3. kentässä ja ylivoimalla.
Joni Töykkälä: 6. Pirteän alun jälkeen vajosi mitäänsanomattomuuteen. Aluksi näytti tuovan hyvän lisän 4. kentän keskelle, mutta uutuudeninnostuksen laannuttua paras virta katosi.
Teemu Nurmi: 7. Nurmi on tulossa, mutta ei vielä läpimurtoa. Katosi kuvasta kevään aikana. Vähän lisää voimaa ja sulavampaa liikettä tarvitaan. Asennepuolelle lisää ilkeyttä, niin tässä on laadukas kotimainen voimahyökkääjä.
Mika Viinanen: 7. Oli runkosarjassa jotenkin vaisu, eikä tuttua v-mäisyyttä ja napakkaa kontaktipeliä juurikaan nähty. Kuitenkin parhaita tason nostajia playoff-peleissä. Taitaa kuitenkin olla enemmän 4. kentän sentteri, kuin otteluiden ratkaisija.
Mike Stutzel: 7. ECHL-kanukki pääsi kohtalaisesti liigan vauhtiin mukaan ja teki nöyrästi hommia. Ei kuitenkaan mikään sateentekijä. Oudosti roolia pienennettiin ratkaisupeleissä, jossa fyysistä osaamista olisi tarvittu.
Jarkko Pyymäki: 6. Mitäänsanomaton 4. kentän polkukone ja penkin lämmittäjä. Asenteen lisäksi ei oikeastaan mitään muita erikoisavuja.
Marko Ojanen: 5. Pomo oli tällä kaudella aivan sukka. Jotain todella pahasti pielessä, sillä Ojasella ei ollut edes tekopaikkoja, tehoista nyt puhumattakaan. Liike kangistunut pahemman kerran - vain irvistys on jäljellä.
Petri Kontiola: 9. Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi, ja kehittyi liigan kärkipelaajaksi. Loppukaudesta peliin tuli ylimääräistä hautomista ja neppailua - liika itseluottamus kostautui. Ei pystynyt johtamaan joukkuetta Ässiä vastaan.
Marko Mäkinen: 7. Makolle pitäisi antaa kaksi arvosanaa 6 ja 9. Ensimmäinen runkosarjasta ja jälkimmäinen playoff-peleistä. Ei näköjään syty enään peruspeleihin, mutta taso löytyi kun oli kovempi paikka. Edelleen liigan parhaimmistoa alivoimalla.
Timo Vertala: 8. Samat numerot kuin Mäkiselle, mutta toisin päin? Palasi jälleen liigan maalintekijöiden kärkikastiin. Katosi tilastoista Ässiä vastaan, mutta se ei ollut pelkästään Vertsin vika - koko ketjun peli hajosi.
Sami Venäläinen: 7. Oliko yksi tehokausi vahinko? Sai JR:n valmennuksessa takaisin liikettä ja kamppailuvoimaansa, mutta taitoa ja tehoja nähtiin vain väläyksittäin. Moni odotti "paluuta" parempiin tehoihin, mutta ehkä tämä onkin se Samin oikea taso?
Stefan Öhman: 7. Rautakorven väärinymmärtämä(?) monipuolinen huippusentteri kärsi pienestä roolistaan ja tehottomista laitahyökkääjistään. Miten ihmeessä joukkueen selkeä 1. sentteri pudotettiin hierarkkiassa näin alas ja perusteetta? Vasta Playoff-pelit näyttivät Rautakorvelle sen minkä kansa tiesi kauden alusta alkaen.
Quinn Hancock: 8. Numero voisi olla ysi, mutta playoffit verottavat. Quinn tuli takaisin syvästä Jokeri aikojen lamasta takaisin liigan kärkikastiin. Vaikka jokunen pinna tuli jatkopeleissäkin, olivat Kontiola ja Hancock pääsyyllisiä surkeaan ylivoimaan joka ratkaisi Ässät-sarjan lopullisesti. Konna on nuorempi joten hän saa enemmän anteeksi.
Teemu Laine: 7. Laineen menestyksen esteenä on vain ja ainoastaan mies itse - henkinen puoli mättää. Loistavan kauden avauksen jälkeen puolen vuoden apatiaan, ollakseen joukkueen parhaita Ässiä vastaan. Malttia tulee iän myötä, joko ensi kaudella nähdään tasaisemmin tehokas Laine?
Jukka Rautakorpi: 7. Palautti organisaation uskottavuuden, luultavasti nimi edesauttoi siirtomarkkinoilla. Loi joukkueelle kiekollisen pelitavan ja luotsasi sarjassa neljänneksi. Jotain meni vikaan kahdella ratkaisu hetkellä: 1) Mitä tapahtui kun 3 puolustajaa lähti ilman, että ketää tuli tilalle? 2) Joukkueen peli meni keväällä aivan neppailuksi, eikä playoff-vaihde koskaan mennyt kunnolla silmään. Lisäksi pelitaktinen reagointi Ässien pelitapaan tuli pari matsia liian myöhään (mm. Forsbackan blokkaus, pakkien suojelemiseksi). Outoja ratkaisuja myös Stutzelin ja Öhmanin roolituksessa. Stutzel oli hyvä maskipelaaja, mutta siirrettiin pienempään rooliin. Öhman-Konna yhdistettiin playoff-peleissä ekaa kertaa. Joidenkin mielestä tosipelit eivät ole kokeilujen paikka, kun juuri on pelattu 56 valmistavaa ottelua, että kuviot pitäisi olla jo kunnossa.
Ässät-sarjasta jäi tietysti paha maku suuhun, mutta kun näki kuinka paljon joukkue voitostaan iloitsi, niin ei sitä jaksanut kauaa harmitella. Parempi voitti. Tapparan miehet hipsivät Onnelaan muina miehinä, joten eipä sielläkään missään hautajaistunnelmissa oltu. Sijoitus parani muutaman pykälän - ensi kaudelle muutama lisää.
Todistuksesta jätettiin pois vähemmän pelanneet ja muualle siirtyneet, joista oli vaikea muodostaa kokonaisarviota.
Äänestys
Aihe: Tapparan pelaajien kevättodistus kaudesta 05-06 (Luettu 8541 kertaa)