Tähän ollaan tulossa. Porilaisten lanseeraama ja harjoittama sikafyysinen pelityyli, joka liikkuu sääntöjen rajamailla on tuhoamassa perinteisen jääkiekon. Jääkiekon, jossa pelataan kovaa, mutta puhtaasti kunnioittaen vastustajaa.
Koko kauden käynnissä ollut ”ketunmetsästys” on porilaisten toimessa saatu heille onnelliseen päätökseen. Ässien johtoa ja valmennusta myöten osataan sikailun lisäksi aidosti iloita Grönvallin loukkaantumisesta. Porilaisjoukkueen henkisestä tasosta kertoo kaiken oleellisen valmentajan suorasukaiset lausunnot siitä, kuinka kosto elää.
Jatkuvat vihellysten jälkeiset ryntäilyt ja muut sikamaisuudet, joita Grönvall on kauden aikana saanut vastaanottaa todella paljon, ovat selkeästi olleet vain ja ainoastaan koko Ässä-organisaation yhdessä sopiman kostonretken toteutusta. Kostoretken, jonka ainoa ylevä päämäärä on ollut Grönvallin mahdollisimman vakavan loukkaantumisen aikaansaaminen.
Mission complite, riemu Ässä-katsomossa oli ylimmillään kun Grönvall nilkutti kaukalosta miehekkäästi pukusuojaan. Ässien vaihtoaitio riemuitsi muiden puupäiden mukana, herra Forsbacka sai kaikilta, valmennusjohtoa myöten porilaiset asiaan kuuluvat onnittelut onnistuneesta kaadosta.
Tämä totaalinen vastustajan kunnioituksen puute on juuri se asia, joka on kaikista ikävintä tässä porilaisessa hulluudessa. Se kertoo tunne-elämän täydellisestä invalidisoitumisesta, miksi se on levinnyt niin laajalle, lähes koko joukkueeseen valmennusjohtoa myöten on minulle ainakin mysteeri. Tarttuva tautihan tuo tuskin kuitenkaan on.
Herra Muukkonen on ollut viime aikojen päätöksissään varsinainen tuuliviiri. Linja elää porilaisittain varsin suotuisaan suuntaan. Herra tuomitsee seurauksesta eikä itse teosta silloin kun siltä tuntuu. Grönvallin tapauksesta voimme olla tyytyväisiä, ettei herra viisastellut Jannelle muutaman ottelun pelikieltoa. Päätöksessään puupää syyllisti Grönvallin niin härskisti koko loukkaantumiseen. Forsbacka olisi tasan varmasti pystynyt hillitsemään taklaustaan nähtyään Jannen olevan selkeästi irti laidasta ja tasapainonsa lähes menettäneenä. Mutta kuten tiedämme porilaisilta on turha odottaa tuota hyvettä, joka on muiden joukkueiden pelaajille itsestään selvyys.
Muukkosen vitsailu Puistolan loukkaantumiseen johtaneista tapahtumista kertoo oleellisen herran itsetunnosta. Muukkonen on varmasti tajunnut täydellisen puusilmäisyytensä ja ammattitaidottomuutensa ratkoa niinkin yksinkertaista asiaa kuin tahaton yhteentörmäys kaukalossa. Käsittämättömään virheratkaisuunsa Mäntylän tapauksessa panikoituneena herra siirtää omaa angstiaan ja siitä syntynyttä pätemättömyyden tunnettaan lapsellisena vittuiluna ja muka hauskin sanakääntein Tapparan suuntaan.
Toimitusjohtajamme Mikko Leinonen on toiminut todella ryhdikkäästi. Se, että ne tahot joiden asiana olisi hillitä porilaista tappokiekkoa ovat kykenemättömiä tehtäviään hoitamaan on kestämätön jopa Leinoselle, onneksi näin. Leinonen on laittanut rohkeasti itsensä likoon Tapparalaisen ja koko suomalaisen kiekkoilun puhtaana pysymisen nimissä. Tuskin Leinonenkaan uskoi itseluottamuksensa menettäneen Muukkosen sanktioita noista tapahtumista antavan, mutta toivotaan, että hän onnistunut aukaisemaan tuomareiden silmät tälle kiekko raiskaavalle porilaiselle epäkiekkoilulle.