Olin eilen katsomassa peliä tapparalaisten kaverieni kanssa sillä odotuksella, että pääsisimme näkemään Jannen ennätyspiteen syntymisen. Sitä emme nähneet, vaikka mahdollisuuksia siihen todella oli useampaankin kertaan. Samalla tuli seurattua pitkästä aikaa Tuukan peliä painapäällä.
Silmiin pistävää oli, että Tuukka ei tuon yhden taklauksen lisäksi tullut esiin oikein mitenkään. Ei hyvässä, eikä pahassa. Jotenkin tuntuu, että hänellä on tällä hetkellä niin suuri gorilla selässä, ettei oikein jaksa kantaa sitä. Tuo, ettei tullut esiin pahassa, tarkoittaa sitä, että puolustamisen osalta pelaaminen oli niin varmaa, ettei mitään merkittäviä virheitä osunut silmiini. Hyvässä taas silmiinpistävää, tai ehkä pistämätöntä oli se, ettei hän pystynyt tuomaan hyökkäyspäässä sitä tukea, mitä maalien tekemiseen olisi tarvittu.
Kaiken kaikkiaan mietin, että oliko minulla liian suuret odotukset hänen suhteensa ennen kautta. Itse odotin, että hän olisi myös tehopisteiden muodossa kantamassa joukkuetta enemmän, kuin on pystynyt tekemään. Luulen tosin, että niin oli Tuukallakin ja kun erinäisten sattumien myötä tämä ei ole onnistunut, niin se purkautuu tällaisina turhautumisina. Kuten tuon toisen tamperelaisseuran legendan edesottamuksista muistetaan, niin suuret tunteet menevät välillä yli.
