colyn kanssa samoilla linjoilla. On aivan käsittämätöntä perseilyä Leinoselta & kumppaneilta mikäli Nieminen, myös minun suosikkipelaajani ja yksi kaikkien aikojen Tappararoista, käytännössä sysätään sivuun joukkueen tulevaisuuden kuvioista. Tapparan valtti, Tapparalaisuus, todellakin on kaikkoamassa hitaasti mutta varmasti rakkaasta seurastamme.
Näköjään ipan touhuista ei olla mitään opittu vaan päinvastoin, samalla turmion tielle koitetaan kovaa vauhtia tunkea. Huhujen mukaan tänne ollaan hankkimassa 3. ja 4. -ketjujen erikoismiehiä samalla kun omat junnut ovat vaarassa jäädä ilman peliaikaa (hieman tulee naapuri mieleen..). Tästä case-Nimosta yhtymäkohtana ipaan mieleen tulee myös Viitakosken siirtyminen Kärppiin, lähtiessään Ilveksestä Veskuhan oli heti Raipen jälkeen fanien suurin suosikki (vähän niinkuin Ville meillä tulee monella Jannen jälkeen kakkosena), mutta niin vain organisaatio halusi sen imagotappion ottaa ja söhläsi pienoisen ikoninsa muualle. Tietysti Veskusta ja Nimosta puhuttaessa liikutaan ihan eri tasoilla, mutta pointti varmaankin tuli selväksi.
Niemisen syrjäyttäminen vahvistaisi myös entisestään käsitystäni siitä, että nykyisellä valmennuksella on jonkinasteinen auktoriteettiongelma. Näkyyhän se peleissäkin kun Ville koittaa penkillä herätellä porukkaa samalla kun Saarinen joko puhaltelee muniinsa tai tyytyy huutamaan niitä iänikuisia "luistele, luistele!" -huutoja tai muuta vastaavaa, olennaiseen pureutumisen sijaan. Tuskin olen kovin kaukana totuudesta myöskään siinä jos väitän, että ajoittain pukukopissa pelaajat kuuntelevat enemmän nro. 30:n ohjeistusta kuin valmennuskaksikko Saarinen&Mattilan. Tietenkään yksittäinen pelaaja ei saisi koskaan valmennuksen yläpuolelle nousta, mutta ainakin ulospäin vaikuttaa välillä siltä että Tapparaa johtaa joku aivan muu kuin Saarinen.
Tapparassa näyttäisi olevan myös mielipiteiden ääneen sanominen kiellettyä, sillä siitähän nyt ei ole mitään epäselvyyttä että Ville ongelmakohdan huomattuaan antaa myös koko organisaation siitä kuulla, mikä onkin varsin tervetullutta sisäänpäinlämpiävään nyky-Tapparaan, mutta näköjään Leinonen kumppaneineen haluaa kaikki pienetkin soraäänet vaimentaa. Totaalista faneille pyllistämistähän se on mikäli Nimolle ei sopparia tarjota, mutta Leinosellehan tämä on tuttua puuhaa. Talous edellä, urheilullinen menestys olkoon kakkossijalla. Sinänsä fiksua, mutta pikkuhiljaa alkaa kyllä kärsivällisyys pettää. Toki taloudesta pitää pitää huolta ettei jouduta samanlaiseen tilanteeseen kuin missä vaikkapa Vaasan Sport nyt on, mutta urheilusta kun on kysymys niin sitä menestystäkin on tultava. Kukkaronnyörejä on pakko avata mikäli tavoitteet halutaan saavuttaa, näin on todennut myös JYP:n huippuseuraksi nostanut Jukka Seppänen. Niin ja niistä Tapparan tavoitteista.. Eikös jokunen vuosi sitten linjattu, että mestaruus olisi tarkoitus saavuttaa jollakin n. 5-6 kauden periodilla? Korjatkaa jos olen väärässä. Mutta jokatapauksessa, naurettavaa sanahelinäähän tällaiset puheet ovat tekoihin verrattuna. Tällaisten tavoitteiden pitäisi olla Tapparan kaltaiselle seuralle realismia, ja niiden toteutumista myös fanit odottavat, mutta mikäli Leinonen ei toimistollaan herää tähän päivään, on realismi tavoitteista kaukana. Mennään aikalailla yltiöoptimismin puolelle jo. Surullista, mutta valitettavan totta. Nykyinen yltiöoptimismi näkyi varsin selvästi viime kaudella. Joukkue oli jo ennen kautta koottu monista toivotaan toivotaan -palasista, joista suurin osa löytyi pakistosta. Kauden edetessä kävi koko ajan selvemmäksi myös se, että hyökkäyspäässä tehot jäävät muutaman herran harteille. Pahoja ennusmerkkejä oli siis ennen kautta jo olemassa, mutta siltikin tavoitteena oli suora puolivälieräpaikka - vaikka päävalmentajakin oli täysi noviisi! Toki näin jälkeenpäin on helppo viisastella, mutta nyt kun tälläkin kaudella meno on enemmän ja vähemmän ailahtelevaa ollut, tulee väkisinkin tuo viime kauden floppi mieleen. Samoja piirteitä on nimittäin ollut havaittavissa tälläkin kaudella, joskin huomattavasti lievempinä.
Kaiken kaikkiaan, Tapparan nykytilanteesta ja etenkin tulevaisuudesta ole hyvin, hyvin huolestunut. Seura on minulle todella rakas, ja sen parissa on koettu niin ilot kuin surutkin, siksi tällaista nykyisen kaltaista touhua on ajoittain erittäin harmillista seurata. Toki menestys on nyt tällä kaudella ollut ihan kohtalaista ja pelaajahankinnatkin järkeviä, mutta jokin epäilyksen varjo Tapparaa silti leimaa. Luotto ei katastrofaalisen viime kauden jälkeen ole vielä täysin palautunut. Tiedä sitten onko vika pelkästään minun ajattelumaailmassani, osittain voi ollakin, mutta tuskin kokonaan. Hieman kärjistetysti ja vuodatusmaisesti tässä mielipide nytkin tuli ilmaistua, mutta aivan kuten colya järkytti Kirvesmiehen tämänpäiväinen kolumni, niin samalla tavalla minutkin se kirvoitti tällaiseen spontaaniin, kriittiseen kommenttiin. Niin fanaattinen fani olen kuitenkin näistä epäilyksistäni ja kritiikistäni huolimatta, että kotipeleissä tulee käytyä niin monessa kuin mahdollista. Tuskin kukaan täällä voi kiistää, että ainahan se sydäntä lämmittää kun kirvesrinnat verkkoja venyttävät. Ehkäpä juurikin siksi kun Tappara itselleni on hyvin tärkeä, niin tulee sitten haukkujakin annettua helpommin.. No, mene ja tiedä, mutta tulevaisuutta odotan pelonsekaisin tuntein. Ja lopuksi täytyy sanoa vielä, että mikäli Nieminen uraansa aikoo jatkaa ja hän haluaa Tapparassa sen tehdä, sitä EI missään nimessä saa estää.
