Mielestäni asia on tasan näin yksinkertaista. Jääkiekkojoukkueen pyörittäminen ei ole rakettitiedettä. Kun juttelin Leinosen ja Peltosen kanssa tiistaina niin sain sen käsityksen, ettei tämä heillekään mitään uutta ollut, miksi olisikaan. Kuitenkin keskustelun jälkeenkin tuntemattomaksi jääneestä syystä ollaan silti oltu useamman vuoden hukassa tämän perusasian suhteen.
Tuon perussapluunan päälle tulee sitten erilaiset roolitukset, omien juniorien sisäänajo, ulkomaalaisvahvistukset jne. Massi pitää olla kunnossa jos kilpailla meinataan. Tai sitten pitää heittää Kirves kaivoon (ei nyt sentään). Rahaa saadaan sponsoreilta ja katsojilta. Ja myöskin siten, ettei kenellekään makseta ylisuuria palkkoja (Saravo). Rahaa tulee, jos sponsorit ja katsojat kokevat, että saavat rahalleen vastinetta. Heidät pitää saada kokemaan rahojensa likoon laittaminen kannattaksi. Sitä ei tehdä esimerkiksi Hirvosella. Jotta urheilullinen puoli saadaan edes perussapluunan mukaiseen tikkiin, seuraa pitää hoitaa niin, että talous mahdollistaa tämän. Ilman riskinottoja olemme niin kauan sijoilla 10 ynnä muut, kunnes Kuolema korjaa potin (ei siis Voitto) ja tipahdamme sarjatasoa alemmas tai menemme konkurssiin.
Uumoilisin Tapparan johdon hakevan muutaman vuoden mittaisia projekteja eri valmentajien kanssa, jotka sitten huipentuisivat mestaruuteen, tai ainakin lähelle pääsemiseen. Tämänkaltainen strategia lieneekin Tapparan resursseilla järkevämpää kuin "joka vuosi taistellaan mestaruudesta".
Eli siis vuosituhannen alun menestyksen toistamista, jolloin Rautakorven neljän kauden projekti huipentui mestaruuteen keväällä 2003. Ongelmana on vain ollut, että Tapparan valmentajavalinnat eivät ole osuneet kovin hyvin, lukuunottamatta Uraman hiukan lyhyeksi jäänyttä projektia, joka tuotti pronssin. Pelaajahankinnoissakin on ollut vikaa, mutta vähemmän, koska muutaman vuoden välein Tappara on kuitenkin saanut ihan kyvykkäitä miehistöjä kasaan, jotka taitavampi valmentaja olisi saattanut viedä menestykseen...
Esim. mestaruuden jälkeen startattiin Mika Saarisen projektia, mutta tämän mullistavaan pelitaktiikkaan jääkiekkoileva maailma ei ollut vielä valmis (eikä tule koskaan olemaankaan). Mika Saarisen toisella kaudella Tapparalla oli kuitenkin pelaajistossa jonkinlaisia aineksia menestykseen (paitsi Chlubnan floppaus ja Niemisen loukkaantuminen), jos vain valmentajaprojekti olisi onnistunut.
Mika Saarisen jälkeen startattiin taas Rautakorven projektia, ja melko nimekkäällä miehistöllä, mutta kausi oli lopuksi pettymys, ja Rautakorpi jätti projektin siihen. Ilmeisesti yritettiin Rautakorven paluuta liian aikaisin, ja joukkue ei ollut uusiutunut tarpeeksi sitä ajatellen?
Urama osoittautui kehittyväksi valmentajaksi, joukkueessa oli hyviä pelaajia, ja peli katsojaystävällistä. Pronssia tuli, mutta tämäkin projekti jäi vähän kesken, kun Urama "karkasi" Lukkoon. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko seuraavalla kaudella ollut mahdollisuuksia vielä parempaan, jos Urama olisi jatkanut. Toki tämä olisi edellyttänyt erinomaisia onnistumisia pelaajamarkkinoillakin, koska pakiston ABS-kolmikko hajosi.
Sen jälkeen ilmeisesti toivottiin, että Mikko Saarisesta kehittyisi seuraava Urama, mutta näin ei käynyt. Tai kyllähän Saarinen kehittyi, koska peli ei ollut toisella kaudella enää aivan niin järjetöntä kuin ensimmäisellä, mutta ei se riittänyt. Pelaajamarkkinoilla Tappara oli menestynyt valmentajahankintoja paremmin, sillä Mikko Saarisella oli käytössään mm. SM-liigan tehokkain tutkapari Lehterä-Enlund, sekä Ville Niemisen kaltaista powerforwardia kakkosketjuun ym. Pointtina siis, että jos valmentaksi projektiin olisi osattu valita joku Mikko Saarista pystyvämpi kaveri, niin pelaajamateriaali olisi saattanut riittää johonkin tuolla kaudella - tosin Guollan ja Ojasen loukkaantumisien jälkeen rosterikin alkoi näyttää reikäiseltä, joten eivät hankinnatkaan ihan onnistuneet.
Sitten koittaakin parin vuoden outo jakso, josta en oikein keksi mitään salattuakaan viisautta Tapparan johdon toimissa. Lähes kaikki tärkeimmät pelaajat lähtivät, ja niin lähti valmentajakin. Tapparalla ei tuntunut olevan järkeviä suunnitelmia kummankaan tapahtuman varalle, vaikka olivat ihan odotettuja (Saariselle tosin odotettiin potkuja, mutta päätti lähteä itse). Pelaajistoa paikattiin yhden kauden palkkasotureilla, ja valmentajapuolella nostettiin kakkosta ykköseksi (ja sitten tämän kakkosta ykköseksi), nähtävästi vailla mitään isompaa suunnitelmaa.
Tälle nyt käynnissä olevalle kaudelle sentään tehtiin joitakin järkeviä siirtoja pelaajapuolella, mutta valmentajana sai jatkaa Hirvonen, ja se osoittautui nopeasti virheeksi. Sitten saatiin Dufva, sekä muutamia muutoksia rosteriin, pelastamaan mitä pelastettavissa on. Liekö sitten niin, että kun Tapparan johdossa on saatu aavistus, että seuraavaa projektia saadaan vetämään Rautakorpi, niin nämä "Saarisen projektin" rääppiäiset on aluksi yritetty hoitaa mahdollisimman halvalla alta pois? Sitten todettiin, ettei tästä tule mitään, ja hankittiin Dufva ja uusia pelaajia.
No, ensi kaudelle tulee sitten Rautakorpi, ja tällä kertaa edellisestä visiitistä lienee kulunut jo tarpeeksi aikaa. Rautakorpi aikoo myös ilmeisesti tällä kertaa vetää projektinsa loppuun asti, joten epäonnistumisen mahdollisuus valmentajavalinnassa näyttää aika vähäiseltä tällä kertaa. Pelaajahankintojen on sitten vielä oninstuttava, mutta olen nyt melko luottavainen senkin suhteen, että jonakin kolmesta (tai neljästä) Rautakorven kaudesta Tappara saa kasaan sellaisen miehistön, jolla on ihan realistista tavoitella SM-liigan kärkisijoja. Nykyisessäkin miehistössä on sellaista potentiaalia, kunhan saadaan muutamia täsmähankintoja oikeille paikoille, ja nuoret pelaajat kehittyvät odotetusti eivätkä lennä maailmalle liian nopeasti.
Sitten taas Rautakorven jälkeistä aikaa ajatellen (vaikka se onkin vielä kaukana), Tapparan johdon olisi syytä pohtia toimitatapojaan, ja erityisesti valmentajavalintoja. Rautakorpi tuntuu olevan Tapparan ratkaisu kaikkeen, paitsi kerran keksittiin Urama. Pitäisi keksiä muitakin hyviä valmentajia kuin Rautakorpi, ja nämä "Saariset" pitäisi jatkossa pystyä välttämään (pahoitteluni Saarisille - ei mitään henkilökohtaista).