Ajatuksiani viimeistään tämän illan ottelun jälkeen.
Ennen kotiotteluita mainostettava Tapparasydän ja tahto voittaa, missä pelaa? Olen Tapparan takana seissyt koko elämäni. Ikinä en ole pettynyt jätkiin niin kovasti kuin viimeisinä kausina ja varsinkin viimeisissä otteluissa.
Häviäsitte niinkuin Pelicans tai muut, vielä meidänkin alapuolella olevat, joukkueet; saappaat jalassa ja taistellen. Ammattiylpeyttä teillä ei ole, koska ei ole pelkoa tulevasta... Luotatte siihen, että ensi kaudellakin teillä on sopimus ja leipä pöydässä.
Hallin pihallakin on ilmeisesti tänään kehuttu kuinka ei rehellisesti enää kiinnosta pelata, kun ei ole panosta! Silti minä hyväuskoinen katsoja tästä maksan ja pahoitan joka ilta mieleni, vuodesta toiseen.
Menkää pois pilaamasta tätä joukkuetta, jos ei kiinnosta. Niin pelajaat kuin johtohenkilöstö Tapparan taustalla. Jos näette, ettei teillä ole mitään annettavaa, niin antakaa tilaa uusille tuulille ja uudelle alulle.
Itse en tätä paskaa kestäisi, jos en tähän seuraan olisi aikoinaan rakastunut ja päättänyt, että myötä- ja vastamäessä sun rinnallas seison. Voiko silti missään suhteessa kestää loputtomiin omaa ahdistusta, joka viimeaikaisten huhujen mukaan on isompi kuin pelillinen tuska kentällä? Olen jälleen hallissa syksyllä 2011. Siihenkö seuraa luottaa myös muun yleisön osalta? Leinosen ja muun poppoon onni on, että ainakaan minä en voi koskaan tästä päästää irti ja aina lipun hinnan maksan. Silti se ei tarkoita, ettenkö voisi odottaa muuta kuin tätä paskaa ja vaatia parempaa... jopa ryhtyä toimiin, että muutosta saataisiin aikaan.