Joukkueen nykytila vain heijastaa koko Tapparan järjestelmän tilaa.
Järjestelmä, jota Tamhockey pyörittää puheenjohtaja M.Leinosen johdolla, alkaa olemaan läpimätä. Pahinta on se, että järjestelmän sisällä olevat tahot eivät näe (tai halua nähdä) järjestelmän heikkoutta ja sitä tilaa, johon se on pikku hiljaa ajettu.
On väärin luulla, että tällä järjestelmän johtotasolla tehdyt päätökset eivät näkyisi kentälle asti. Katsokaa mitä on tapahtunut Jypille ja Kalpalle kun on lähdetty uusilla toimintatavoilla kehittämään järjestelmää.
Peliesitykset puhuvat selkeää kieltä siitä, että Jypiä ja Kalpaa on viime vuosina kehitetty määrätietoisesti kohti liigan ”suurseuroja” tai ”kestomenestyjiä”. Molemmat lähtivät kauteen yli 6 milj. euron budjetilla ja kasvattivat palkkabudjettia (KalPa 18,7% ja JYP 13,0%). Ilman toimivaa systeemiä se ei olisi ollut mahdollista.
Mitä tekee Tamhockey. Antaa ymmärtää yhtä ja tekee aivan toista. Kuvittelevatko he tosiaan, että muiden ylijäämistä saisi vuodesta toiseen tomivan järjestelmän, jota voisi vielä hyvällä omalla tunnolla kutsua pitkäjänteiseksi ja määrätietoiseksi systeemin kehittämiseksi?! Ja ei pitäisi kehittää mitään kehittämisen ilosta, vaan selvän päämäärän vuoksi. Jos mennään pelkällä ”nollatavoite” päämäärällä muusta piittaamatta, ollaankin lähellä nykytilannetta!
Jos systeemi ei toimi, on tehtävä muutoksia. Jokerit on mielestäni hyvä esimerkki. Niin kauan kun Hjallis oli tj, ei tapahtunut muutosta suurista puheista huolimatta. Vasta kun Hjallis poistui, oli tarvittava askel uudistuksen tielle otettu.
Mitä jos Tamhockey viheltäisi pilliin ja pistäisi pelin poikki tämän kauden jälkeen. Putsaisi oikeasti omat nurkkansa ja lähtisi motivoituneena kehittämään uudenlaista järjestelmää nimeltä Tappara.
Sitä johtamaan otettaisiin tj:n ominaisuudessa mies, jolla olisi oikeasti polte saada aikaan sellainen järjestelmä, josta voisi olla ylpeä ja jonka työn tuloksista voisi nauttia niin hallituksen jäsenet, fanit kuin järjestelmän eteen tekevät työntekijät.
Hänen pitäisi saada järjestelmän toteuttajaksi valmentaja/valmentajaryhmä, jolla olisi poltetta, halua ja sitoutuneisuutta kehittää järjestelmää nimeltä Tappara sovittuun suuntaan. Sellainen mies joka taidoillaan ja tuloksenteollaan osoittaisi selvää kieltä siitä, että on mies paikallaan.
Tämän jälkeen valmentaja loisi joukkueen tehden yhteistyötä tj:n kanssa. Hän loisi joukkueen, joka tekisi kaikkensa viedäkseen järjestelmää kohti tavoitteita. Tämän toteuttamiseksi hän tarvitsisi pelaajat. Ja ne ”viralliset” työntekijät eli pelaajat tulisivat järjestelmään tietäen, että he olisivat järjestelmän toimiva elin ja kasvot, jotka olisivat esillä illasta toiseen. He uskoisivat järjestelmään ja antaisivat kaikkensa sen eteen että tulosta syntyisi.
Järjestelmän lopullinen tulos syntyisi tämän koko ketjun toimiessa moitteettomasti. Järjestelmään tulee tietenkin aina ongelmia, kun on kyse ihmisistä tai heidän luomastaan systeemistä, mutta vialliset lenkit korjattaisiin tai poistettaisiin, jotta se kaikkien yhteinen tavoite toteutuisi.
