Tapparan nykytila - Mitä me oikeasti halutaan?

[Kankaantaan profeetta]

Tässä ketjussa on oikeasti aika hyviä juttuja, suurin osa Jukan tulon jälkeisistä kirjoituksista jopa arvokkaita. Parhaiten asian kiteyttää mielestäni jäsen coly (taas):

Jos tärkeimmät palaset kuten valmennus, maalivahti, sentteri ja puolustaja on kunnossa niin voit odottaa menestystä eikä vain toivoa sitä. Tällöin todellisuudessa ne riskit suuremmille tappioille on paljon minimaalisemmat kuin kyseisellä toiminnalla mitä nyt on harrastettu, koska voit olettaa että yhteistyökumppanit, kannattajat ja menestys tuo myös rahaa seurallekin päin.

Mielestäni asia on tasan näin yksinkertaista. Jääkiekkojoukkueen pyörittäminen ei ole rakettitiedettä. Kun juttelin Leinosen ja Peltosen kanssa tiistaina niin sain sen käsityksen, ettei tämä heillekään mitään uutta ollut, miksi olisikaan. Kuitenkin keskustelun jälkeenkin tuntemattomaksi jääneestä syystä ollaan silti oltu useamman vuoden hukassa tämän perusasian suhteen.

Tuon perussapluunan päälle tulee sitten erilaiset roolitukset, omien juniorien sisäänajo, ulkomaalaisvahvistukset jne. Massi pitää olla kunnossa jos kilpailla meinataan. Tai sitten pitää heittää Kirves kaivoon (ei nyt sentään). Rahaa saadaan sponsoreilta ja katsojilta. Ja myöskin siten, ettei kenellekään makseta ylisuuria palkkoja (Saravo). Rahaa tulee, jos sponsorit ja katsojat kokevat, että saavat rahalleen vastinetta. Heidät pitää saada kokemaan rahojensa likoon laittaminen kannattaksi. Sitä ei tehdä esimerkiksi Hirvosella. Jotta urheilullinen puoli saadaan edes perussapluunan mukaiseen tikkiin, seuraa pitää hoitaa niin, että talous mahdollistaa tämän. Ilman riskinottoja olemme niin kauan sijoilla 10 ynnä muut, kunnes Kuolema korjaa potin (ei siis Voitto) ja tipahdamme sarjatasoa alemmas tai menemme konkurssiin.

[Ljpp]

Joukkueen ei tarvitse olla liigan taitavin kiinnostaakseen Tampereen asiantuntevaa yleisöä. Vaikka menetys ei olisi huikeaa, niin nähdäkseni yleisö palkitsee taistelevan joukkueen saapumalla paikalle. Viime kausina kaukalossa on nähty enimmäkseen velttoa ja sekavaa surffailua, josta ei olla valmiita maksamaan lipun hintaan.

Hyvä esimerkki on viime kauden Ilves, joka oli todella yritteliäs ja pirteä vaikkei suurempaan menestykseen pystynytkään. Pelien viihde arvo oli silti monessa tapauksessa ihan OK luokkaa. Nyt Dufvan tulon myötä vastaavasta on merkkejä myös Tapparan osalta ja toisaalta kuten Risto itse sanoi, matsilippuun sisältyy kotivoiton mahdollisuus. Viime vuosina aivan liian moni ottelu on ollut jo valmiiksi hävitty, joten eipä ole ollut syytä mennä sitä hallille todistamaan.

[kyynaama]

KHL kortista vain sen verran että jos sinne koutsia aletaan hinkumaan yleensä on mestaruus jo vyöllä. Varmaan jää harmittaan jos mestaruuden jälkeen lähtisi, mutta olisipa yksi viiri lisää Hakametsän katossa! 

[Tapparan näköinen mies]

Mielestäni asia on tasan näin yksinkertaista. Jääkiekkojoukkueen pyörittäminen ei ole rakettitiedettä. Kun juttelin Leinosen ja Peltosen kanssa tiistaina niin sain sen käsityksen, ettei tämä heillekään mitään uutta ollut, miksi olisikaan. Kuitenkin keskustelun jälkeenkin tuntemattomaksi jääneestä syystä ollaan silti oltu useamman vuoden hukassa tämän perusasian suhteen.

Tuon perussapluunan päälle tulee sitten erilaiset roolitukset, omien juniorien sisäänajo, ulkomaalaisvahvistukset jne. Massi pitää olla kunnossa jos kilpailla meinataan. Tai sitten pitää heittää Kirves kaivoon (ei nyt sentään). Rahaa saadaan sponsoreilta ja katsojilta. Ja myöskin siten, ettei kenellekään makseta ylisuuria palkkoja (Saravo). Rahaa tulee, jos sponsorit ja katsojat kokevat, että saavat rahalleen vastinetta. Heidät pitää saada kokemaan rahojensa likoon laittaminen kannattaksi. Sitä ei tehdä esimerkiksi Hirvosella. Jotta urheilullinen puoli saadaan edes perussapluunan mukaiseen tikkiin, seuraa pitää hoitaa niin, että talous mahdollistaa tämän. Ilman riskinottoja olemme niin kauan sijoilla 10 ynnä muut, kunnes Kuolema korjaa potin (ei siis Voitto) ja tipahdamme sarjatasoa alemmas tai menemme konkurssiin.

Uumoilisin Tapparan johdon hakevan muutaman vuoden mittaisia projekteja eri valmentajien kanssa, jotka sitten huipentuisivat mestaruuteen, tai ainakin lähelle pääsemiseen. Tämänkaltainen strategia lieneekin Tapparan resursseilla järkevämpää kuin "joka vuosi taistellaan mestaruudesta".

Eli siis vuosituhannen alun menestyksen toistamista, jolloin Rautakorven neljän kauden projekti huipentui mestaruuteen keväällä 2003. Ongelmana on vain ollut, että Tapparan valmentajavalinnat eivät ole osuneet kovin hyvin, lukuunottamatta Uraman hiukan lyhyeksi jäänyttä projektia, joka tuotti pronssin. Pelaajahankinnoissakin on ollut vikaa, mutta vähemmän, koska muutaman vuoden välein Tappara on kuitenkin saanut ihan kyvykkäitä miehistöjä kasaan, jotka taitavampi valmentaja olisi saattanut viedä menestykseen...

Esim. mestaruuden jälkeen startattiin Mika Saarisen projektia, mutta tämän mullistavaan pelitaktiikkaan jääkiekkoileva maailma ei ollut vielä valmis (eikä tule koskaan olemaankaan). Mika Saarisen toisella kaudella Tapparalla oli kuitenkin pelaajistossa jonkinlaisia aineksia menestykseen (paitsi Chlubnan floppaus ja Niemisen loukkaantuminen), jos vain valmentajaprojekti olisi onnistunut.

Mika Saarisen jälkeen startattiin taas Rautakorven projektia, ja melko nimekkäällä miehistöllä, mutta kausi oli lopuksi pettymys, ja Rautakorpi jätti projektin siihen. Ilmeisesti yritettiin Rautakorven paluuta liian aikaisin, ja joukkue ei ollut uusiutunut tarpeeksi sitä ajatellen?

Urama osoittautui kehittyväksi valmentajaksi, joukkueessa oli hyviä pelaajia, ja peli katsojaystävällistä. Pronssia tuli, mutta tämäkin projekti jäi vähän kesken, kun Urama "karkasi" Lukkoon. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko seuraavalla kaudella ollut mahdollisuuksia vielä parempaan, jos Urama olisi jatkanut. Toki tämä olisi edellyttänyt erinomaisia onnistumisia pelaajamarkkinoillakin, koska pakiston ABS-kolmikko hajosi.

Sen jälkeen ilmeisesti toivottiin, että Mikko Saarisesta kehittyisi seuraava Urama, mutta näin ei käynyt. Tai kyllähän Saarinen kehittyi, koska peli ei ollut toisella kaudella enää aivan niin järjetöntä kuin ensimmäisellä, mutta ei se riittänyt. Pelaajamarkkinoilla Tappara oli menestynyt valmentajahankintoja paremmin, sillä Mikko Saarisella oli käytössään mm. SM-liigan tehokkain tutkapari Lehterä-Enlund, sekä Ville Niemisen kaltaista powerforwardia kakkosketjuun ym. Pointtina siis, että jos valmentaksi projektiin olisi osattu valita joku Mikko Saarista pystyvämpi kaveri, niin pelaajamateriaali olisi saattanut riittää johonkin tuolla kaudella - tosin Guollan ja Ojasen loukkaantumisien jälkeen rosterikin alkoi näyttää reikäiseltä, joten eivät hankinnatkaan ihan onnistuneet.

Sitten koittaakin parin vuoden outo jakso, josta en oikein keksi mitään salattuakaan viisautta Tapparan johdon toimissa. Lähes kaikki tärkeimmät pelaajat lähtivät, ja niin lähti valmentajakin. Tapparalla ei tuntunut olevan järkeviä suunnitelmia kummankaan tapahtuman varalle, vaikka olivat ihan odotettuja (Saariselle tosin odotettiin potkuja, mutta päätti lähteä itse). Pelaajistoa paikattiin yhden kauden palkkasotureilla, ja valmentajapuolella nostettiin kakkosta ykköseksi (ja sitten tämän kakkosta ykköseksi), nähtävästi vailla mitään isompaa suunnitelmaa.

Tälle nyt käynnissä olevalle kaudelle sentään tehtiin joitakin järkeviä siirtoja pelaajapuolella, mutta valmentajana sai jatkaa Hirvonen, ja se osoittautui nopeasti virheeksi. Sitten saatiin Dufva, sekä muutamia muutoksia rosteriin, pelastamaan mitä pelastettavissa on. Liekö sitten niin, että kun Tapparan johdossa on saatu aavistus, että seuraavaa projektia saadaan vetämään Rautakorpi, niin nämä "Saarisen projektin" rääppiäiset on aluksi yritetty hoitaa mahdollisimman halvalla alta pois? Sitten todettiin, ettei tästä tule mitään, ja hankittiin Dufva ja uusia pelaajia.

No, ensi kaudelle tulee sitten Rautakorpi, ja tällä kertaa edellisestä visiitistä lienee kulunut jo tarpeeksi aikaa. Rautakorpi aikoo myös ilmeisesti tällä kertaa vetää projektinsa loppuun asti, joten epäonnistumisen mahdollisuus valmentajavalinnassa näyttää aika vähäiseltä tällä kertaa. Pelaajahankintojen on sitten vielä oninstuttava, mutta olen nyt melko luottavainen senkin suhteen, että jonakin kolmesta (tai neljästä) Rautakorven kaudesta Tappara saa kasaan sellaisen miehistön, jolla on ihan realistista tavoitella SM-liigan kärkisijoja. Nykyisessäkin miehistössä on sellaista potentiaalia, kunhan saadaan muutamia täsmähankintoja oikeille paikoille, ja nuoret pelaajat kehittyvät odotetusti eivätkä lennä maailmalle liian nopeasti.

Sitten taas Rautakorven jälkeistä aikaa ajatellen (vaikka se onkin vielä kaukana), Tapparan johdon olisi syytä pohtia toimitatapojaan, ja erityisesti valmentajavalintoja. Rautakorpi tuntuu olevan Tapparan ratkaisu kaikkeen, paitsi kerran keksittiin Urama. Pitäisi keksiä muitakin hyviä valmentajia kuin Rautakorpi, ja nämä "Saariset" pitäisi jatkossa pystyä välttämään (pahoitteluni Saarisille - ei mitään henkilökohtaista).

[PTS]

Sitten taas Rautakorven jälkeistä aikaa ajatellen (vaikka se onkin vielä kaukana), Tapparan johdon olisi syytä pohtia toimitatapojaan, ja erityisesti valmentajavalintoja. Rautakorpi tuntuu olevan Tapparan ratkaisu kaikkeen, paitsi kerran keksittiin Urama. Pitäisi keksiä muitakin hyviä valmentajia kuin Rautakorpi, ja nämä "Saariset" pitäisi jatkossa pystyä välttämään (pahoitteluni Saarisille - ei mitään henkilökohtaista).

Saarisen Mikko teki varmasti kaikkensa ja kun muistetaan sairastuminen taustalla, niin en lähtisi hirveästi miestä syyllistelemään. On ihan toisella lailla Tapparan mies kuin vaikka nykyinen valmentaja. Ja totta kai se mahdollisuus on kokemattomillekin joskus annettava, mietitään nyt vaikka Tuomas Tuokkolaa Kalpassa. Saarisella oli pitkä kokemus junioripuolelta ja edustusjoukkueen apuvalmentajana, joten en näkisi Leinosen ratkaisua mitenkään epäloogisena. Toki varmasti nyt jälkiviisaina voidaan sanoa, että parannettavaa jäi, mutta hemmetin pienet marginaalit siinä Kalpa-sarjassa loppuen lopuksi olivat. Jotkuthan olivat potkimassa Saarista tuolla kaudella jo parin ensimmäisen tappion vai oliko peräti harjoituspelien jälkeen. Siihen nähden tulos ei ollut mikään hirveän huono kuitenkaan.

Rautakorven paluu pitkällä sopimuksella on kyllä ihan positiivinen siirto. Muistutuksena nyt kuitenkin kaikille mustavalkoisesti ajatteleville, että ei se edellinen visiitti ollut näyttönä nyt ainakaan sen kovempi kuin Saarisen toinen kausi päävalmentajana. Toivottavasti nyt lähdetään rakentamaan pitkäjänteisesti (niinhän tehtiin mestaruuteen huipentuneessa Rautakorven projektissa) ja pääasiassa omien miesten varaan. Barkoville ja Liimataiselle etunenässä pitkää sopimusta ja jos vaikka paluumuuttajina saataisiin Nimoa ja Kontiolaa?   

[4_TRA]

Sitten taas Rautakorven jälkeistä aikaa ajatellen (vaikka se onkin vielä kaukana), Tapparan johdon olisi syytä pohtia toimitatapojaan, ja erityisesti valmentajavalintoja.

Ilmeisesti valmennuskuvioihin uusi UTJ toimi tuo muutoksen. UTJ pitää valmennuksen kontrollissa eli valmennukseen yhtenäinen linja ainakin C,B,A junnut ja edustusjoukkue. Uusi valmentaja sopeutuu Tapparan valmennukseen eikä niin että valmentajan vaihtuessa tulee aina täysin eri tyyli... johon sitten rosteri ei enää taivu täysin. Näin muistan julkistamistilaisuudessa puhutun.
Toki tietysti niinkin pitää olla että UTJ:n pitää olla hereillä, uusia hyviä ideioita pitää pystyä ottamaan käyttöön, baikka ne tulisi uudelta valmentajalta.
Jos Jukalla menee homma putkeen ja jatkaa UTJ:na niin mielenkiinnolla odotan tulevaa kuinka toimii... tosin 3+1 vuotta odoteltavaa

[coly]

Saarisen Mikko teki varmasti kaikkensa ja kun muistetaan sairastuminen taustalla, niin en lähtisi hirveästi miestä syyllistelemään. On ihan toisella lailla Tapparan mies kuin vaikka nykyinen valmentaja. Saarisella oli pitkä kokemus junioripuolelta ja edustusjoukkueen apuvalmentajana, joten en näkisi Leinosen ratkaisua mitenkään epäloogisena. Toki varmasti nyt jälkiviisaina voidaan sanoa, että parannettavaa jäi, mutta hemmetin pienet marginaalit siinä Kalpa-sarjassa loppuen lopuksi olivat. 

Muistutuksena nyt kuitenkin kaikille mustavalkoisesti ajatteleville, että ei se edellinen visiitti ollut näyttönä nyt ainakaan sen kovempi kuin Saarisen toinen kausi päävalmentajana.

Minun mielestä nyt yhdistät kaukalon ulkopuolisen Mikko Saarisen tuohon valmentamiseen ja symppaat epäonnistumista syövällä sekä sen ongelmilla. En todellakaan vähättele Mikon sairautta, hieno homma että parantui tuosta täysin ja on palannut valmennushommiin.

Tosiasia on se että liigajoukkue Tapparan valmentaminen oli todella heikkoa ja päämäärätöntä ilman järjellistä pelitapaa. Lisäksi joukkue oli kaiken kuullun mukaan kaukana harmonisesta tilasta. Saarisen pestaaminen oli tosiaan loogista ja perusteltua, jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt kakkosvalmentajan ollu jokin muukuin Mattila, suhde oli liian kaveripohjainen menestykselle. Se että on Tapparan mies henkeen ja vereen ei ole mikään hyväksyttävä syy epäonnistumiselle eikä tae onnistumiselle, vaan nimenomaan tuot esille sen mikä on molempien Tamperelais-seurojen ongelma. Uskotaan että se pelaaja/valmentaja on hyvä tälle seuralle koska on meidän miehiä ja tekee kaikkensa seuran eteen, se ei riitä jos ei ole asiaosaamista. Varmasti Seppo Hiitelä naapurissa on täysin Ilveksen mies mutta ei hänen paikkansa silti vaihtoaitiossa ole, kuten ei ole Korven Ranen meidän. Sinusta saa käsityksen että ottaisit esimerkiksi ennemmin Ranen valmentamaan kuin Dufvan, koska ensinmainittu on Tapparan Miäs!

Kyllä, se Rautakorven edellinen visiitti oli näyttönä huomattavasti kovempi kuin Saarisen viimeinen. Molemmilla ekalla kierroksella Play-offeista ulos mutta kokonaisuuten kausi oli aivan eri planeetalta.

[PTS]

Minun mielestä nyt yhdistät kaukalon ulkopuolisen Mikko Saarisen tuohon valmentamiseen ja symppaat epäonnistumista syövällä sekä sen ongelmilla. En todellakaan vähättele Mikon sairautta, hieno homma että parantui tuosta täysin ja on palannut valmennushommiin.

Tosiasia on se että liigajoukkue Tapparan valmentaminen oli todella heikkoa ja päämäärätöntä ilman järjellistä pelitapaa. Lisäksi joukkue oli kaiken kuullun mukaan kaukana harmonisesta tilasta. Saarisen pestaaminen oli tosiaan loogista ja perusteltua, jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt kakkosvalmentajan ollu jokin muukuin Mattila, suhde oli liian kaveripohjainen menestykselle. Se että on Tapparan mies henkeen ja vereen ei ole mikään hyväksyttävä syy epäonnistumiselle eikä tae onnistumiselle, vaan nimenomaan tuot esille sen mikä on molempien Tamperelais-seurojen ongelma. Uskotaan että se pelaaja/valmentaja on hyvä tälle seuralle koska on meidän miehiä ja tekee kaikkensa seuran eteen, se ei riitä jos ei ole asiaosaamista. Varmasti Seppo Hiitelä naapurissa on täysin Ilveksen mies mutta ei hänen paikkansa silti vaihtoaitiossa ole, kuten ei ole Korven Ranen meidän. Sinusta saa käsityksen että ottaisit esimerkiksi ennemmin Ranen valmentamaan kuin Dufvan, koska ensinmainittu on Tapparan Miäs!

Kyllä, se Rautakorven edellinen visiitti oli näyttönä huomattavasti kovempi kuin Saarisen viimeinen. Molemmilla ekalla kierroksella Play-offeista ulos mutta kokonaisuuten kausi oli aivan eri planeetalta.

Heh, ei nyt ihan näinkään. Tuskin Rane nyt enää valmennushommiin lähtisikään, vaikka Leinonen saisi idean kysyä . Ilveksen tai oikeammin Hiitelän omaa ratkaisua en oikein ymmärtänyt, pelillisesti paketti oli alkanut jo toimia Pajuojan viimeisissä peleissä ja noin pitkän tauon jälkeen ruoriin hyppääminen on, sanoisinko, aika riskialtista. Veikkaisin, että lopullisesti Pajuojan luottamuksen veivät ne medialle paikallispelin jälkeen pelaajista annetut kommentit - jokainen jääkiekkojoukkueen toimintalogiikkaa ymmärtävä tietää, että sellainen on kirjoittamattomien sääntöjen vastaista vieden lopulta luottamuksen valmentajalta.

Varmasti sympatiseeraan Saarista myös raskaan sairauden takia, mutta mitä sitten, jääkiekko on vain hemmetin pieni osa elämää. Minusta kannattajien tuli tuolloin antaa Saariselle täysi tuki eikä lähteä raukkamaisesti haukkumaan, kun oli vaikeaa. Totta kai varsinkin se ensimmäinen kausi oli kiistämättä epäonnistuminen myös valmennusjohdolta. Kuinka paljon sairausasiat vaikuttivat, en tiedä. Mies itse on varmaan viimeinen, joka alkaa niiden perusteella mitään selittelemään. Toisen kauden tulos sen sijaan oli ihan kohtuullinen. Peli-ilmehän siinä Kalpa-sarjassa oli muuten kiistämättä hyvä, parempi minusta kuin esimerkiksi siinä 2006 vuoden Ässät-sarjassa. Silloinhan intohimoinen porilaisryhmä ajoi runkosarjavaihteeseen juuttuneen Tapparan ylitse. Tällainen vertailu on tietysti aina vähän tökeröä eikä tee täysin oikeutta kummankaan kauden ryhmälle.     

[jallu_tane]

Rautakorven edellinen visiitti oli näyttönä huomattavasti kovempi kuin Saarisen viimeinen. Molemmilla ekalla kierroksella Play-offeista ulos mutta kokonaisuuten kausi oli aivan eri planeetalta.

Mutta Rautakorven ja Saarisen nippuja kun vertaa, niin olihan Jukalla huomattavasti kovemmat työkalut käytössään. Varsinkin Saarisen ensimmäisellä kaudella pakisto oli jopa tragikoominen. Lehterä kumppaneineen piti meitä vähän pinnalla.

Mutta siis ehdottomasti Saarisen olisi pitänyt pystyä huomattavasti parempaan varsinkin toisella kaudella, ja ajoittain peli näyttikin varsin mukavalta. Myös Kalpa-sarja olisi voinut kääntyä meille muutaman pompun kautta.

[Z]

Ulkomuistista muistelisin, että Rautakorven vika kausi lähti liikkeelle pitkällä voittoputkella ja oltiin kärjessä. "On vanha jengi koossa taas", kirjoitti Veikkaajakin laulua mukaillen. Runkosarja meni ihan ok. Se, että tappio tuli Ässille oli sattumien summa. En halua sitä kurjuutta enää muistella.

Saarisen kaksivuotiskausi oli pelkkää via dolorosaa, pois lukien sen viimeisen KalPa-sarjan peli-ilme. Eka kaudella Saarinen oli vastuuvalmentaja vastaten peluutuksesta ja valitsi G:n, Miskan ja Harmerin urakoimaan valtavat minuutit, vaikka jokainen heistä oli neljän liigan heikoimman pakin joukossa. Kuka vaan olis pelannut paremmin. Mitään systeemiä ei ollut ja Lehterän suvereenit esitykset pitivät meidän snorkkelin pinnalla.

Mikko Saarinen on erittäin kunnioitettava ihminen ja Tapparan mies. Siitä pisteet hänelle, mutta ei aikakaan kultaa noita muistoja.

Loppuunvielä se, että arvostan todella korkealle myös Miskaa ja Grönvallia, lopetus Tapparassa vaan olisi saanut olla tyylikkäämpi. Nythän Jannnen viimeinen vuosi maksettiin siitä, että hän ei pelannut. Miskalle vika sopparivuoden käyttämättä jättämisestä hatunnosto. Hieno ele yhdeltä 2000-l:n alun tukipilarilta.

[S.T.]

Varsinkin Saarisen ensimmäisellä kaudella pakisto oli jopa tragikoominen.

Tähän vaikutti oleelisesti ihmekaksikon ( Saarinen & Mattila) päätös ulkoistaa Charlie Cook Lukkoon. Tilalle tuli ainoastaan harmia (Duane Harmer), joka ei tosiaankaan vakuuttanut, kuin taas Cook vakuutti Lukossa melkein 2 kautta.

[Mazza]

Saarisesta tuli aikoinaan kirjoitettua kaikki oleellinen ja moneen kertaan mutta menköön nyt vielä. Mies oli yksi suurimmista yksittäisistä syistä sille että Tappara vaelsi alamaissa kahden kauden ajan vaikka etenkin jälkimmäisellä käytössä oli sellaisia työkaluja joista moni liigavalmentaja voi vain uneksia (Lehterä, Enlund, Nieminen, Mäntylä, Säteri). Oli Tapparan onni että Saarinen ymmärsi itse erota ennen viime kauden alkua, kun tajusi että selkeästi heikentyneen joukkueen kanssa hänen eväänsä tuskin tulisivat riittämään. Episodi-Mattila oli turha ja Leinoselta sekä hallitukselta täysin käsittämätön veto. Hirvonen selvisi kaudesta lähtökohtiin nähden kuivin jaloin mutta tämä syksy osoitti ettei hänkään ole vielä valmis päävalmentajaksi liigaan. Dufva on vihdoin osoittanut toivottavasti myös Tappara-johdolle mikä on huippuvalmentajan ja valmentajan ero kun pelataan pienten marginaalien SM-liigaa. Rautakorven myötä asia on kunnossa seuraavat kaudet.

[Harald]

Peli-ilmehän siinä Kalpa-sarjassa oli muuten kiistämättä hyvä, parempi minusta kuin esimerkiksi siinä 2006 vuoden Ässät-sarjassa. Silloinhan intohimoinen porilaisryhmä ajoi runkosarjavaihteeseen juuttuneen Tapparan ylitse.

Offtopic, mutta olen luvannut itselleni puuttua tähän pelkästään lopputuloksesta käsin muodostettuun, erittäin yleiseen ja täydellisen virheelliseen myyttiin aina sen tavatessani. Ei yllätä, että siihen törmää Ässät-fanien ja täysin sivullisten keskuudessa, mutta että täälläkin?

Myytin taustalla lienee median ja yleisön rakastuminen raflaavaan kiteytymään "porilainen hulluus". Kun sympaattisen hulluuden vastapuoleksi asetetaan sarjaan ennakkosuosikkina lähteneen, erittäin kokeneen ja universaalisti vihatun kahva-Tapparan runkosarjavaihde/virkamiesmäisyys, saadaan eräänlainen Daavid–Goljat-tarinan variaatio, jonka ihmiset muistavat, koska haluavat uskoa siihen.

Sarja eteni aluksi ennakkokaavailujen mukaan. 3 ekassa matsissa Tappara oli niskan päällä, vaikka Ässät onnistui voittamaan tiukan kotiottelunsa. Mäntylä lensi 2. ottelussa ulos ja sai 2 ottelun pelikiellon. Puistola loukkaantui 3:nnen matsin lopussa ja Grönvall 4:nnen alussa. Tuossa 4:nnessä ottelussa Tapparalta puuttui 3 parasta puolustajaansa ja Ässät oli ylivoimainen. Sarjan kulminaatiopistettä eli 5:ttä matsia Tappara vei ilman Grönvallia ja Puistolaa mielin määrin ja kenttätapahtumilla prosentit olivat kotijoukkueelle varmaan noin 70-30, mutta sillä kertaa noppa pyörähti altavastaajalle. Sarja ratkesi siinä eikä rammasta Tapparasta ollut enää laittamaan vastaan Porissa.

Ilman Tapparan puolustuksen harvennushakkuita täällä ja muualla muisteltaisiin, miten tosipeleissä vihreän Ässien lataus läikkyi yli kun taas Tappara pysyi coolina ja vei sarjan hurjalla rutiinillaan. Loppukahinoissa oli tuona vuonna sen verran vaisu taso, että hyvin mahdollisesti Tappara olisi nostellut kannua ilman loukkaantumisia.

[Harald]

Saarisesta tuli aikoinaan kirjoitettua kaikki oleellinen ja moneen kertaan mutta menköön nyt vielä. Mies oli yksi suurimmista yksittäisistä syistä sille että Tappara vaelsi alamaissa kahden kauden ajan vaikka etenkin jälkimmäisellä käytössä oli sellaisia työkaluja joista moni liigavalmentaja voi vain uneksia (Lehterä, Enlund, Nieminen, Mäntylä, Säteri).

Jotenkin en ole vieläkään täysin toipunut siitä, että Lehterä meni "hukkaan", koska valmennus ei ollut kartalla. Siinä oli pelaaja, joka nosti koko kentällisen tasoa tolkuttomasti ja oli vieläpä  hyväpäinen tyyppi, joka petrasi paineen alla. Kun joukkueessa on tällainen nuorukainen, pitää rakentaa muutaman vuoden projekti, jolloin joukkueeseen satsaaminen mukailee pelaajan kehityskäyrää. Lehterän viimeisellä Tappara-kaudella olisi pitänyt olla kovat piipussa jokaisella sektorilla ja mestaruus tavoitteena.

Tapparan nykytilaan tämä liittyy niin, että jos vain Sasha jr. viihtyy täällä riittävän pitkään, ei saa toistaa tuota aiempaa virhettä. Eikä sitä tarvinne pelätäkään, koska Rautakorven sopimus 3+1 vuotta on kuin jr:n ennakoitavissa oleva Tappara-ura, jossa optiovuosi olisi iloinen yllätys.

[Mazza]

Samassa veneessä ollaan siis. Lehterä nousi esille jo tulokaskautensa playoffeissa vaikkei ollut pelaajana vielä niin häikäisevä kuin myöhemmin. Valitettavasti kunnon mahdollisuutta pitkään kevääseen ei enää sen jälkeen Tapparassa tullut, vaikka joku vääräleuka voikin tulla huomauttamaan surullisenkuuluisasta playout-keväästä 2009. Se että täälläkin jotkut valittelivat ettei Mikko Saariselle tarjottu johdon suunnalta kunnon pelaajamateriaalia käyttöön, oli suorastaan irvokasta luettavaa kun joukkueessa oli 70 pisteen ykkössentteri ja nippu muita huippupelaajia. Se vaan menee niin että kun joukkuetta luotsataan heikosti, alkavat hyvätkin pelaajat näyttää huonoilta vaikka todellinen ongelma on aivan muualla. Kovin helposti en unohda niitä tuskaisia iltoja Hakametsässä, kun Saarisen johtama Tappara esitti ottelusta toiseen hämmentävän hengettömiä ja tahmeita pelisuorituksia vailla minkäänlaista tunteen paloa tai pelillistä ideaa. No, onneksi kaikki painajaiset loppuvat aikanaan.