On totta mitä täälläkin on jo muiden suulla sanoitettu. Tappara on tiellä, jossa päätähtäin on kolmen vuoden päässä. Silti ei ole kiellettyä voittaa mestaruutta tai taistella siitä jo aikaisemmin.

Tämän hetkinen tilanne näyttäisi siltä, että viime kauden loppupisteisiin verrattuna pitäisi vielä 7 matsia voittaa tai ottaa muilla kombinaatioilla tuo 21 pistettä. Yli sadan pisteen saalis ei todennäköisesti jätä säälipleijareihin. Edelliskaudella Jokerit matkasi kuudentena kohti puolivälieriä 101:n pisteen saaliilla. Eiköhän tuo aika hyvä suunnannäyttäjä ole kauden loppua arvioitaessa. 12 peliä jäljellä ja maksimi saalis on 36 pistettä, joten ehkä pienempi saaliskin riittää kuuden sakkiin. 22 pojoa riittää Jokereille viime kauden ykköspistemäärään, joten sen ne todennäköisesti saavuttavat nykytahdillaan eikä sitä eroa enää kiinni oteta. Tammikuun tasaus itseasiassa hetkellisesti vääristi sarjataulukon osalta Jokerien karkumatkaa, mutta nyt senkin vaikutus alkaa olla ohi runkosarjan voiton ratkomisessa.

Mielenkiintoista nähdä mihin lopputulokseen pistemäärältään ja kuntopuntariltaan Tappara pääsee. Kuitenkin alkukauden vaikeudet huomioon ottaen, olen itse todella tyytyväinen ilmeeseen, jolla heikommallakin pelillä voidaan voittaa vastustaja, vaikka vastustajalla olisi "hyvä" peli menossa. Pakkikalustoon on varmasti ollut hakusessa hyvä pakki, mutta näinköhän Lukko ja HPK lopulta vetivät hankinnoissaan pidemmät korret. Eiköhän meidän pakit ihan kohtuullisesti pysty tasoaan nostamaan mitä pidemmälle kevättä mennään. Kun playoff-paikka on varmistunut, luulisi sitä porukalla ensi tavoitteen saavuttaminen tuovan sen itseluottamuksen heikommillekin. Iloinen asia on myös se, että joukkueen sisäinen pistepörssi on kuitenkin kohtuu laaja eikä pisterohmua löydy. Toki Nemo ja Sasha ovat omilla luvuillaan, mutta silti tuo hajonta on mukava ja saattaa olla, että playoffsissa joku parjatuista räväyttääkin ketsuppipullonsa auki ja Hakametsän äänissä on riemukas sointi.

Tulevaisuuden näkymiä helpottaa kuitenkin nykyinen rauhoittunut valmentajatilanne ja peli-identiteetti. Ei tarvitse arpoa millainen joukkue ja valmentaja on Tapparalla ja sikäli kuvittelisin imua olevan pelaajistossa. Voin olla toki väärässäkin. Menestystähän me kaikki toivomme ja haluamme, mutta paras menestys olisi se, että taloudellinen ja kilpailullinen puoli olisi käsikädessä hyvän pohjan kautta sitä kannua kannattelemassa.

Viikonloppuna Vierumäellä olin katsomassa A-junkkareiden pelejä. Näkemäni voisin
kiteyttää yhteen lauseeseen. Jotain tarttis tehdä. En jaksa pureutua niihin pelillisiin
asioihin jotka oman näkemykseni mukaan kaipaisivat parannusta, niitä on nimittäin
paljon. Hyvää oli se, että pojat olivat ajoissa paikalla, ja tietenkin se, että yksi voittokin
saatin raavittua kasaan. Huolestuttavaa sunnuntain pelissä oli  se, että TPS:ää vastaan
ei ollut kyllä mitään saumoja taistella voitosta. Vaikka näin Mansen miestä kirpaisee, niin
pakko on myöntää, että Turussa on tehty joitain asioita oikein.
Kevät on kiekkoilijan parasta aikaa, joten nyt taistelkaa!!!

Mielenkiinnosta kyselen, että meneekö mielestäsi ikäkausivaihtelun piikkiin osa vai pitäisikö ikäkausi olla jopa parempi Tapparalla kuin TPS:lla? Joskus vaan ikäkauden päämassa on toisella paljon edellä, vaikka omassa joukkueessa olisikin huippulupauksia pari. Itse en siis ole nähnyt pelejä, joten kyselen pelejä katselleelta.

Kyllä minua ärsyttää Saipa. Kaksi peliä kattellut sitä ja molemmilla kerralla Tappara on saanu kuokkaansa. Molemmissa peleissä ensin Tappara on ollut kuskaamassa peliä ja Saipa käytännössä kytänny pari erää ja sitten tuoreemmilla jaloilla päässyt Niemisen torjuntojen saattelemana viimeisille hetkille kääntään peliä. Tampereen matsissa Ahtolan läpiajon jälkeinen ylipelaaminen muulla joukkueella antoi avaimet Saipan voittoon. Lappeenrannassa toteutui sama ylipelaaminen jatkoajalla ja näissä molemmissa peleissä oli ihan siinä kintaalla se ratkaisu Tapparalle.

Tästä syystä ehkä hivenen katkeruutta värisevä ääneni meni siis Saipalle.

Kyllä kannatti ajella pelkästään sen kolmannen maalin takia, siis ei helvetti mikä syöttö. Barkov varmaan näki ennen pyörähdystään vaan kaksi omaa rynnimässä maalille ja heitti sinne, mutta silti.

Totuuden nimessä oli hieman tuuriakin siinä, ettei HPK:n hyvin pyörinyt yv tuottanut tulosta. Kauden alussa nuo tilanteet olivat jatkuvasti 30 s ja maali, maalivahtipelissä on iso ero.

Tappara sitten rokotti omasta yv:stään 0–2. Kiekko liikkui hienosti, joskin Aallon syöttö oli aika tolkuton riski ja läpiajo Kerholle milleistä kiinni.

Kokonaisuutena kelpo esitys pisteputkessa jyränneen Kerhon kotiluolassa.

Katsoin kanssa tuota riskiä, mutta riskin voittaneena Aalto syötti kaksi äijää hpk:n neliöstä ulos. Seurauksena syötön saaneelle valtavasti aikaa tehdä hyvä rakaisu ja tuloksena olikin maali. Itseasiassa sanoisin tuota maalia jopa nätimmäksi kuin 3-1 maalia, joka oli mielestäni myös superhieno. Maalintekoon rynnnistäneen Niemisen mailantarjontakin oli ihailtavaa - laita tohon ja tuuletetaan yhressä.

Peliä katsellessani huomasin sen, että tuomarilinja oli vähän hakoteillä osittain. Kyllä Tirkkonen sikäli oli oikeassa, muttei se kohdistunut epäsuosivaksi kummallekaan osapuolelle. Saipa pelaa hyvin kyttäyskiekkoa ja keskialueella on paljon enemmän mahdollisuutta tehdä sitä ronkkimista, kuin puolustusalueella. Sitten kun saadaan se kiekko karkaamaan vastustajan jalalla kiekkoa tuovalta => hyvällä itseluottamuksella vastahyökkäyksiin ja kiekko häkkiin. Näin katsojan näkökulmasta ärsyttää se passiivisuus, jos pelataan keskialueen sumppua ja siitä sitten rokotetaan "ja vielä ihan ansaitusti". Tappara yritti viedä peliä, mutta Saipan tasainen peluutus "kaikki tila keskialueelta pois" -tyyliin oli juuri sen näköistä kaksi erää. Sitten, kun takaa-ajava Tappara pääsi tasoihin, muuttui Tapparan peli samanlaiseksi kyttäyskiekoksi. Juuri niin pitää Saipaa vastaan pelata, jos kerran maalinteko ei ole ihan uomissaan. Paikkoja ja kilahteluja oli riittävästi ainakin viiteen maaliin, mutta kahteen jäätiin.

Jatkoajalta sen verran nostan hattua, että Tappara oikeasti yritti pelata kiekon maaliin. Saipan aktiivisuus tuli esille vasta Koskirannan mailan jumiutumisen jälkeen ja sitten tultiin hippulat vinkuen toiseen päähän ja kiekko pistettiin varman oloisesti maaliin 3-1 hyökkäyksestä. Aikalailla toisinto loppuhuipentumasta vastaavassa matsissa Tampereella. Tappara ylipelasi itsensä ulos ja passiivisuudesta aktiiviseksi ja voittoon.

Täytyy kyllä sanoa, että Saipalla on ihailtavan yksinkertainen pelitapa ja hyvä virtaus pelissään. Hankala sitä on voittaa ilman onnistumisia maalipaikoissa. Mielestäni peli oli Tapparalla aika hienosti kontrollissa, mutta tuo maalintekeminen vaatisi jotain ihmelääkettä.

Lainaus käyttäjältä: #51 - Lokakuu 29, 2011, 18:56:36

- Barkov oli turisti. Liian heppoinen ja huono puolustamaan

Tämä on liioittelua, mutta kieltämättä Barkovilta heikko peli omaan suuntaan. Pelicansin ensimmäisen teki Barkovin mies. Lopussa hän hautoi kiekkoa omissa iät ajat turhaan menettäen sen ja Pelicans meinasi niitata voittomaalin (joka tuli sitten seuraavasta hyökkäyksestä).

Komppaan kyllä tässä toteamuksessa. Mielestäni Barkov oli vaan niin väsynyt, ettei saanut jalkaa liikkeelle ja jäi seisomaan irvistellen ratkaisevissa tilanteissa. Toisaalta, oppia näistäkin tulee.

Pelinä olin tyytyväinen siihen, ettei perjantain pelit painanut kummallakaan joukkueella siten, ettei olisi kiinnostanut. Tappara yritti, mutta peli vähän hajos tokassa erässä, kun Pelicans nosti karvauksen painetta ja korkeutta. Kolmannessa erässä näytti siltä, että peli olisi kääntynyt Tapparalle, mutta Barkovin kenttä roikotutti maalia sitten ilmassa yhden vaihdon verran ja sitten se napsahtikin. Mutta mukavampi se on hävitä tällä tavalla, että yrittää, muttei se riittänytkään. Jonsei kiinnosta, se syö taas katsojaa rutosti.

Tuomareista ihmettelin linjan muuttumista pelin edetessä siten, ettei uskallettu viheltää edes kotiyleisön paineesta yhtään jäähyä. Muutama selkeä rike meni räikeästi läpi, kuten Pelicansin yksi läheltä piti -tilanne, kun omaa miestään puolustanut tapparalainen otettiin liikkuvalla screenillä pois tilanteesta. Onneksi ei siitä maalia tullut, mutta lähellä se oli. Kolmannen erän tuomarivirheinä tuollaiset on rottamaisia. Muutoin tuomarit antoivat pelin soljua eikä mitään kardinaalimunausta nähty tasona.

Samaa mieltä olen Globen kanssa.Siirretty rangaistus kuoleentuu ja voimassa oleva
on se jota "kärsitään".

Kyllä näin on säännöt.
Jos tästä haluaa jotain positiivista hakea, niin tällä voi saada aikaiseksi saman kaksiminuuttisen aikana kaksi ylivoimamaalia. Muutenhan siinä rikkova joukkue voittaa joskus jopa 1min59s.

Mahtava taistelu kuitenkin Tapparalta. Täältä kaukaa seuratessa ylen radiosuomen nettilähetyksestä ehdin jo poikani kanssa harmittelemaan toiselle erätauolle mentäessä tilannetta. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin Tapparalle. Tästä vaan peliesitystä parantamaan joukkueena.

Jannesta sen verran, että eipä ole isokasi hävinnyt yhtään playoff-ottelua tänä vuonna.

SM-liiga: Ojanen #8
NHL: Selänne #8 tai #13

Valioliiga: Steven Gerrard #8

Pelaan itsekin 8-numerolla, jos se vaan on mahdollista, johtuen Ojasen Jannen esimerkistä. Ojasen oivallukset on aina loistavaa viihdettä, varsinkin se toisen ja kolmannen aallon valjastaminen syötöllä maalipaikkaan. Tai sitten se, että äijä antaa kaikkensa kentällä, vaikka olisi mikä paikka palasina ja tekee yleensä tulostakin loukkaantumisista huolimatta. Lisäksi pelisilmä on ollut kohdallaan myös Malmön sotkuissa: nettosopimus pisti seuran maksamaan kaikki verorästit Ojasen palkan kohdalla -> joojoo... agentti hoitaa ne sopimukset, mutta agentti valitaan taas pelaajan toimesta ja se vaatii sitä pelisilmää.  Kunpa Janne saisi jalkansa kuntoon edes siksi aikaa, että heittäis sen yhden tehopisteen lisää ja me fanit saisimme vielä kerrän pistää kädet näin \0/

Täytyy sanoa, että Selänteen saavutuksia yleensä ylimitoitetusti väheksytään tai ylistetään, mutta tulokkaiden ennätys on edelleen sen verran kova suoritus suomalaiselta, ettei voi olla muuten kuin peukalot pystyssä sen vuoksi.

Jotkut sanovat, että Selänne kyttäsi vain punaviivalla syöttöjä, mutta mitä sitten. -Jos joku pystyy sillä tavalla tekemään joukkueelle tulosta, niin sehän on vain joukkueen etu. Erilaiset vahvuudet käytettynä joukkueen hyväksi tuo parhaat tulokset. Esim. katsokaapa Rafan tuloksia Gerrardin kohdalla, kun hänen "vapaata rooliaan" on kahlehdittu rankasti => maaleja syntyy solkenaan. Ennen niin loistava pelaaja on aivan uskomaton hyökkäävänä keskikenttänä, kun ympäri kentän menevä koohotus saatiin vähemmälle.