Se, että maajoukkuetauonkin jälkeen jatketaan samoilla hyökkäysketjuilla kuin sitä ennen, kielisi siitä että niillä pyrittäisiin menemään loppuun asti. Ketjujen tasaisuus on ihan hyvä peruste, mutta näen nykyisissä 1- ja 3-ketjujen koostumuksissa myös riskitekijän playoff-sarjoja ajatellen. Ykkösketju ei ole ollut mielestäni tasakentällispelissä ihan taitojensa edellyttämällä tasolla, ja laitureista olisi ulosmitattavissa nähtyä enemmän. Kolmosketju on vastaavasti saanut tilanteita aikaan, mutta miten playoffeissa, kun vastustaja skoutataan tarkasti ja tila ja aika otetaan tarkemmin pois?

Näillä koostumuksilla on voittoja toki tullut runkosarjassa, mutta Malisfanina olen silti epäileväinen Jarkon pelaamisen suhteen.  Jokaisella Tappara-kaudella on tapahtunut kehitystä niin pisteiden kuin peliesitysten valossa, mutta nyt on kyseessä kuitenkin paikka joukkueen parhaiden laiturien välissä ja sitä kautta kannettavana myös hyökkäyksen tulosvastuuta. Virheet ovat vähissä, mutta vähissä on myös semmoinen oma-aloitteinen hyökkäyspelin rakentaminen - käytännön tekojen vertailuna Malisella on ottelumäärien suhteen samat tasakentällistehot Dixonin saapumisen jälkeen: Dixon 14 ottelua 1+4=5 ja Malinen 22 ottelua 5+3=8. Joulukuussa Dixon pelasi vielä Jormakan/Kuuselan ja Palolan välissä ja Malinen nelosessa tai EJ:n ja Jormakan välissä.

Mielestäni tasakentällisin ykkösketju ei ole esiintynyt taitojensa edellyttämällä tasolla, koska etenkin Palola sortuu liian usein yksinyrittämiseen "paremman puutteessa" ja Dixon voisi tuoda Palolankin peliin uuden ulottuvuuden. Malisella on toki maaleja, mutta enemmänkin ne ovat jostain muusta kuin yhteispelistä peräisin. Kuusela nyt pelaa vaikka kahden katuharjan vierellä, ja toimii tasapainottavana all-round-pelaajana. Ehkä Kuuselakin voisi hyötyä luovemmasta sentteripelistä?

Kolmosketjun kehuttu peli ansaitsee tietysti kehunsa, mutta onko Dixon siinä ratkaiseva palanen? Erkinjuntti kun saa kulmahyrrän pyörimään ja jakaa kiekkoa, niin kyllä siinä Malinenkin pärjäisi. Tarkka lainaus Tapolalta (lähde): "Kolmoskenttämme, tai kolmantena menevä kenttämme, pystyi pelaamaan sellaista jääkiekkoa, mitä haluamme. Saivat kiekot syvään, pitivät kiekkoa ja silti pitivät puolustuspelin tasapainon."

Lähtökohdat otteluun olivat mitä olivat, mutta Tapparan esitys oli siihen nähden hyvällä tasolla. Lopun sulaminen toki harmittaa, mutta kaikki kunnia vastustajalle noususta. Bluesin tasoituksen jälkeen peli saatiin heti painettua vastustajan päätyyn, mikä osoitti, että tasoitusta ei jääty ihmettelemään.

Kokonaisuutena viikonloppu oli hyvä suoritus Tapparalta. Vastassa oli kaksi kovakuntoista joukkuetta, joista toinen voitettiin puhtaasti ja toisen kanssa taisteltiin epätasaisista lähtökohdista yksi piste, ja kolmekin oli vietävissä. Lähellä oli siis 6/6, mutta 4/6 riittää tähän tilanteeseen vallan hyvin. Vaikka ensi viikonlopullakin on peräkkäiset pelit, eivät ne reissaamisen puolesta vastaavasti rasita kuin nyt, koska perjantaina ollaan Hämeenlinnassa ja lauantaina kotona.

Laukaustilastot menivät selkeästi Bluesille, mutta tasakentällisin ero oli huomattavasti pienempi: laukaukset tasakentällisin Bluesille 55-44 joista vaaralliselta maalintekoalueelta 16-18, eli tasakentällisin vaaralliselta maalintekoalueelta Blues ei päässyt laukaushallintansa veroisesti niskan päälle, vaan jäi peräti tappiolle. Bluesin ylivoimapeli toi sitten pelin tasoihin ja loi eroa kokonaislaukausmääriin.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	26,7 %	15,6 %	35,6 %	22,2 %
Blues	11,3 %	23,9 %	54,9 %	9,9 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	75,0 %	57,1 %	56,3 %	40,0 %	57,8 %
Blues	87,5 %	64,7 %	66,7 %	71,4 %	69,0 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	25,0 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	6,7 %
Blues	25,0 %	5,9 %	0,0 %	0,0 %	4,2 %

Tappara pelasi vahvuuksiensa mukaan. Tapparan karvaus hidasti Kärppien peliä eikä suhteessa muuhun Kärppien joukkueeseen heikompi puolustuskalusto sitä kestänyt. Parhaimpana esimerkkinä Malisen voittomaali. Tappara oli Kärppiä vastaan tylyn tehokas juuri niillä osa-alueilla, joissa tämän kauden Tapparan vahvuudet ovat ja tältä osin Tappara vastasi erinomaisesti ennakko-odotuksiin.

Vaikka Kärpät laukoi paljon, huomattava osuus Kärppien kaikista laukauksista ja etenkin Tapparan johtoaseman aikaisista tuli viivalta. Kärpät laukoi 3-sektorista yhteensä 40 kertaa alle 50 % tarkkuudella, mistä takaa-ajoasemassa 23. Vaaralliselta maalintekoalueelta Kärpät sai takaa-ajoasemassa vain 5 laukausta Metsolaa kohti (+ 4 ohi ja 1 blokattu).

Tämä peli oli hyvin opettava. Tappara pystyy pelaamaan omalla tyylillään voitokkaasti ja tarpeen vaatiessa tylysti. Puolustaminen onnistuu kovaakin joukkuetta vastaan. Greenin ja Malisen maalit olivat suoraviivaisen pelaamisen tuloksia, joissa ei lähdetty herkuttelemaan ylen määrin. Tästä on erityisen hyvä jatkaa, vaikka kyseessä vain yksi ottelu olikin.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	17,2 %	6,9 %	58,6 %	17,2 %
Kärpät	18,5 %	15,4 %	61,5 %	4,6 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	100,0 %	00,0 %	52,9 %	60,0 %	65,5 %
Kärpät	50,0 %	50,0 %	45,0 %	66,7 %	47,7 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	20,0 %	50,0 %	11,8 %	0,0 %	13,8 %
Kärpät	16,7 %	0,0 %	0,0 %	0,0 %	3,1 %

Illalla nähdään tasonmittaus ilkeimmästä päästä, kun Tapparalla käynnissä ollut laskettelunomainen pelijakso pysähtyy pienoiseen ylämäkeen. On selvää, että Kärpillä on hyökkäysvoimaa ja vahva puolustusta hyökkäämiseen yhdistävä pelitapa ja sitä kautta Tappara joutuu suuren haasteen eteen, vaikka vain yksi runkosarjapeli onkin kyseessä. On kuitenkin kyse myös suuremmasta, sillä nyt nähdään, miten Tappara tahtoo tavoitella voittoa vieraissa pelillisesti vaikeaa vastustajaa vastaan, vastassa ei ole enää mikään sähisevä ja sinnittelevä vastaiskuporukka vaan jatkuvasti vaarallinen ja tulivoimainen tähtisikermä, jossa käytännössä kaikki vaikuttaa isossa kuvassa olevan kunnossa valmennusta myöten.

Iso kuva kuitenkin joskus hämää, sillä Kärpät vaikuttaa epäsuhtaiselta hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Rakennetta voisi havainnollistaa kärjistäen niin, että hyökkäyksessä on kolme ykköskenttää ja yksi neloskenttä, pakistossa normaalit 1-, 2- ja 3-parit ja maalissa huipputorjuntoihin venyvä kassari. Pakisto ei ole muun joukkueen tasolla, mutta yhteistyön jääkiekolla Kärpät on muodostanut vahvan joukkueen.

Tapparalla on tasapainoisempi kokonaisuus sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja pelin jauhaessa saadaan neljältä kentältä tarpeeksi hyökkäysvoimaa tasapainoisten pakkiparien tukiessa. Ongelmana on kuitenkin se, että otteet ailahtelevat kuten Sportia vastaan toisen erän alkuun nähtiin. Sport ei saanut Tapparan kakkoserän alun tukkoisuuden tuloksena kuin yhden maalin, mutta Kärpille ei saisi antaa sitäkään. Tapparan ryhmästä täytyy nyt löytyä vastuunkantajia mailanheiluttelijoiden sijaan, kapteeni Peltola näytti oman esimerkkinsä Sportia vastaan. Nyt vaaditaan kärkiyksilöiltä (Kuusela, Palola, Jormakka..) kirkasta ajatusta siitä, miksi Tappara heille kärkivastuun antaa ja miten he siihen vastaavat. Nyt nähdään myös se, että on Tapparan tasailla ketjuilla venymiskykyä - Malinen on edelleen parhaiden laiturien keskellä ja Dixon kolmosessa. Itse pistäisin edelleen Dixonin tuottamaan lisäarvoa ja tuloksellista tasaisuutta ykkösen keskelle.

Eli: ottaako Tappara kliinisemmän tavan käyttöön ja yrittää puolustaa Kärpät nollille iskien suoraviivaisesti hyökkäyksissään, vai jatketaanko tekopaikoissa herkuttelua viiden tähden syöttökuvioilla? Luovuus on hyve ainakin silloin tällöin, mutta edelleen se luovuudella hyökkääminen tuottaa liikaa sössittyjä kuvioita, joissa saadaan vain huokailla käsien nostelun sijaan. Jos pelissä vielä tulee tyypillisiä puolustuksellisesti heikompia jaksoja, tuottavat ne heikompaa hyökkäämistä jolloin ei aina päästä edes huokailemaan kuvioiden tuloksena. Nyt pitää olla tylyn ehokas, sillä Tapparan hyökkääminen on parhaimmillaan todella korkealla tasolla viihdyttävyyttä myöten, mutta tyylipisteet jaetaan vain kotikatsomoissa. Syöttöpisteitä jaetaan korkentaan kahdelle pelaajalle, joskus pitää olla näyttävän sijasta tyly.

Jormalalta on helppo irroittaa kiekko, jos hän ei ole liikkeessä. Pelikäsitys on myös vähän vajaavainen. Hän on vahvoilla, kun pääsee vauhtiin; silloin voittaa kaksinkamppailuja ja pääsee tekopaikoille, saa riistoja jne. Mutta paljon parannettavaa on laukauksessa ja seisovissa tilanteissa. Seuratkaapa ylivoimassa, kun Jorella on kiekko, mitä tapahtuu? Lisäksi hän on vantteruudestaan huolimatta pehmeä ja arka, jos vertaa muihin samankokoisiin pelaajiin. Itsensä kannalta ikävästi hän lisäksi pelaa "sokeasti", altistaen itsensä koville taklauksille.

Ja ei, minulla ei ole mitään Jormakkaa vastaan, enkä harrasta silmätikkuiluja.

Lisättäköön, että Jormakan avut pääsevät esiin vastahyökkäyksissä, kun on tilaa eikä ketään ole iholla.

Juuri näin. Jos Mr. Bean on nolojen tilanteiden mies, niin Jormakka on nopeiden tilanteiden mies. Karvaus, nopeat purjehdukset ja suorat hyökkäykset ovat Jormakan ominta aluetta, mutta pitkissä hyökkäyksissä nousee esiin vähän koohottava kiekonpito ja joskus huono tasapaino. Mikään sniper mies ei mielestäni ole eikä esimerkiksi onetimeri ei tunnu hänelle ominaiselta ratkaisulta.

Maaleja toki on kertynyt ja on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta toisiksi eniten Palolan jälkeen (Palola 171 - Jormakka 109), mutta Pekka on mielestäni enemmän omimmillaan tilan voittamiseen kuin tilan tekemiseen pohjautuvissa tilanteissa. Nopeus tuottaa vaarallisuutta, se on selvä ja niistä on monia tilanteita tullutkin, siitä kunnia. Nopeus tulee esiin nopeasti syntyneissä tilanteissa, kuten riistoissa ja suoraviivaisissa hyökkäyksissä.

Nyt kun kaikilla on niin kivaa, ja helmikuukin tulee huomenna, laitetaanpa tänne pelaajahaaveilu.
Messi haluaa "oman pojan" ensi kauden joukkueeseen. Jyri Niermi, jos luet tämän, niin tule pois sieltä Hämeestä.
1. Ajattele, saat useammin käydä kotona äiteen ruokapöydässä, kun olisi lyhyempi matkakin.
2. Ja voisit paremmin auttaa Peteä (Jyrin pikkuveli) nousemaan pelimieheksi.
3. Saisit taas tulla Messin mokkejäille harjoittelemaan maalintekoa

Lähipiiristä kuultu että menee Ipaan. Twitteristit (Arponen ym.) myös joku aika sitten huhusivat melko varmana samaa.

Ei se Stafford voi olla. Jos Porissakin on liikaa maaperän säteilyä, niin se äijähän pitäisi täällä viedä geiger-mittarin nähtyään Pitkäniemeen

Uusitalo esitteli Ässien koppia Ilta-Sanomille ja eräänä tarinana pukukopin askeettisuuteen liittyen kerrotaan, että Stafford ei kävisi pesulla pukukopin yhteydessä olevissa suihkuissa vaan vasta kotona. Vaikuttaa kuulopuheiden mukaan tosin sen verran tissiposkelta, että käyköhän kotonaankaan..?

Niin sitä vaan, että Staffordin voisi jo näissä haaveiluissakin jättää huomiotta..

Tappara laukoi kolmanneksi eniten yhdessä ottelussa tällä kaudella, että sikäli vaatimus laukomisen lisäämisestä ei osu maaliinsa, mutta uskonkin että kaikki tarkoittavat laukomisen lisäämisellä joissakin tietyissä ilmiselvissä paikoissa laukomista. Tasakentällisin Tappara vei kaikki laukaukset 49-38, joista vaaralliselta maalintekoalueelta 24-15. Olihan siellä myös semmoista näpertelyyn viittaavaa siirtelyä, mutta siltikin, vaadittavat paikat saatiin rakennettua. Ainakin yksi juttu, joka haittasi maalintekoa, nousee esiin: 2-sektorin laukaustarkkuus 15,4 %. Tappara laukoi kyseiseltä sektorilta 13 kutia, joista maalivahdille asti meni vain 2 eli 5,7 % kaikista maalivahdille asti menneistä kudeista. Toinen näistä oli Haapalan maali.

Tapparan kulmapeli oli melko erinomaisella tasolla ja parhaimmillaanhan sillä saadaan väsytettyä vastustajaa tehokkaasti, koska puolustavat pelaajat joutuvat aina reagoimaan hyökkäävien pelaajien tekoihin ja puolustaminen näissä tilanteissa on hyökkäämistä kuluttavampaa. Se ei vain johtanut riittävän usein vaarallisiin tilanteisiin eikä Tappara löytänyt hyviä syöttöväyliä sektoriin siinä määrin kuin oli mahdollisuuksia. Peli oli toki mukavan viihdyttävää ja olihan siellä näyttäviä syöttöjä joista saatiin laukauspaikkoja, mutta Saros oli niissä parempi tai lauottiin ohi.

Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin (ks. liite):

	1	2	3	4
Tappara	27,9 %	21,3 %	44,3 %	6,6 %
HPK	12,5 %	30,0 %	47,5 %	10,0 %

Laukaustarkkuus sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	82,4 %	15,4 %	59,3 %	75,0 %	57,4 %
HPK	80,0 %	66,7 %	31,6 %	75,0 %	52,2 %

Laukausprosentti sektoreittain:

	1	2	3	4	YHT
Tappara	0,0 %	7,7 %	0,0 %	0,0 %	1,6 %
HPK	0,0 %	0,0 %	5,3 %	0,0 %	2,5 %