Kärpät koitti eilen samaa kikkaa sarjan "kääntämisessä" kuin viime vuonna eli pelin nopeutusta, mutta tulosta se ei tuottanut muuta kuin yhden maalin yv-pyörityksen jäljiltä. Tapparan puolustuspeli Metsola viimeisenä muurina oli juuri niin erinomaista kuin tulos antaa olettaa, ja Kärppien puolustuspeli meni ratkaisevasti rikki kahdesti, ensin kun viivaheitto meni paineistetulle Haapalalle (Nutivaaran mies) ja toiseksi kun Tarkin riparikontrolli löystyi ja Tappara antoi kolmen miehen paineen maalille. Pieniä juttuja, mutta kun näihin tilanteisiin johtaneissa hyökkäysteoissa on vastustajan puolustustekoja valppaammin liikkeellä, niin ratkaisevat maalit syntyvät.
Tänään lähtökohdat vaikuttavat erinomaisilta. Peräkkäisenä päivänä peli, kun edellispäivänä Kärpät yritti pelin tempoa ja lähtöjen nopeutta nostaen antaa kuoliniskun, mutta tappio tuli. Miten tämä vaikuttaa etenkin kärkipelaajien jaksamiseen? Kuten todettua, niin Kärpät jakaa kuormansa epätasaisemmin pelien sisällä, mutta toisaalta tasaisemmin kun on rotaatiota pelien välillä. Väitän kuitenkin, että parin pelaajan vaihtaminen ei tuo yhtä suurta fyötyä kuin joukkueen kuluttavampi peluutus vaatisi.
Tappara on luottanut omaan sapluunaansa ja Kärpät lähti eiliseksi muuttamaan vähän enemmänkin. Tappara pyrkii säilyttämään kontrollin hitailla lähdöillä ja välillä peliin tulee pieni nopeutus, mutta oikeastaan tosi samalla tyylillä tässä on koitettu nämä finaalipeli vetää. Eroa on tullut juuri noissa pienissä pelin sisäisissä reagoinneissa kun tavoitellaan johtoasemaa, ja toistaiseksi se on Kärppiä vastaan toiminut. Tappara on omaa tyyliään harjoitellut ja siinä on vahva pohja, joten on mielenkiintoista kuinka Kärpät lähtee tavoittelemaan mestaruutta, kun niillä on vähän näitä epävarmuustekijöitä ollut (mv-peluutus, kokoonpanovaihtelu, puolustuspeli, pelitapavaihdokset..).
