Lyön tiskiin semmoisen väitteen, että Kärppiä on ylihehkutettu sen vuoksi, että kausi on ollut heiltä suht tasainen alusta asti ja rosterin nimekkyys/yksilötaito on jo sinällään ollut vahva ase keskikastin joukkueita vastaan. Kärpät on päässyt loistamaan parista ei-pelillisestäkin syystä:
A) Nimilista on ylivertainen hyökkäyksen osalta -> sumentaa kokonaisuuden arvostelukykyä ja kun tarpeeksi monta sumentunutta (etenkin mediassa ja palstoilla) toistaa näkemystään, muodostuu totuus.
B) Kärppien materiaalin epätasaisuus hyökkäyksen ja puolustuksen osalta ei välttämättä näy jotain Ässiä tai SaiPaa vastaan (nollapelit tällä viikolla), koska puolustus on näitä vastaan "riittävällä tasolla" ja hyökkäys on toki pelistä toiseen vaarallinen tarjoten mahdollisuuden voittoon. Mutta kun vastaan asettuu Tapparan kaltainen kontrolloitu ja peli-iloa huokuva tasapainoinen kokonaisuus, alkaa rosterin epäsuhtaisuus näkyä.
Kärppien puolustuksen yksilöiden heikkous näkyy etenkin Tapparaa vastaan. Tapparalla puolustus on ollut tiivis huipentuen Metsolaan yksilönä ja Tappara on päässyt rokottamaan Kärppien virheistä (karvaustilanteista tulleet maalit, ainakin Kuusela 2-0 17.10, Malinen 2-3 13.2). Nämä ovat kaksi elintärkeää asiaa, mitä pidemmälle kevättä ja prosenttikikkailussa edetään: Puolustuksen tiiviys ja vastustajan virheiden hyödyntäminen.
Näiden lisäksi ylivoimapeli on tuottanut tarvittavia maaleja juuri Kärppiä vastaan, kun taas Tapparan alivoima on nollannut Kärppien ylivoiman kauden avausta lukuun ottamatta täydellisesti. Tapparan eduksi keskinäisissä otteluissa on muodostunut siis myös erikoistilannepelaaminen, kolmas tärkeä asia prosenttipelaamisessa.
Tämän kauden keskinäisissä kohtaamisissa lukuun ottamatta kauden avausherättelyä on Tappara niskan päällä voitoin 3-0 ja maalierolla 10-4 (tyhjät maalit pois niin 8-4). Keskinäisissä kohtaamisissa Kärppiä vastaan Tappara on ollut paras paikallaolevista ja se on ainakin omasta mielestäni semmoinen pohtimista aiheuttava asia, että missä oikeasti mennään. Kärpät on kova joukkue, mutta Tapparaa vastaan ei tule tulosta.
Se on pirun mielenkiintoinen asia, että vahvalla nimilistalla Kärpät ei ole päässyt Tapparan niskan päälle, vaan Tappara on hyödyntänyt Kärppien puolustuksen yksilövirheet esim. karvatessa. Tätä on kauden alusta toisteltu jopa väsymykseen asti, mutta Kärppien puolustus on heikentynyt yksilötasolla eikä sitä korjattu siirtorajallakaan, vaan keskityttiin hyökkäyksen vahvistamiseen. Tappara on onnistunut hyödyntämään yksilötaidon heikkenemisen ja rokottamaan virheistä.
Viime kauden finaalisarjasta opimme kuitenkin sen, että yksittäisessä sarjassa mitä vaan voi tapahtua suuntaan ja toiseen, kun paikalla on asiansa osaavat valmentajat ja taidokkaat pelaajat tasapainoisena kokonaisuutena. Kärpät onnistui muutoksessa 3-1-sarjatilanteessa ja kampesi itselleen kolme voittoa peräkkäin loppuun. Toki ihan ensimmäiseksi tänä keväänä pitää voittaa pari muutakin joukkuetta ennen sitä viimeistä sarjaa, mutta Kärppäkoitokset ovat olleet niin mielenkiintoinen palanen runkosarjan matkaa, että niiden asemaa pitää korostaa. Jotain poikkeuksellista tämän kauden Tapparassa on, etenkin verrattuna viime vuoteen. Se poikkeuksellisuus huokuu peli-ilona ja yksittäisinä suorituksina ja suoritusketjuina, kuten Palolan kääntölämäri, hyökkäysaluetta sahaavat syöttöketjut ja alivoimahyökkäykset.
