Itseäni ihmetyttää se, että (joidenkin mielestä) ainoa tapa hyvään loppusijoitukseen on se, että syksyn aluksi otetaan ensin pohjakosketus ja annetaan etumatkaa muille joukkuille ja sitä sitten pitkän kauden aikana prosenttikiekkoa pelaamalla otetaan kiinni. Kahtena kautena tämä on runkosarjan osalta toiminut mutta kyllä viihdyttävyys on hommasta ollut kaukana kun kaiken pelin edellytyksenä on ollut kurinalainen trap-puolustaminen ja riskien välttäminen. Ei sinänsä siis ole ollut ihme, että lopulta paukut eivät mestaruuteen asti ole riittäneet. Viime vuonna homma muuttui loppusyksyn hyvien otteiden jälkeen jo keväällä hyvinkin väkinäiseksi mutta finaaliin asti rutistetiin vielä rutiinilla.
Lisäksi ihmetyttää Tapolan sanomisista se, että hänen mielestä valmentajan tärkein tehtävä on tarjota pelaajille pelitapa. Tämä vain entisestään korostaa mielestäni sitä jo vanhetunutta ideologiaa (johon Westerlund puuttui keväällä ja johon mm. Dufva asennoituu nykyään aivan päinvastaisesti) että pelitavan annetaan hallita kokonaisuutta. Pelitavan pitäisi olla vain peliä tukeva asia, ei asia joka määrittelee kaiken tekemisen. Peli pitäisi antaa pelaajille ja mm. mihin Ville Nieminenkin puuttui, pelaajat on tähtiä, ei valmentajat. Omasta mielestäni valmentajan tärkein tehtävä on auttaa pelaajia pelaamaan paremmin, niin että se hyödyttää sekä joukkueen menestymistä että pelaajan omaa kehittymistä. Pelitapa on vain yksi asia tässä kokonaisuudessa. Asiaan liittyy paljon muutakin kuin pelkästään se pelitapa, tähän kehitykseen ei nyt Tappara ole valitettavasti lähtenyt mukaan. Vanhanaikaisuutta ilmenee myös niissä kommenteissa, että Tapparassa halutaan ihan seurajohdon puolesta hyvinkin tiukkaa kontrollia mm. harjoittelun suhteen. Edelleen mielestäni jo hyvinkin vanhanaikaista ajattelua. Pelaajat ovat ammattilaisia ja näihin pitää pystyä luottamaan. Se, että joka asiaa vahditaan, kytätään ja rajoitetaan ei yleensä tuota luovilla aloilla onnistumisia. Lasken myös jääkiekon luovaksi alaksi, ottaen huomioon sen valtavan taitotason jota nykypelaajilta vaaditaan. Se, että luotetaan pelaajiin ei tarkoiteta, että vaatimustasoa alennetaan. Ei suinkaan. Luottamus ja vastuu toki pitää ansaita, mutta väitän että kun nuo molemmat ansaitsee, on se sellainen motivaation luoja että ei paremmasta väliä.
Mielestäni oli virhevalinta lähteä kauteen "köyhän miehen Rautakorvella". Sama pelitapa (puhet on puheita, haluan nähdä jotain konkreettistakin ennen kuin uskon esim. luovemman pelitavan), samat säännöt, samat rajoitukset, eri naama ja vähemmän kokemusta ei mielestäni ole sitä mitä Tappara olisi nyt kaivannut. Tappara on kevään jäljilltä sellaisessa henkisessä masennuksessa, että nyt olisi tarvittu jotain todella ”ihan erillaista”, jotain joka olisi tuonnut täysin uutta tuulahdusta ja säpinää Tampereen kiekkoskeneen. Kausi alkaa ensi viikolla ja, no kiekkohuuma on ainakin erittäin kaukana tästä nykytilanteesta kun läpsytellään norjalaisjoukkueita vastaan vailla mitään asennetta.
