Oltiinpa tasaisesti kujalla ja oikein mikään ei onnistunut. Jotain kertoo se, että Rinne oli tappiopelissä Latvialle MM-kisoissa joukkueen onnistujia, sitten tuli parikymppinen peruspakki Kivistö nöyrän oman pään pelinsä ansiosta, sitten junakuormallinen heiniä ja lopuksi Jormakka. Muille ei lippuja tähän junaan jaeta.
Pahimpia pimeäsuunnistajia olivat kärkihyökkääjämme, joilla ei tuntunut olevan mitään ajatusta pelissä. Onko totuttu liiaksi siihen, että mukana on aina ollut joku nimekäs ketju, jonka takana saa soittaa ilman painetta kakkosviulua? Lehterä oli suorastaan Daugavinsin pujottelukeppi. Jokista en lähde vielä arvostelemaan, koska tämä oli ensimmäinen peli isossa kaukalossa, mutta muut ovat saaneet hioa elintärkeinä valintoja perustellessa pidetyssä leirityksessä kuvioita kuntoon.
Pakistossa joukkueen päällikkönä esiintyvä Karalahti oli tuttuun tapaan kovavauhtisessa pelissä potkun jäljessä, minkä vuoksi hänen maajoukkueuransa piti jo olla ohi. Tuukka otti vastuuta ja yritti tutun aktiivisesti, mutta peli oli väkinäistä puurtamista ja jonkinlaista selviytymistaistelua.
...mutta, uutta matoa koukkuun ja paikataan tilanne ottamalla pisteet Venäjältä. Ei tuota joukkuetta kohtaan muutenkaan mitään erityisen kovia odotuksia ole ollut.