Huh huh, Dixonin ensi kauden kattava sopimus varmaankin aiheuttaa sen, että täällä alkaa välikausitakit menemään visusti häkkivarastojen puolelle. Vielä kerran, kiitos office!
Täytyy sanoa, että ainakin omalla kohdalla tällaisen nimimiehen hankinta sille kaikista tarpeellisimmalle paikalle nostaa kerrasta kiinnostuksen touhuun ties kuinka moneen potenssiin. Ei paras kaudenaloitus missään nimessä, mutta tasonsa näyttänyt pelaaja Liigassa ja vaikkei aivan 100% kunnossa olisikaan niin en jaksa uskoa että mies aivan totaalisesti floppaisi.
Tässä kauden 2011-12 alusta Liigan arkistoista löytynyt tilasto, mikä ainakin omaa silmää miellyttää erityisen paljon:
Liigan vakioaloittajat, tilasto (toim. editoima)
Pelaaja Seura AL ALV ALH AL%
Wirtanen IFK 91 62 29 68,13
Viuhkola KÄR 108 68 40 62,96
Granlund IFK 65 39 26 60,00
Sillanpää ÄSS 72 43 27 59,72
Dixon ÄSS 104 61 41 58,65
Kemppainen KÄR 83 48 35 57,83
Hytönen JYP 116 67 48 57,76
Heino JOK 68 39 29 57,35
Plihal TPS 102 57 45 55,88
Kuparinen KAL 88 49 39 55,68
Hodgman PEL 85 47 37 55,29
Perrin JYP 72 39 32 54,17
Jos ei Dixon ole aivan täysin kadottanut tatsiaan aloittamiseen, niin tämä tilasto on esimerkiksi yskivän ylivoiman kannalta todella olennainen. Nyt tilanne on samankaltainen kuin viime kaudella, eli molempiin ylivoimaviisikkoihin on vahva aloittaja (Green&Plihal vs. Green&Dixon), jolloin Järvisen ei tarvitse edes yrittää raapia ylivoimalla aloituksia. Näin Miksa pääsee todennäköisemmin myös nopeammin kiekkoon ja pelintekijän paikalle, mikä tietysti nopeuttaa myös kuvion syntymistä.
Näenkin Dixonin merkityksen erityisesti erikoistilannepelaamisen kannalta todella olennaisena. Lähtisin nyt muodostamaan toimivia ylivoimakoostumuksia seuraavasti:
1) Jormakka (yleishyrrä), Green (aloitukset & maski), Järvinen (pelintekijä lähtökohtaisesti oikealta), Palola (laukoja vasemmalla), Kolomatis (laukoja viivassa)
2) Erkinjuntti (yleishyrrä), Dixon (aloitukset & pelintekijä lähtökohtaisesti oikealta), Marjamäki (maski), Kuusela (laukoja vasemmalla), Aalto (laukoja viivassa)
Tuossa kätisyydet natsaisivat suhteellisen hyvin. Muuten pelaajia voidaan toki pyörittää melkeinpä miten päin vain, paitsi että Green ja Dixon ovat eri ylivoimaketjuissa, jolloin Green todennäköisesti menisi nimenomaan Järvisen mestaroimaan viisikkoon. Mielenkiintoista nähdä, miten mahdolliset yv-roolit vaikuttavat 5vs5-koostumuksiin.