Kun finaalit alkoivat, enpä olisi uskonut Game 7:ä tulevan. Enkä varsinkaan siten, että Tappara johti sarjaa jo 3-1.
Ennakkoasetelmissa Tapparalla piti olla lähinnä kiusaajan rooli. JR ja Joukkue osoittivat tämän käsityksen kuitenkin vääräksi
jo ensimmäisessä pelissä Oulussa, vaikka siitä niukka tappio tulikin.
Jälkeenpäin katsoen voitto tuosta, parhaassa yllätyssaumassa, olisi tullut tarpeeseen - toisaalta Kärpät olisi tuolloin luultavasti 'herännyt' sarjaan aiemmin. Jossittelu ei toki johda mihinkään, vaan myös fanin on käännettävä keskittyminen illan, kauden päättävään (80.) viimeiseen otteluun.
Kuten täällä on jo todettukin, nyt ei sitten ole enää henkisiä (kannun nosto kotiareenalla-) vaikeuksia. Kaivattu pelin rentous (jossa syötöt napsuisivat lapaan, eikä puoli metriä sivuun) saattaa syntyä siitä ajatuksesta, että kaikki on nyt laitettava peliin - voitto tai tappio, mutta varastoon ei tarvitse, eikä pidä jättää enää mitään. Kapteenin rooli on nyt elintärkeä, enkä usko, että homma ainakaan Villen herättelypuheesta jää kiinni.
Tällä hetkellä Joukkue todella tarvitsee henkisen sytyttyjän, joten Nimon poisjättäminen (mahd. uran viimeissä Tappara-ottelussa) olisi äärimmäinen riski ja hyvin lähellä 'kunnianloukkausta', vaikkei esim. eilinen esitys Villen parhaita pelejä ollutkaan.
Kokoonpanoon JR on nostanut Plihalin ja Aallon. Larssonin tipahdettua rivistä Aalto saa (toivottavasti ei kovin vajaakuntoisena) näytönpaikan. Aallon parhaimmillaan tunnetusti terävä ja tarkka lyöntilaukaus on ollut tällä kaudella pahasti hakusessa, nyt jos koskaan sille olisi tarvetta. Se on yksi harva Tapparan reservikyky, jota ei ole saatu hyödynnettyä käytännössä lainkaan. Plihal saattaa myös olla sellainen kokenut jokerikortti, joka voi taikoa ihmeen - kuten Tapparan viimeisimmässä voittopelissä jatkoajalla. Ratkaisija on tällaisissa ratkaisupeleissä useasti joku yllätyskortti, koska molempien joukkueiden syömähampaat ovat erikoistarkkailussa, heidän peruskujeensa on scoutattu ja tiedossa. Tavallaan harmi, ettei Haapala pelaa - hänestä olisi voinut olla tähän(kin) rooliin, toisaalta vääntövoimassa nuori pelaaja häviää esim. Plihalille.
Metsola on paljon vartijana, Tapparan tärkein pelaaja. Hänen mukanaan joukkue (saa ainakin mahdollisuuden) voittaa tai kaatuu.
Chiodon peluuttamiseen en enää lähtisi, se (kilpailutus)kortti olisi pitänyt käyttää aiemmin. Itse olisin häntä voinut maalissa käyttää ainakin yhdessä pelissä. Toisaalta JR on mv-peluuttamisessa luottanut hyvin periaatteellisesti ykkösmaalivahtiinsa. Tällaisen veskarin ja valmentajan syvän luoton toisiinsa luulisi kasvattavan maalivahdin itseluottamusta .. ja siitähän (pääkopan ajatuksista) onnistuminen pitkälti on kiinni.
Tässä(kin) kohtaa uskon kuitenkin valmentajamme kokemukseen ja näkemykseen. JR:llä on kuitenkin valmentajana yli 130 Play Off- ottelua enemmän vyöllään kuin meikäläisellä.
Raksilassa joudutaan alussa hyvin todennäköisesti melkoiseen rumputuleen, kun Kärpät tulevat alkuun varmasti päälle kuin yleinen syyttäjä. Tapparan mukaisessa otteluskeemassa eka kymppi ja mieluiten koko eka erä (ylipäätään mahdollisimman pitkään) pitäisi saada pysymään tilanne 0-0:ssa.
Alivoimapeli on yksi keskeinen kynnyskysymys tänään, se puoltaa Plihalin nostamista kokoonpanoon. Larssonin jäädessä pois pakeista av-minuutteja pelaavat Kanki, Saravo ja Puistola. Onko neljäs av-pakkimme sitten Aalto?
Toisessa erän loppupuolella tai kolmannen alussa Tappara tarvitsisi johtomaalin 0-1 ja sitten loppu olisikin puolustustaistelua sekä vastahyökkäyksiä. Armotonta vieraspelitaistelua tässä on luvassa, jos (ja toivottavasti kun) Tappara selviää Kärppien alkuvyörytyksestä. Voittoon ja kannun nostoon tarvittaneen kuitenkin vähintään kaksi maalia, luultavimmin kolme. YV-mahdollisuudet tulisi tänään hyödyntää vähintään suhteella 1/3:sta.
Joka tapauksessa Tappara on pelannut loistavan kauden ja kokoonpanon hintaan nähden on varmastikin ollut Liigan paras hinta/laatu-suhde -joukkue (ehkä SaiPa saattaa kilpailla tässä sarjassa, vaikkei mitaleille päässytkään).
Mutta tänään on mahdollisuus huipentaa kausi Kanada-maljan nostoon. Ennakkoprosentit eivät ole välttämättä puolellamme, mutta siinähän se urheilun suola onkin, että myös yllätyksiä nähdään. Henkisesti tämä altavastaajan rooli on tunnetusti ollut suomalaiselle urheilijalle helpompi, miksei siis Tapparallekin.
Jännittävää ja mieltä kohottavaa Game 7:ä kaikille kirvesrintaisille, joka tapauksessa Elämä on elävää ja Tappara on hieno ja menestyksekäs (kiekko)urheiluseura. Pian, jollei jo tänään, noustaan Ipan ohi myös mitalitaulukossa (kultien määrässä 16:een)!
