Tästä sarjasta vaikuttaisi tulevan pelinopeuden nimeen vannovien joukkueiden kaksinkamppailu ja viime kädessä homma tulee ratkeamaan siihen, kumman pelinopeus peittoaa toisen. Molemmilla on yksilötaitoa ja kysymys on siitä, kumpi saa sen yksilötaidon pelin kautta paremmin esiin.
Avainkysymys on myös tunteen kontrollointi. Tapparalla se onnistui ja tunne oli pelin kanssa hyvin balanssissa. Ehkäpä tuo Lukon ensimmäisen erän jäähysuma oli vain höyryjen päästelemistä, mutta siihen se peli sitten pitkälle jo ratkesikin, kun Tappara sai ylivoimalla tilanteita todella hyvin aikaan ja ylivoimakoostumusten teoreettinenkin vaarallisuus realisoitui nopean kiekon liikuttelun ja luovien syöttösuuntien kautta. Tunnetta täytyy pitää yllä niin, ettei se nouse pelin yli, mutta on kuitenkin taustalla tukemassa sitä peliä.
Lukko pyrkii pitämään yllä korkeaa puolustus- ja hyökkäyspelinopeutta, toisin sanoen puolustusteoissa pyritään voimakkaasti ohjaamaan Tapparan hyökkäämistä nopeatempoisella ja aktiivisesti paineistavalla puolustamisella. Taklaaminen kuuluu Lukon puolustussapluunaan vahvasti ja Tapparan täytyisi tähän pystyä vastaamaan antamalla kiekon tehdä työtä – kiekko pois paineen alta, jolloin taklausten teho vähenee.
Hyökkäyspelissä Lukko taas pyrkii pitkissä hyökkäyksissä nopeaan kiekonliikutteluun yhdistettynä aktiiviseen luisteluun ja yleensäkin laukomaan paljon, antaen tätä kautta painetta Metsolalle. Peli ei ole Lukolla pitkissä hyökkäyksissä mitään staattista kulmissa pyörimistä, vaan peli pyritään pitämään laajalla alueella ja hyödyntämään pakkejakin. Avainsana Lukon hyökkäämisessä vaikuttaa olevan laukominen, pelkän pyörimisen ja paikkojen rakentelun sijaan.
Tappara ei yhtä paljoa puolustamisessaan paineista, mutta kyllä kärkikarvaaja Tapparallakin painetta antaa, ei kuitenkaan missään nimessä niin paljoa kuin Lukolla. Tuossa puolustusalueen puolustuspelissä Tappara onnistui mielestäni ensimmäisessä pelissä melko hyvin eikä Lukko saanut aikaiseksi paljon pahoja tilanteita, vaan Tappara onnistui oikealla paineistamisella pitämään Lukon pelin tarpeeksi etäällä maalista ja estämään vaarallisia tilanteita tarpeeksi. Metsola hoitaa totutusti sitten niitä loppuja.
Hyökkäyspelissä Tapparan vastahyökkääminen ja nopeat käännöt ovat edelleen laadukasta perinnetuotetta. Tappara sai pitkiä hyökkäyksiä ensimmäisessä pelissä jonkun verran toisesta erästä eteenpäin, alussa niiden ylläpidossa oli parannettavaa. Toisessa erässä oli esimerkiksi nelosen ja ykkösen vaihdonkin yli jatkunut pitkä hyökkäys, jonka lopulla Kuuselalla oli loistava paikka, on siellä niitä positiivisiakin aihioita.
Ensimmäisen pelin perusteella Lukko pyrkii aktiiviseen karvaamiseen iskemällä heti jopa kahdella miehellä kiinni Tapparan avatessa, toinen menee välittömästi hakemaan kontaktia kiekolliseen sekä paineistamaan avaavaa pakkia maalin takaa pois. Toinen kärkikarvaaja tukee sitten lähellä. Toistaiseksi Tappara on säilyttänyt näissä tilanteissa kiekollisen varmuutensa melko hyvin, ja päässyt Lukon karvauksen alta suht hyvin pois.
Muutamia pahempia tilanteita noista karvauksista toki tuli (esim. Saravon hidas kiekon pelaaminen riiston jälkeen maalin takana), mutta niissä virheet menivät mielestäni enemmän Tapparan pelaajien piikkiin, kun ratkaisu viipyi, vaikka tukea oli vieressä. Kun se pää nousee siitä kiekosta ylös, ratkaisun pitää olla helvetin nopea, kun vastustaja karvaa noin kovaa. Sitten näissä ”ylikarvauksissa” tullaankin juuri siihen Tapparan vahvuuteen, kun tämä karvauksen kierto onnistuu Tapparan osalta: Tappara pääsee iskemään nopeasti ja suoraviivaisesti maalia kohti nopeilla hyökkääjillä, näissä tilanteissa Tappara on äärivaarallinen.
Erikoistilannepelaaminen tulee näyttelemään suurta roolia tässä sarjassa. Lukolla on erikoistilanteissa ollut vaikeuksia playoffeissa ja Tapparalla taasen av on ollut hyvää, mutta yv ei ole loistanut. Nyt Tappara on saanut ylivoimalle uutta rytmiä, kiekko liikkuu upeasti ja rohkeastikin alivoimakuviota rikki repien, kolme onnistumista olivat kokonaisuudessaan elintärkeitä tämän osa-alueen kehittymiselle edelleen.
5vs5-pelaamisesta on sinällään vaikea lähteä heti ensimmäisen pelin perusteella sanomaan selkeitä linjauksia. Heti pelin alkuun tullut Tapparan 3-0-johto tietyllä tapaa sitoi pelaamista, kun Lukon täytyi tilanteen johdosta pystyä pitämään tunnetta pakostakin kurissa ja toisaalta pyrkiä tekemään tulostakin. Oliko Tappara hyökkäämisen osalta samanlaista kuin tiukemmassa tilanteessa olisi ollut? Tappara yritti jäädyttää peliä ja se pelaaminen meni välillä huolimattomaksi ja hitaaksi. Lukko sai hyvin painetta aikaan, mutta toisaalta Tappara puolusti tilanteita riittävän hyvin pois. Lukko oli paikoin siinä vahva, mutta Tappara vastasi myös suht hyvin puolustuksessa.
Parannettavaakin Taparalla tietty jäi, Rautakorpi korosti erätaukohaastattelussa hyökkäyksen ja puolustamisen rytmittämistä, päätetään hyökkäykset oikein eikä lähdetä liian väsyneenä hyökkäämään, vaan rauhoitetaan mieluummin. Se pelin taitava jäädyttäminen vastustajalle pakkopullaksi ei ollut vielä vaadittavalla tasolla, kun pari maalia onnistuivat saamaan. Gagnonin maalin jälkeen nähtiin myös yksi tuttua Tapparaa, Järvisen kentän nopea kuitti takaiskumaaliin ja pieni tunteentappo vastustajalle.