Toivottavasti tämän kauden spektaakkelimaiset tapahtumat naapurileirissä opettaa faneille edes hieman nöyryyttä, on se sellasta tragikomiikkaa ollut tämä(kin) kausi
Anteeksi, että lyhensin.
Viimeisessä virkkeessä tiivistyy koko ilvesläisyys; jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan yksittäisten keskinäisten otteluiden ja muutamien kausien alkujen aikaisen huuman varassa menestystään lähinnä itselleen todistanut joukkue toimii juuri näin. Toisaalta, jos menestys on kaihtanut tätä porukkaa kokonaisen sukupolven ajan, mitä muuta voi oikeastaan odottaakaan? Kyllähän ne mouhijärveläiset, jotka ovat aikanaan nähneet Ilveksen voittaneen mestaruuksia, alkavat olla yhtä so last season kuin Profeetta itsekin. Ilveksen ns. nousut ovat lähes kolmenkymmenen vuoden ajan olleet alkusyksyyn liittyviä lapsellisia uhoamisia ja niitä seuranneet, viimeistään jouluun osuneet romahtamiset, vankkaa tammialea ennustavia vääjäämättömiä välituloksia. Tammialella tarkoitan luonnollisesti sitä, että joiltakin joukkueilta vaan saa keväällä aika halpoja, jopa lähes ilmaisia pisteitä. Ilmeisesti kyseessä on lopulta vain urheilullusten tavoitteiden eroavaisuus; toinen tähtää syyskuun mestaruuteen, toinen huhtikuun.
Kaikesta tästä huolimatta uskon, että sama ilmiö toistuu myös ensi syksynä. En siis odota näiltä meidän palstallamme vierailevilta naapureilta jatkossakaan tämän enempää. Tämänkin syksyn sarjataulukkojen asteittaisen kehittymisen ja palstakeskustelun seuraamisen jälkeen tuntuu todistetulta, että nöyryyden oppiminen liittyy itsetunnon kehittymiseen - jos ei ole toista niin ei ole toistakaan. Vanha matematiikan opettajani olisi sanonut tähän, että M.O.T.
Me tapparalaiset ollaan ihan mukavassa junassa. Kiitos teille kaikille tähänastisesta matkasta ja toivotan samalla täältä Etelä-Libanonista meille kaikille oikein mukavaa loppuvuotta ja -kautta.