Tänään Tappara oli odotetun tehokas. Laukaustarkkuus oli 28/43=65,1 %, mikä on maajoukkuetauon jälkeen oikeastaan vakiintunut Tapparan suoritustasoksi - laukomisen taso siis pitää melko hyvin. Maaliin vaadittiin 7,2 laukausta ja 4,7 laukausta maalia kohti, pelitapatehokkuus oli siis hyvää luokkaa. Täytyy tosin todeta, että ainakin Clarken 6-0-maali olisi joissain ympyröissä jopa mainittu sopupelimaaliksi, koska Hübl oli seisovin jaloin koko maalin ajan, vaikka varmasti tiedosti tilanteen.
Tappara oli tehnyt kotiläksynsä eikä peliin lähdetty takki auki. Se oli tärkeintä ja Kantolan ajelusta aiheutunut vitonen saatiin käytettyä, mikä viimeistään katkaisi Ilveksen selän voiton tavoittelun kannalta – näin uskaltaa sanoa. Tapparan ensimmäinen maali tuli nopeasti käynnistetystä vastahyökkäyksestä, kun kiekko tuli Metsolalta Erkinjuntille ja siitä nopea jatko vauhdissa olevalle Koskirannalle. Koskirannan nopeus ja irtaantumiskyky on edelleen huippuluokkaa eikä rannelaukaustakaan voi moittia.
Ylivoimamaalit olivat Barkovin upeiden kiekollisten suoritusten seurauksia, ensimmäistä yv-maali edelsi ihailtava purjehdinta keskialueelta aloituspisteen kaarelle puolustuksen paineistaessa ja vaikka Urhon Ritari totesi, että Palolalla oli helppo paikka pistää Barkovin passista sisään, väitän, että Umicevicilla ainakin olisi tehnyt tiukempaa. Umicevicista enemmän miehen omassa ketjussa, toinen yv-maali klap-klap-kuvio Tapparan ylivoimalta, Lucenius Niemiselle maalin kulmalle ja Nieminen nopeasti kaarelle Barkoville ja Hübl oli ulkona.
Toiseen erään peli tasoittui kuten pystyi odottamaankin, mutta siitä huolimatta erä 2-0 Tapparalle – ei huono suoritus. Ilveksen peli oikeastaan tiivistyi Kaksosen maaliin, pääsikö kolme kertaa yrittämään, välissä kävi jo tolpassa mutta todella heppoisesti naapurin puolustus tilanteessa pelasi. Viides maali oli ykköskentältä jälleen hyvää karvauspeliä, kiekko liikkui nopeasti EJ:ltä Koskirannalle ja sieltä maalin eteen nousseelle Connollylle. Jäähyt sekoittivat Tapparan peliä, mutta siitä huolimatta peli oli täysin Tapparan hallussa.
Peli eteni tutulla kaavalla. Tasoero oli nähtävissä heti alusta lähtien eikä Ilves päässyt kunnolla alueelle ja silloin kun pääsikin, laukauksissa oli kiire eikä Metsolaa haastettu kunnolla. Siitä on oikeastaan turha kirjoittaa sen enempää, koska joukkueiden ero oli juuri niin iso kuin se on sarjataulukossakin ja Tappara pääsi pelaamaan juuri sitä peliä, mitä halusi.
Saravo sai käsillensä ja oli sen verran kova isku, että ei reagoinut mihinkään ulkopuoliseen, vaan suoraan pää rinnassa pukukoppiin. Tiedostaen Saravon peukalovammat ei vaikuta hyvältä.
