Ainoa finaalien downeri oli Pasi Kaukorannan ulostulo ennen sarjaa ja vielä oksettavammaksi homman tekee se, ettei tollasella agendalla tulla ulos ilman Ässien päävalmentajan/joukkueen lupaa.
Kyllä heittäisin tuohon listaan vielä Ässien alituiset teatteriheittäytymiset ja maalin, joka lopulta ottelusarjan ratkaisi. Hassua ja hassua, mutta oli
hassua, että pudotuspeleissä näin enemmän pomppu- ja hörps-maaleja kuin koko runkosarjan aikana yhteensä. HIFK teki keskialueelta maalin, Lukko pomputteli muutamankin maalin toppahousujen ja ties minkä kautta, ja finaaleissa Tappara teki yhden ja Ässät muutaman häkin samaan tyyliin.
Lopulta suuret jääkiekkojumalat kumarsi Porin suuntaan. Kumarrus yhteen suuntaan on pyllistys toiseen, jolloin meille jäi tällä kertaa vain näkymä heidän takapuolistaan. Kaikesta huolimatta hyvät pudotuspelit: Lukko tiputti hienosti Jokerit, Tappara menestyi, ja mestaruus meni -- jos ei nyt oikeaan osoitteeseen, niin ei kyllä vääräänkään.