Kyllä tuossa ensimmäisen finaalin ensimmäisessä erässä Ässät tuntui pahimmalta vastustajalta, mitä on kohdattu. Samoin kolmannessa erässä sen onnekkaan tasoitusmaalin jälkeen oli aika mylläkkää. Siinä välissä toinen erä ja suurin osa kolmatta erää tuntui olevan paremmin kontrollissa, mikä jollakin tavalla vertautuu HIFK:iä ja Lukkoa vastaan nähtyyn.
Puusilmäanalyysinäni heittäisin, että kun Tappara oli hermostunut (1. erässä ja ymmärrettävästi tasoitusmaalin jälkeen), niin pakin kiepsahdus/syöttö paineen alta omassa päässä ei tahtonut onnistua, joten Ässät sai painettua puolustajan ja kiekon seinää vasten Tapparan puolustalueella, riistettyä kiekon ja rakennettua pyörityksiä. Viisikkopuolustus ja Metsola riittivät kuitenkin, ettei peliä menetetty tuohon.
Kun Tapparan pelaaminen palautui normaalille itsevarmalle tasolle, niin paineen alta tultiin nätisti pois ja päästiin hyökkäämään. Tuolloin Tapparalle ei juuri maaleja tehdä kuin zäkäpompuilla (joita onkin riittänyt), toisaalta ei Tapparakaan kauheasti maaleilla mässäile, mutta joukkue näyttää luottavan siihen, että oman systeemin kärsivällinen jauhaminen tuottaa lopulta sen tarvittavan maalin/maalit. Niin kuin onkin tehnyt tähän asti. Lukkoa vastaankin mentiin kahdesti jatkoerään, mutta lopulta se voittomaali Tapparalle tuli, eikä Lukolla ollut oikeastaan edes paikkoja.
Porissa pitäisi onnistua lähdössä paremmin kuin ensimmäisessä finaalipelissä. Kotiyleisön edessä Ässät tulee varmaan kahta kauheammin päälle, ja jos halutaan päästä nolla-nollassa ensimmäiselle erätauolle, niin ei ole varaa samanlaiseen hermoiluun pelin avaamisessa kuin ekan finaalin ekassa erässä. Jos Ässät pääsee toisessa finaalipelissä mässäilemään maaleilla ja ratkaisee pelin jo aikaisessa vaiheessa, niin se voi olla jopa ratkaiseva vahvistus heidän itseluottamukselleen, koko sarjaa ajatellen. Jos taas peli menee Tapparan toiveiden mukaan, eli pitkään tasaisena, ja lopussa Tappara tekee voittomaalin, niin voipi olla, että Ässille käy samoin kuin Lukolle, eli usko loppuu. Jos koko ajan yrittää tulla apinanraivolla päälle, ja vastustaja vain tulee syötellen pois, pitää pelit tasaisena ja iskee lopussa, niin kyllä se paras puhti katoaa kovastakin karvaajasta muutaman pelin jälkeen.