Toivottavasti Hakametsään ei tule videotaulua, koskaan. Minua häiritsee, kun ihmiset eivät puhu toisilleen, vaan katsovat jotain ruutua - leuka ylhäällä mäyssytetään popcornia ja katotaan oliko se maali vai eikö ollut. Tai korjataan sen verran, että eihän katsomossa puhuta, vaan katsellaan rauhassa kentälle, cheerleadereita tai perinteisiä mainostauluja.
Peräänkuulutan aidon elämyksen, hetken merkityksellisyyttä, ainutlaatuisuutta. Kotona saa katsella videoruutua ihan tarpeeksi. Live is life!
Ei kiitos videotaululle.