Varsin tyypillinen peli HIFK:lta - brändikiekko on menestystä tärkeämpää ja ottelu ratkesikin vierasjoukkueen jatkuvaan ylipelaamiseen ja kurittomasti kentällä säntäilyyn kontaktien toivossa. Erityisesti IFK oli vaikeuksissa omassa päässä, jossa viisikko ei pysynyt kurissa Tapparan siirrellessä kiekkoa, tai tehdessä kiertoja, jollaiseen matsi sitten ratkesikin.
+ Hansenilta aivan timanttinen peli - kerrassaan loistava. Kohta alkaa verkko heilumaan ihan tosissaan.
+ Omaa silmää miellytti kovasti alkukauden pimennossa olleiden pelaajien huomattavasti parantunut peli-ilme. Venäläinen ja 4. kenttä kokonaisuudessaan jälleen hyvä, Makkosen peli on löytymässä. Juntti teki itselleen loistavan tekopaikan ja onnistui tuhrimaan tyhjän maalin. Kohta se osuma kuitenkin tulee ja sitten toivoittavasti ketsuppia lentää - taistelun puutteesta ei voi syyttää.
+ Saravollekin positiivista siitä, että hän on edelleen varsin kestävä pelaaja jonka taso ei laske jos jostain syystä peliaika nouseekin merkittävästi. Pikemminkin parantaa.
+ Metsolan itseluottamus on huipussaan - tulee vastaan ja haastaa laukojan kuin Grant Fuhr.
- Voi voi jos Foster loukkaantui. Toivotaan parasta!
- 3-1 maalin jälkeen HIFK laittoi kentälle Petrellin, Talajan ja kumppanit ja oli selvä että epätoivoisen fyysistä vaihtoa haetaan. Tässä tilanteessa Barkovin paikka ei ole kentällä. Juu, Sasha on erinomainen pelaaja ja luotettava aloittaja, mutta meillä on Makkonen käytettävissä myös.
- Leimu ja Mäntylä tuhlasivat paljon energiaa, vaikka pelataan viidellä pakilla ja ottelu oli vielä maalin peli. Leimu kuskaili paljon kiekkoa jalalla ylös syöttämisen sijaan, kun taas Mäntylä kävi hyökkäyksen kärkenäkin ja välillä haeskeli isoa avojääpommia. Toisaalta on ehkä parempi antaa vain pelin viedä eikä miettiä turhia, mutta toisaalta moinen riskinotto ja energian kuluttaminen ei tunnu fiksuimmalta ratkaisulta.
