Hankalampi peli lopulta, vaikka alussa näytti että HIFK pysyy hyvin Tapparan pihdeissä eikä saa omia hyökkäyksiään lähtemään millään. Ortio oli pelätyn hyvä, ja vaikka paikkoja riitti niin kolmannessa erässä mentiin vielä pitkät ajat 1-1-tilanteessa, eikä näistä maalin peleistä koskaan tiedä. Metsolalta jälleen hyvä ja itseluottamusta uhkuva esitys, joten Tuokkola saa vielä odottaa pelivuoroaan. Hansen alkaa päästä vauhtiin, ja vaikka yhteispeli ei vielä Barkovin ja Niemisen kanssa suju kuin tanssi, oli tärkeä 2-1-maali kuitenkin hieno osoitus kolmikon vahvuudesta hyökkäysalueella, vaikea noilta on riistää kiekkoa. Viime matsit tutkan ulkopuolella liitänyt Makkonen oli tänään enemmän esillä, pääsi pari kertaa hyvin paikoille parhaana tuloksena tolppa. Koskirannoilta näkymättömämpi peli, mutta se oli ensimmäinen vähään aikaan. Fosterin poissaolo näkyi ajoittaisena sähläämisenä omalla alueella, mutta pääosin viiteen mieheen kutistunut puolustus pelasi hyvin.
Hyvä että nyt pystytään voittoihin myös heikommalla suorituksella, paljon paremmillakin esityksillä on kotona hävitty. Nyt vaan lepoa ja perjantaina on hyvä paikka lähteä haastamaan sarjakärki HPK:ta ja hakemaan revanssia lokakuun kotitappiolle. Silloin koetusta aallonpohjastahan nykyinen Tappara on peräisin.
