Ehkä tämä mediatouhu ansaitsisi oman ketjunsa, koska se ei käsittele vain Tapparaa, mutta toistaiseksi tähän.
90-luvulla sanottiin, että Internet tappaa journalismin. Osittain näin on käynytkin, mutta hieman ainakin itselleni vähän eri tavalla kuin odotin. Netissä kun ei ole kiinteää julkaisuajankohtaa ovat isot mediatalot muuttuneet vähäsisältöistä huttua ja tuubaa työntäviksi runsauden sarviksi. Itse asioita ja todellisia uutisia on vähemmän kuin julkaisupaikkoja. Tehdään pää artikkeli, siihen pari sivujuttua, videolähetys ja podcast. Ja katsokaa mitä tahtia nämä talot tätä sisältöä työntävät - siinä ei paljon asioita tarkistella, syvennytä tai tutkivaa journalismia tehdä.
Samalla esimerkiksi urheilutoimittajista on tullut tärkeämpiä kuin itse pelit. Yhtäkkiä heidän naamansa on kaikkialla, television omaisissa lähetyksissä ja he ovat brändätty tuote. Koska mediatalot omistavat kaikkia mahdollisia julkaisukanavia, nämä toimittajat esiintyvät televisiossa, radiossa, televisiossa, streamissa, podcastissa, tekstijutuissa asiantuntijaroolissa. Tämän lajin pioneeri on Petteri Sihvonen joka lanseerasi itsensä Johtavaksi Analyytikoksi, mutta on sittemmin vetäytynyt takavasemmalle vapaaksi kirjoittajaksi ja kas kummaa - itse peli on palannut hänen juttujensa ytimeen.
