Kai sitä aina saa huolestua kun siltä tuntuu. Ei tappiot ikinä maistu ja näissä alkaa oleen aika ärsyttäviä piirteitä mukana kuten tänään kaikki maailman pomput ja omat kardinaalivirheet. Rautakorven kiekollinen Tappara on kaikilta osin niin täysin eri maata kuin se kymmenen vuotta sitten äärimmäisen tiiviisti johtoasemia puolustanut joukkue ettei ihan joka hetki edes uskoisi. Maalien jälkeiset vaihdot, siniviivoilla pelaamiset ja muut vanhat lainalaisuudet, missä ne ovat? Nykyään kaikki lähtee kiekon kanssa pelaamisesta ja pahimmillaan se aiheuttaa tällaisia virhekavalkadeja mitä alkukaudesta on nähty.
Jos ihan ekojen pelien tappiot meni huonon onnen piikkiin, niin nyt itseluottamuskin murenee koko ajan vähän kerrallaan kun mikään ei tunnu onnistuvan. Mulla on vakaa usko että tämä homma kääntyy ja Tappara pelaa vielä hyvän kauden mutta ei se silti poista sitä että harmittaa todella paljon että homma tehdään näin vaikeaksi itselle. Ei ole helppo peli huomennakaan tulossa.