Se on selvä, että nimissä Suomi ei pärjää tänäkään vuonna, mutta mahdollisuuksia on silti mennä päätyyn asti, mikäli kaikki pelaajat sitoutuvat Jalosen pelitapaan. NHL-pelaajista suurella osalla saattaa olla ongelmia motivoida itseään, kun seurajoukkueen kausi päättyi ennen aikojaan, joten voi hyvin olla, että NHL-pelaajien vähäinen määrä, on jopa etu. Pelkästään nimilistaa katsomalla järjestys olisi seuraava:
Kanada
--------
Ruotsi, Venäjä
--------------
Tsekki, Suomi, USA
-------------------
Sveitsi, Saksa, Slovakia...
Kanada saa huikean nipun kasaan ja lähtee ennakkosuosikkina, sillä rosteri on lähes Olympia-tasoa. Ruotsi ja Venäjä ovat melkoisia kysymysmerkkejä, mutta potentiaalisia voittajia. Miten toimii Mårtsin pelitapa? Ruotsilla on/oli kuusi peräkkäistä häviötä europeleistä, joten vaikuttaako se mihinkään. Venäjän kohdalla valmennus on niin ikään kysymysmerkki. Uusi puolustusvoittoinen pelitapa yhdistettynä taitaviin ja jopa itsekkäisiin pelaajiin voi johtaa mihin tahansa. Venäjä teki EHT:llä vähiten maaleja, mikä on suuri ihme, mutta toisaalta puolustus näyttää kerrankin olevan kunnossa ja materiaalin puolesta ratkaisijoita pitäisi löytyä myös hyökkäyspäässä.
Suomen joukkueessa ei suurempia yllätyksiä ollut. Minä olisin vaihtanut Nokelaisen joko Tuppuraisen tai Kontiolan (älkää ampuko!) tilalle, sillä nyt sentteriosastolta puuttuu puhtaasti puolustava sentteri, vaikka pitää muistaa, että Komarov tai Pyörälä pystyy keskellä pelaamaan. Kotikisojen paine on varmasti kova, mutta uskon, että Suomi on välierissä jälleen mukana. Päätyyn asti on mahdollisuudet kaiken natsatessa kohdalle, mutta itse pistäisin rahani likoon pronssin puolesta!
