Kausihan ei vielä ole päättynyt, ns. mitä vain voi vielä tapahtua (kuka siihen sitten uskookaan on eri asia), mutta tähän mennessä tältä kaudelta kertyneet positiivisimmat asiat järjestyksessä tärkeimmästä alkaen:
1. Tapparan tulevaisuuden vaiheittainen selkiäminen ja mahdollisuus uskoa koko kioskin tasolla parempaan huomiseen.
2. Reagointi alkukauden taaperruksen katkaisemiseen/katkaisemiseen pyrkiminen.
3. Junnujen rohkea sisäänajo.
4. Fanikulttuurin piristyminen.
5. Sparkling Stars.
Ja selvitykset kohtakohtaisesti:
1. Rautakorpi = Vaatimustaso = Toimintakulttuurin muutos = Menestys = Tappara On Terästä. Yksi mies ei tietysti yksinään saa parannettua mädännytettyjä perustuksia, mutta yksi mies ei taasen paljon Rautakorpea parempi voisi olla. Ympärille asiansa osaavat ja asialleen omistautuneet ihmiset, niin saa taas olla ylpeä.
2. Mikä oli lopulta tuurin, sattumuksien ja osaamisen keskinäinen suhde ko. tapahtumissa? Pääasia kuitenkin, että reagoitiin. Jos on offseason hakattu päätä piikkimattoon, ei arpia saada määrättömästi raskaan runkosarjan aikana paranneltua. Ei Dufvakaan mikään Michelangelo omalla sarallaan ole.
3. Näistä on jauhettu jo tarpeeksi. Tässä RD onnistui hienosti, ainoastaan Ilomäelle junnunäyttöjen perusteella olisi suonut näyttöpaikan aiemmassa vaiheessa. Osittain tapahtuneet pakon sanelemana rivien huvetessa, mutta ei ole tarvinnut pettyä.
4. En nosta tätä vielä listalla korkeammalle, koska otanta on vielä verrattain pieni, mutta toivoa on. Todellisuudessa ryhmä mitataan ensi kaudella ts. löytyykö turnauskestävyyttä? En ole tässä asiassa missään nimessä pessimisti, vaan realisti. Toivon syrämeni pohjasta, että tulevina kausina Sinioranssit säilyttää innostuksensa ja levittää sitä eteenpäin.
5. Juuri tänään televisiossa näkyi, en nyt muista minkä joukkueen cheerleadereita olivat, kun halvan naisen vaatteissa tytöt melkein kikattaen heiluivat katsomon portaissa. Tapparalla on syytä olla tästäkin porukasta ylpeä, ammattimaisia ja silmälle kelpaavia.