Joukkuehenki on eri asia kuin joukkueen vapautuneisuus tai peli-ilo. Henki on varmasti ollut hyvä, ja koko kauden ajan vaikutti siltä että joukkueella on kova itseluottamustaso. Tappara tiedosti että se on kahden parhaan joukossa pelillisesti, ja mestaruus oli odotetusti lopulta niin lähellä kuin se vain voi olla. Mutta kuten Ville Nieminen jossain vaiheessa kevättä mainitsi, niin joukkue ei pystynyt kauden aikana oikein nauttimaan maisemista. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä oliko sarjassa Kärppien lisäksi yhtään joukkuetta joka niistä olisi pystynyt nauttimaan, mutta ehkä tässä oli lopulta se julman pieni ero finaalijoukkueiden välillä. Rautakorpi kiristi ruuvia läpi kauden, treenautti kovaa ja vaati koko ajan suoritustason parantamista. Jo viime keväästä asti puhuttiin että ensi keväänä otetaan viimeinen askel, siihen tähdättiin ja siitä puhuttiin. Ja kun ei puhuttu, koko ajan kuitenkin ajateltiin mikä on tavoite. Pahaksi onneksi Kärpillä oli tähdet kohdillaan pelaaja- ja valmentajamarkkinoilla, ja vaikka Tappara todella otti askeleen eteenpäin Ässät-finaalisarjasta, niin nyt vastassa oli vaan yksinkertaisesti kovempi joukkue (myös paljon kovempi kuin Ässät 2013).
Itselleni jäi silti koko kaudesta sellainen kuva, että vähän väkisin joukkueesta puristettiin kaikki irti. Puolustusvoittoinen pelitapa jossa tunnetta ei päästä sytyttämään esim. taklauspelaamisella, vaikuttanee varmasti myös asiaan. Rautakorpi on valmentaja jonka naama kuluu, ja mies itsekin tuntuu kuluvan vastoinkäymisten myötä. Finaalisarjatappiot ovat olleet Tapparassa kitkeriä, ja valitettavasti niitä on 2000-luvulta kertynyt nyt neljä kappaletta. Rautakorpi ei valmenna ilon kautta, tästä voidaan olla ihan varmoja. Jukka on vanhan liiton mies, joka johtaa auktoriteetilla. Tottakai tämäkin tapa toimii, ja tulosta on aina syntynyt Tapparan peräsimessä, mutta kyllä tämä 2-3 vuotta kerrallaan on aika maksimi jonka jälkeen valtaosa pelaajista kaivannee muutosta.
Tämä oli hieman negatiivissävytteinen näkemys Rautakorvesta päävalmentajana, mikä ei tarkoita ettenkö arvostaisi miestä. Mutta toivottavasti Tapolassa meillä on päävalmentaja, joka ottaa mukaansa Rautakorven parhaat elementit ja muokkaa niistä omalla johtamistyylillään hieman vapautuneemman ja rennomman tavan valmentaa. Siinä piilee Tapparan mahdollisuus tulevalla kaudella, kunhan ensin siirtomarkkinoilla onnistutaan.
