Itse olen tästä samasta ilmiöstä kuullut myös kaudella 2012-2013, mutta kaudelta 2013-2014 en ole vastaavasta kyllä kuullut. Muutamilla pelaajilla oli omien tietojeni mukaan motivaatio-ongelmia kaudella 2012-2013 juuri siksi, että oli tiedossa hyvissä ajoin, että valmentajan vuoksi jatkoa ei ole tulossa. Mutta mielestäni kyllä aika kova statement, että jos joukkue jää maalin päähän mestaruudesta niin joukkueen henki on huono. Rautakorpi on kovan vaatimustason valmentaja ja vaatii paljon myös itseltään ja mies vie joukkueensa poikkeuksetta menestykseen. Toinen asia on se, että lihanleikkaaja Dufvalla on vähän samanlaista mainetta, että pelaajat eivät aina miehestä niin tykkää, mutta kyllä menestystäkin vaan silti tulee.
Mitä sitten tarkoittaa hyvä joukkuehenki ja onko se yhdestä ihmisestä (Rautakorvesta?) kiinni? Koska mielestäni yleensä tulehtuneella ja heikolla ilmapiirillä on se seuraus jopa ammattijoukkueissa, että pelaajisto ei pelaa valmentajalleen vaan antavat hänelle vauhtia vaan pois. Raimo Summanen on tästä esimerkki todellakin huonosta joukkuehengestä.
Rautakorven persoona vaan tuntuu olevan sellainen, että mies ei ole ns. "mediaseksikäs" ja mies tuntuu ulosanniltaan varsin jämerältä ja tahmealta, mutta se, että kuitenkin pelaajisto tuottaa hyvää tulosta ja monet pelaajat muista joukkueista ovat lähteistä päätellen olleet myös halukkaita tulemaan tähän rääkkiin niin mietin vaan, että voiko se sitten olla niin huonoa joukkuehenkeä.
Yksilöllä on iso vaikutus ja olematta pukukopissa on mahdoton tietää, että onko huono henki yhden ihmisen vika koskaan ja voidaanko siitä syyttää valmentajaa. Joskus joku yksilö pystyy ihan yksinään pilaamaan koko joukkueen hengen (vrt. Ilves ja viime kauden sentteri) ja sitten joskus siihen tarvitaan useamman asian summa. Kuitenkin jokaisen tulee muistaa, että päävalmentajan ensisijainen työ on saada joukkue voittamaan ja luoda kokonaisuus, jossa se on mahdollista. Voiko kokonaisuus olla täysin retuperällä ja henki täysin huono, jos joukkue vetää tuplahopeat? (Ei viittitty ottaa kultaa, kun valmentaja on tuollainen?) Itse olen jokseenkin taipumainen näihin ns. "vanhanaikaisiin" johtamismalleihin, että opettaja/johtaja pyrkii tekemään parasta mahdollista työtä yksilön hyväksi ja joskus äärimmäisen negatiivinen palaute on ainoa tapa saada yksilö tekemään muutos. Nykyaikainen liian pehmeä ajattelumaailma, että työntekijöiden tulisi olla keskenään ystäviä ja päälliköiden pitäisi olla kavereita työntekijöidensä kanssa on mielestäni melko uskomatonta. Näinhän ei missään nimessä kuulu olla vaan auktoriteetin asemassa olevaa henkilöä totellaan niin kauan kuin hän tekee työtä, joka on perusteltua ja yksilölle sopivaa.