Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Jukka Rautakorpi - Tapparan päävalmentaja kevät 2012 - kevät 2014

<< < (32/180) > >>

Screamager:
Ensi alkuun, jäätävä analyysi Mazzalta. Positiivisella tavalla meinaan. Kommentoin nyt aluksi vain paria ensimmäistä väitettä tilan- ja ajanpuutteen vuoksi.

Joukkueen fysiikka ei riitä

Tästä fysiikkatreenistähän oli aikoinaan toukokuussa juttua tässä ketjussa kun sen cross-training-keskuksen tj-Viitasen mielestä Rautakorven metodit eivät olisi ihanteellisia jääkiekko-lajille. Viitanen oli ihmetellyt että hän saisi omilla metodeillaan 30 % paremmat tulokset eikä Rautakorpi tätä ollut kovin ihmeellisesti noteerannut kun Viitanen oli hälle tästä maininnut. Kauhean syvällisesti asiaan ei silloin paneuduttu johtuen siitä että Viitanen ei tänne ollut kommentoimassa, mutta jonkunmoista keskustelua silloin syntyi (ketjun sivu 7->). Valmennusryhmässähän oli (vai on edelleenkin) erikseen fysiikkavalmentaja Tomi Mäkelä, internetille melko tuntematon kaveri kyseessä eikä Tapparakaan tarjoa sivuillaan muuta kuin syntymäajan ja kuvan. Mikä osuus hänellä on kokonaisuuteen, kuitenkin niin erikoistunut valmennusryhmä ilmeisesti kesän aikana oli koossa että vastuita oli jaettu. Rautakorvella tietysti koko orkesterista kokonaisvastuu.

Mutta siis se ajatus, kun Jääkiekkolehdessäkin haastateltu Jyrkkiö mainitsi sanatarkasti seuraavasti: ”Täällä keskitytään vähän eri hommiin. Porissa harjoittelu oli punttipainotteisempaa, tehtiin paljon isoilla raudoilla ja otettiin maksimiykkösiä. Tapparan oheisissa on painotettu voimantuottoa ja kestävyyttä.” Käsittääkseni tämä Tapparan hyödyntämä cross-training on aika uusi metodi jääkiekon piirissä, niin kuin JJ:n kommenteista voi päätelläkin.  Rautakorpi, NiemisVille ja Kahilainen-Connolly aikanaan kommentoivat uutta treenausmuotoa ja etenkin JR korosti huippu-urheilua palvelevia harjoittelumuotoja ja toiminnallisuutta. Muutenkin tämä treenimuoto tuntuu olevan nykypäivänä hyvin trendikäs ja tulokset huippu-urheilun piirissä perustuvat enemmänkin hypoteeseihin harjoittelun tuloksista empiirisen tiedon ollessa paljon vähäisempää kuin perinteisen punttitreenin piirissä. Muutenkin Tappara treenasi ennen kesälomaa paljon, pari-kolme tuntia salilla ja sitten pienemmän intensiteetin mutta kuitenkin pari tuntia kestävät jäät vielä päälle.

Mikä siis pääpointti on, liekö kysymys siitä kuuluisasta kunnonajoituksesta, tarkemmin ehkä siitä, että keho aktivoituu kauden rytmiin pikkuhiljaa ja sitten kun aktivoituu, on se erityisen hyvässä kunnossa kokonaisuutena. Kaikki urheilijalle (myös jääkiekkoilijalle osin) tärkeät osa-alueet (hapenottokyky, lihaskestävyys, maksimivoima, notkeus/liikkuvuus, räjähtävyys, nopeus, ketteryys, koordinaatio, tasapaino ym) ovat saaneet tasaista treeniä uuden harjoittelumuodon ansiosta ja pysyvät tasaisesti kunnossa läpi pitkän kauden. Hyvistä kauteen valmistaneista harjoituspeleistä kertynyt henkinen paine yhdistettynä heti kauden alusta alkaen harjoitettavaan vaativaan nyansseihin perustuvaan pelitapaan ja fyysiseen paineeseen intensiivisen kesän jäljiltä lienevät yhteen ympättynä kääntäneet peliesitykset kentällä paikoittaisiksi jäätymisiksi, reagoinnin viiveiksi, paineen alaisiksi helpoiksi virheiksi ja yleiseksi pelin kankeudeksi.

Lavasta lapaan-syöttöpeli ja viisikkopuolustaminen eivät toimi yhdessä

Yleisemminkin ottaen kiekollinen peli vaatii pelaajilta jatkuvaa ajattelua ja seuraavan tilanteen näkemistä edes jollakin tavalla etukäteen, missä kaveri menee nyt, minne on menossa, missä vastustaja ja väärät lavat ovat, missä kohtaa kenttää olen menossa, kuinka monta vastustajaa on edessä, mikä on juuri tähän tilanteeseen paras kiekollinen ratkaisu? Vai menisinkö helpolla ja roiskaisen kulmaan, sitten saan huudot niskaani ja tiukassa tilanteessa vieläpä viltityksen. Yhdistettynä treeneissä painotettuihin nyansseihin luistimien terien asennosta jokaisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (mihin yksilö on kykenevä) yhtälö on haastava ilman tosipaikkaharjoittelua pääasiallisia vastustajia (SM-liigajoukkueet) vastaan. Jääkiekkolehden jutussa oli mainintoja Tapparan puolustusharjoittelusta, jossa painotetaan juurikin lavan ja kehon asentoja, niitä pieniä Tapparan puolustus-/hyökkäyspeliä edistäviä asioita, joita pyritään sisäistämään pelaajien pääkoppiin niin, että ne tulisivat ilman eri ajattelua.

Vaikka Tapparan joukkue on kokenut suuren muutoksen verrattuna viime vuoteen, on joukossa edelleenkin ”Hirvosen ja Dufvan” jälkeläisiä. Puolustukseen panostettiin viime kaudella, jotta edes jokin osa-alue olisi sellainen, jolla menestystä kehtaisi tavoitella, ja osalla joukkueesta kestää omaksua uusi kiekollisempi pelitapa ja tämä realisoituu edelleenkin yksilövirheinä joita jo viime kaudella nähtiin (Kaijomaa, Saravo etc.). Tällä kaudella painotusta on siirretty hyökkäykseen, jolloin viisikon puolustusvalmius tietyissä tilanteissa kärsii, tällöin yksilövirheet kostautuvat todennäköisemmin.

ET- peleissä kuviot vielä toimivat, osaltaan siitä johtuen, että pelattiin täysin eri maista ja liigoista tulevia joukkueita vastaan, eri liigoissa korostetaan sisäisesti eri asioita ja joukkueet pyritään osaltaan rakentamaan niiden vaatimusten mukaisesti. Yksittäisillä yksilöillä, heidän ratkaisuillaan ja pelitavan yleislaatuisella ”paremmuudella” voidaan pärjätä, koska vastustajien skouttaaminen etukäteen ei ole yhtä oleellisessa osassa kuin 60 ottelun runkosarjassa stabiilimpien vastustajien kesken. SM-liigan peli on taktisempaa ja harkitumpaa verrattuna ET-kisoihin, johtuen siitä, että viimeksi mainittua pelataan viikko-pari silloin ja toinen tällöin, ensiksi mainittu on se, mitä varten SM-liigajoukkue on olemassa ja mistä se elantonsa saa. Pelin kehittyminen kestää kauemmin vaativammassa ympäristössä ja täten näyttää siltä (paikoin onkin niin), että pelisysteemi ei toimi. Systeemi ei ole selkärangassa eikä se tule vaistomaisesti kymmenen pelin sisäänajolla tosipaikassa. Tarkemmin pelisysteemin onnistumista voi analysoida ensinnäkin vasta silloin, kun on kohdattu kaikki joukkueet vähintään kerran, eikä sekään välttämättä vielä riitä.

Tilannetta voi konkreettisesti verrata esimerkiksi soittimiin. Jokainen osaa kilistää triangelia kun se on jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla viimeistään otettu käteen, mutta jos saa käteensä epävireisen alttoviulun, josta on yksi kieli vieläpä katki ja muutenkin epävireessä, ja annetaan tehtäväksi soittaa vapaavalintainen kappale Mozartin tuotannosta, voi sen tehtävän toteuttamiseen mennä aika jos toinenkin.

Torspo:
Ihailen kyllä teitä jotka jaksatte analysoida ja tutkia tilastoja. En jaksa itse ola ihan noin analyyttinen, mutta nostan lyhyesti esiin muutaman ajatukseni.

Toki voimme faneina tai ihan vaan kannattajina olla pettyneitä alkukauteen. Odotukset ovat olleet kovat kun mm. Veikkaaja rankkasi Tapparan kakkoseksi. Liiga on tällä hetkellä erittäin tasainen. Herätämpä vain seuraavanlaisen kysymyksen: Entäpä JOS Tappara olisi onnistunut kääntämään esim. kaksi maalin tappioon päättynyttä otteluaan voitoiksi (mikä ei mielestäni olisi vaatinut kuin hieman tuuria), joukkue olisi sarjassa jaetulla 3. sijalla, ja kukaan ei kitisisi yhtään?

Toinen ajatukseni liittyy lockouttiin. Entäpä jos tämän viikon lopussa ilmoitetaan, että lockout päättyy? Sillä hetkellä yksikään NHL-pelaaja ei enää solmi luistintensa nauhoja yhteenkään Sm-liiga otteluun. Joukkuet joissa vahvistuksia on, ovat seuraavaksi vailla avainpaikoillensa laatupelaajia. Uskon Tapparan olevan tämän takia varovainen työsulkupelaajien suhteen. Uskon että resursseja on aivan varmasti jos joku pelaaja tänne halutaan hinata. Oma mielipiteeni on, että katsotaan vielä seuraavat 10 peliä maajoukkuetaukoon asti. Jos silloin esim. Koskirannnan kentän peli on vielä samanlaista tuubaa, niin kyseistä kenttää herättelemään voisi hommata "ricknashin".

Itse en ole vielä kovinkaan huolissani (vaikka toki toivonkin että homma aukeaisi nopeasti), vaan katsoisin kärsivällisesti maajoukkuetaukoon asti. Homma voi hyvin aueta esim. niin että Erkinjuntti saa heitettyä pari uunia huomenna Espoossa.

Uskon yhä kuin vuoreen siihen että Tappara on 6 parhaan joukossa runkosarjassa.

Calzo:

--- Lainaus käyttäjältä: Torspo - Lokakuu 09, 2012, 12:42:41 ---Toinen ajatukseni liittyy lockouttiin. Entäpä jos tämän viikon lopussa ilmoitetaan, että lockout päättyy?

--- Lainaus päättyy ---
Samaa mieltä, homma on pienestä ollut kiinni. Ja menossa on kylmähermoinen jakso, jos JR hioo joukkuetta voittajaksi, joskus se vain vaatii hieman aikaa. Ja kun tuo NHL sulku päättyy, moni muu "pikahaulla" nostetta hakenut ei olekaan enää joukkue, vaan sekainen lauma joka hakee jotakin minkä menettivät. Siis ilmeinen riski. Silloin todelliset joukkueet, kuten Tappara, ovatkin hyvin vahvoilla.
Näkisin että tämä on jopa todennäköistä, NHL ensimmäinen palkkashekki tulisi pelaajille maksuun tietojen mukaan huomenna, kun sitä ei näy, alkaa varmasti neuvotteluasenteet muuttumaan.
Toki, kaikki on mahdollista kuten on ennenkin nähty, jos sulku kaikesta huolimatta pitää, silloin lienee Tapparankin tsekattava tarjonta, muttei vielä. Juuri tuo tuleva tauko on hyvä ajankohta tehdä arvio.

Screamager:
Jatkan taas parilla väitteellä.

Hyökkäyspelitapa ei tuota riittävästi laadukkaita maalipaikkoja

Jatkaen ajatusta aiemmasta väitteestä, hyökkäyspelitapa johon Tappara pyrkii, vaatii yksilöiltä paljon. Ajatuksen pitää käydä koko ajan, mutta tilanteenmukainen järkevin vaihtoehto ei vielä tässä vaiheessa tule kaikille selkäytimestä. Pakkien avaukset ovat tärkeässä roolissa kiekon ylöstuomisessa ja paperilla toki pakiston tähän pitäisi pystyä vähintään tyydyttävästi. Muutamia mainitakseni, Saravon kiekollinen peli on ollut kiikunkaakun oikeastaan pidemmän aikaa, Kaijomaan virheherkkyys korostunut viime kaudesta vähentyneen vastuun myötä (viime kaudella melkein 25 min per peli, nyt pääasiassa 15-18, satunnaisesti yli 20). Tätähän jo Jyväskylän aikoina ihmeteltiin Kaijomaan kohdalla, kun suuremmalla vastuullakin toki virheitä tulee, mutta vähemmän kuin pienemmällä peliajalla. Leimu on saanut itseään kasattua hienosti repaleisen viime kauden jäljiltä ja avaukset lähtevät hyvällä prosentilla.

Pakkien avaukset ovat oleellisessa osassa toimivassa kiekollisessa hyökkäyspelitavassa, koska pakki ei voi itse kiekollisena kuljettaa omien velvoitteidensa vuoksi kiekkoa omasta päästä vastustajan kulmaan eikä moni tähän pystyisikään. Kiekosta pitää osata luopua oikeaan aikaan ja se pitää saada oikeaan paikkaan oikealla miehelle. Onnistunut avaussyöttö vaatii tietysti onnistuneen syötön mutta myös kiekon saavalla hyökkääjällä täytyy olla selkeä kuva siitä, mitä hän aikoo kiekolla tehdä, toisin sanoen oikean ja onnistunutta syöttöä edistävän sijoittumisen. Tilannearvio kiekon haltuunoton jälkeen muotoutuu valmiiksi vasta, kun näkee miten vastustajan puolustuspeli reagoi uuteen tilanteeseen, tuleeko painetta vai onko tilaa edetä. Taas, kun treeneissä on hinkattu pieniä yksityiskohtia, joillekin saattaa tulla pieni klikki ajatukseen, mitä nyt kun puolustus reagoi eri tavalla kuin totuttua. Pitkät hyökkäykset edellyttävät suurta määrää oikeita paineenalaisia kiekollisia ratkaisuja, eikä tähän harmillisesti ole läheskään kaikissa hyökkäystilanteissa ylletty.

Kuitenkin, laukauksia on saatu aikaan kriittiseltä sektorilta maalin edestä ja aloituspisteiden välistä etenkin kauden ensimmäisissä ja tuloksellisesti parhaissa otteluissa. En ala jokaista karttaa erikseen linkittämään, mutta jokainen voi tilannetta tarkastella Tapparan ottelukohtaisista laukauskartoista kuluneelta sarjakaudelta. Notkahdus on tapahtunut Pelicans-pelissä ja etenkin KalPaa vastaan pelatussa 6-2-tappiossa on huomattavissa selkeästi vähentyneet yritykset aivan maalin edustalta. Selkeästi tilanteen huomaa Tapparan pelaajien laukausprosenttitilastosta, jossa suunnilleen väh. 30 kertaa laukoneet muodostavat paremmuusjärjestyksen Barkov 25,8 - Nieminen 16,7 - Haapala 10,3 - Koskiranta 9,4 - Venäläinen 8,0 - Aalto 3,9 - Erkinjuntti 2,7 - Kaijomaa 2,6 - Leimu 2,4 – Makkonen (36 laukausta!) 0,0. Huomionarvoista on myös, että joukkueen ”ykkösmaalintekijä” Ahtola on laukonut hyökkääjistä vasta 7. eniten (16 kertaa), Peltola 3. vähiten (12 kertaa). Tosiasia on, että ilman laukauksia on maalintekijänkin hankala tehdä maaleja. Pakit ovat laukausten määrissä kolmen kärki ja hyökkääjistä eniten laukoneet EJ, Makkonen ja Koskiranta ovat onnistuneet yhteensä 4 kertaa 105 laukauksesta maalinteossa, prosentti siis 3,81 %! ”Nemo ja pojat”-kentällinen erottuu tässäkin tilastossa aivan ylivertaisesti edukseen.

Summattuna, hyökkäyspeli tuottaa paikkoja, mutta niitä ei saada hyödynnettyä. Pakit laukovat paljon, mutta viivalta on käytännöllisesti ja tilastollisestikin hankalampi tehdä maali kuin muutaman metrin päästä maalista. Mitä pitemmälle kausi on edennyt, maalintekoyritykset ovat siirtyneet kauemmas kriittiseltä alueelta ja tätä tukee havainnot kulmaan jäämisistä ja siellä tapahtuvista kiekonmenetyksistä. Joku on hyökkäysten rakentelussa ja paineen pitämisessä mennyt tukkoon, suoraviivaistaminen ja nöyrtyminen kiekon kanssa tilanteen puuroutuessa voisi olla yksinkertaistava ja tilanteita helpottava ratkaisu.

Maalivahtipeli on pettänyt

Ykkösvahti Tuokkola päästänyt Vehasen jälkeen eniten maaleja, voittoprosentti kuitenkin neljänneksi paras. Metsola hävinnyt molemmat pelinsä ja torjuntaprosentti reilu 83 %. Lyhyt otanta tietysti, mutta antaa suuntaa. Tuokkolalle on mennyt satunnaisesti helppoja kuteja sisään, joku voisi kutsua imuiksi. Metsolan otteita en ole todistanut, mutta eivät tilastot suurta onnistumista tue. Tuokkolan mailapeli on paikoin aiheuttanut hengensalpautumista, mutta toistaiseksi ei ole kostautunut. On tosin hieno ominaisuus, että luottaa itseensä ja mailaansa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa koettaa, joskus kostautuu ja silloin voi olla tärkeäkin ottelu menossa. Maalivahdin mailapeli on kuitenkin suuri voimavara joukkueelle, ollen joissakin tilanteissa ylimääräinen pakki. Muistan ainakin jossain pelissä Tuokkolalta pitkän avaussyötön, josta maali kuitenkin jäi tekemättä. Alkukaudesta on huomannut, että Tuokkolalle halutaan antaa vastuu maalivahtipelistä ja siihen rooliin Pekka on hommattukin. Sopimus loppuu jo ensi keväänä, jos ei miellytä niin voidaan miettiä uutta, mutta uskon Pekan jatkavan ilman ihmeempiä sattumia (Säteri tms. ?).

On jo jonkisortin mantra, että Tuokkola onnistui JYPin viisikon ansiosta. No, tottahan toki viisikolla edessä on merkittävä osuus vaarallisten tilanteiden ennaltaehkäisyssä ja sitä kautta maalivahdin työn helpottamisessa, mutta JYPissä neljänä kautena kolmisenkymmentä peliä (laskuissa ei mukana 22 pelin kautta) torjuntaprosenttikeskiarvo huitelee yli 92 %, melkein 93 % (92,73 %), mestaruuskautena playoffien MVP yhdessä Wallinheimon kanssa torjuntaprosentti yli 95 %. Ei noita tilastoja sekundalla kerätä. Toki, aikaa kulunut, mutta ei määrättömästi. Viime kausi oli rikkonainen Venäjän hairahduksen takia, pelaamattomuutta ja kuka tietää kuinka kauan optimaalinen tosipaikan edellyttämä pelikunto kestää saavuttaa. En olisi maalivahtipelistämme suuremmin huolissani, kun viisikko ymmärtää osasiaan paremmin, maalivahtipelikin parantuu luonnollisesti eikä se nytkään ole huolestuttavalla tasolla. Tuokkola ei varmasti halvin ykkösvahti ole, joten sitä taustaa vasten voi vaatia hallitumpia reboundeja, mutta näissäkin on puolustuksella osansa.

soosi:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Lokakuu 10, 2012, 00:57:03 ---Jatkan taas parilla väitteellä.

Pakkien avaukset ovat oleellisessa osassa toimivassa kiekollisessa hyökkäyspelitavassa, koska pakki ei voi itse kiekollisena kuljettaa omien velvoitteidensa vuoksi kiekkoa omasta päästä vastustajan kulmaan eikä moni tähän pystyisikään. Kiekosta pitää osata luopua oikeaan aikaan ja se pitää saada oikeaan paikkaan oikealla miehelle. Onnistunut avaussyöttö vaatii tietysti onnistuneen syötön mutta myös kiekon saavalla hyökkääjällä täytyy olla selkeä kuva siitä, mitä hän aikoo kiekolla tehdä, toisin sanoen oikean ja onnistunutta syöttöä edistävän sijoittumisen. Tilannearvio kiekon haltuunoton jälkeen muotoutuu valmiiksi vasta, kun näkee miten vastustajan puolustuspeli reagoi uuteen tilanteeseen, tuleeko painetta vai onko tilaa edetä. Taas, kun treeneissä on hinkattu pieniä yksityiskohtia, joillekin saattaa tulla pieni klikki ajatukseen, mitä nyt kun puolustus reagoi eri tavalla kuin totuttua. Pitkät hyökkäykset edellyttävät suurta määrää oikeita paineenalaisia kiekollisia ratkaisuja, eikä tähän harmillisesti ole läheskään kaikissa hyökkäystilanteissa ylletty.

Kuitenkin, laukauksia on saatu aikaan kriittiseltä sektorilta maalin edestä ja aloituspisteiden välistä etenkin kauden ensimmäisissä ja tuloksellisesti parhaissa otteluissa. En ala jokaista karttaa erikseen linkittämään, mutta jokainen voi tilannetta tarkastella Tapparan ottelukohtaisista laukauskartoista kuluneelta sarjakaudelta. Notkahdus on tapahtunut Pelicans-pelissä ja etenkin KalPaa vastaan pelatussa 6-2-tappiossa on huomattavissa selkeästi vähentyneet yritykset aivan maalin edustalta. Selkeästi tilanteen huomaa Tapparan pelaajien laukausprosenttitilastosta, jossa suunnilleen väh. 30 kertaa laukoneet muodostavat paremmuusjärjestyksen Barkov 25,8 - Nieminen 16,7 - Haapala 10,3 - Koskiranta 9,4 - Venäläinen 8,0 - Aalto 3,9 - Erkinjuntti 2,7 - Kaijomaa 2,6 - Leimu 2,4 – Makkonen (36 laukausta!) 0,0. Huomionarvoista on myös, että joukkueen ”ykkösmaalintekijä” Ahtola on laukonut hyökkääjistä vasta 7. eniten (16 kertaa), Peltola 3. vähiten (12 kertaa). Tosiasia on, että ilman laukauksia on maalintekijänkin hankala tehdä maaleja. Pakit ovat laukausten määrissä kolmen kärki ja hyökkääjistä eniten laukoneet EJ, Makkonen ja Koskiranta ovat onnistuneet yhteensä 4 kertaa 105 laukauksesta maalinteossa, prosentti siis 3,81 %! ”Nemo ja pojat”-kentällinen erottuu tässäkin tilastossa aivan ylivertaisesti edukseen.

--- Lainaus päättyy ---

Iso kiitos laadukkaasta analyysinjatkosta.

Nuo kaksi seikkaa ovat olleet havaittavissa viimepeleissä; pakkien kautta hyökkäyksiinlähdöt ovat olleet huonoja ja hitaita sekä laukaisujen väheneminen.

Hyökkäyksiinlähdöt edellyttävät myös hyökkääjien oikeaa toimimista ja sekin on ollut heikkoa. Puolustajien avaukset ovat lähteneet joko myöhään tai hyökkääjälle, joka ei ole valmis tai on seisovinjaloin keskiviivalla.

Laukomisen pakkipainotteisuus on ongelma, kun pakkimme pelataan pois tai annetaan painetta. Lisäski moni veto menee ohi tai molken paidan logoon. Ohjureita ei ole käytännössä lainkaan. Luulisi, että nämä tilastot on joku Jukalle näyttänyt ja mies itsekkin ne kaivaa...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu