Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Jukka Rautakorpi - Tapparan päävalmentaja kevät 2012 - kevät 2014

<< < (33/180) > >>

Harald:
Kannattajien pinna on lähimenneisyyden vuoksi lyhyt ja vaisu alku näyttäytyy ehkä liioitellunkin synkkänä. Tappara on yhden voiton päässä kuudennesta sijasta, jonka tienoille sitä yleisesti sijoitettiin ennakkoarvioissa ennen kuin ET-voitot synnyttivät kauden kynnyksellä uuden konsensuksen, että Tappara kuuluu top 2:een. Kokonaisuutena arvioiden vieraspelaaminen on ollut riittävää, sen sijaan kotipelaaminen ei. Tappara on hävinnyt muutaman maalin pelin ja usein käy niin, että joukkue reagoi häviämiseen pelaamalla huonommin ja voittamiseen pelaamalla paremmin.

On hankala vetää rajaa siihen, koska asioiden muuttaminen on kehityksen kannalta tarpeen ja koska se luo elävistä ihmisistä koostuvaan yksikköön vain lisää epävarmuutta ja kaaosta. Jos vähän yksilöin niin yksi tärkeä kysymys on, koska Erkinjuntin peluuttaminen on vain jääräpäistä ja koska se palvelee suurempaa kuva. Erkinjuntin pitäisi olla paperilla Tapparan kärkihyökkääjiä ja tämän tietäen Rautakorpi lienee pyrkinyt saamaan hänen peliään auki antamalla runsaasti peliaikaa ja toivomalla, että se johtaa itseään ruokkiviin onnistumisiin. Hirvonen olisi varmaan viltittänyt pelaajan jo muutamaan otteeseen.

On totta, että joukkue alkaa olla vedenjakajalla sen suhteen, että tulosten kotona on muututtava ja ollaan lähellä sitä pistettä, että jotain isompaa muutosta on tarpeen tehdä. Lucenius sekä Palola sekä muut kokoonpanorukkaukset ovat tässä kohtaa luontevia siirtoja. Jos olennaista kehitystä ei tapahdu, pitänee katseet kääntää lockout-vahvistuksiin ja allekirjoittanutkin saa tarkistaa mielipidettään niiltä osin. Kaipaisin ennemmin hyvää yleispuolustajaa (painotus kiekollisuudessa) kuin hyökkääjää.

Screamager:
Satuilen Mazzan kahteen viimeiseen väitteeseen vielä jotain, näin esimerkillisen Blues-voiton jälkimainingeissa.

Lockout-pokerissa korottaneet ovat vahvoilla juuri nyt

Riskipeliä. Loppuuko lockout, jos loppuu, niin koska? On suurin piirtein kolme eri tapaa näiden vahvistusten hankintaan, kahdessa ensimmäisessä työsulun loppuminen vaikuttaa suoraan sopimuksiin voimassaolon lakkauttavasti: 1) Malli J. Jokinen: Otetaan oma kasvatti tai muu yksilö lyhyellä määrämittaisella sopimuksella (esim. 8 peliä) ja sillä selvä. Voi tulla sitten takaisin esim. ensi vuoden puolella, jos pelit eivät vieläkään jatku. Verotussyyt tai muut takana. 2) Malli E. Karlsson: Otetaan esimerkiksi kuukaudeksi kerrallaan/toistaiseksi (mitä pykäliä sisältyykään), jatketaan sopimusta sitten taas uudelle kuulle, jos molemmat osapuolet niin parhaaksi katsovat. Semi-hyvä malli, luo tiettyä vakautta, mutta myös arvaamaton, jos pelaajalle tarjotaan ensimmäisen kuukauden jälkeen muualta miljoona enemmän, niin sitten voi olla isokin aukko kokoonpanossa loukkaantumisten ym. sattuessa kohdalle. 3) Malli P. O’Sullivan: Otetaan AHL:ään tiputettujen junnujen/kehitettävien pelaajien vuoksi ilman peliaikaa jäävä AHL-NHL-väliinputoaja suoralla loppukauden sopimuksella. Periaatteessa vakain kortti, mutta niin kuin esimerkkitapauksesta on huomattu, maahan tuleva paketti voi olla mitä vaan. O’Sullivan olisi voinut saada rahakkaamman sopimuksen muualta, mutta silloin olisi ehkä vaadittu try-out seuran puolelta. HIFK ei tätä pykälää vaatinut ja ehkä tämä olikin syy, jonka perusteella O’Sullivan HIFK:n valitsi. Varmat rahat ilman turhia matkusteluja kohdemaan ja kotimaan välillä. Tässä mallissa valttikortti on pelaajilla, seurat ottavat riskin tekemällä sopimuksen ilman koeaikaa saadakseen tavoittelemansa etukäteen kovan vahvistuksen, riski on nyt O’Sullivanin tapauksessa realisoitunut ilmeisen heikkokuntoisena kesälomalaisena. Tarvitsee lepoa ja kunnonnostoa, mutta palkka juoksee. No, maksaako kuntoon päästyään poissaolonsa takaisin, ehkä tai ei.

Mikä olisi sitten Tapparan ratkaisu tässä tilanteessa? Ne seurat, jotka ovat ”korottaneet pokerissa”, ovat olleet jo etukäteen vahvistusten tarpeessa joko jo kesästä lähtien (TPS) tai loukkaantumisten johdosta pakotettuja reagoimaan (Jokerit). Tietysti tietyt seurat voivat hankkia vahvistuksen pelkästään kokeilemisen vuoksi, jos rahaa ja riskinottohalua löytyy. Jokerit on löytänyt sopivia palasia (Karlsson, V. Filppula) rosteriinsa, mutta mitä sitten tehdään, kun loukkaantuneet palaavat riviin ja laadukkaita miehiä on ylimäärin? No, tämä nyt ei suoraan Tapparaan liity, joten ajatusta jatkaen: Tapparan joukkue on ollut ”valmis” jo toukokuusta lähtien ja syksyn tullen sitä on muokattu tarpeiden ja pelitapaperiaatteiden mukaan, kun Männikkö on vaihtunut Luceniukseen ja ylijääneitä miehiä on siirretty vastuurooleihin LeKiin. Kenttäpelaajia on jo nyt ylimäärin, eikä toistaiseksi ole kohdattu suurta loukkaantumisaaltoa. Joukkueessa on jo muutaman miehen reservi keskimittaisiin ja pitkiinkin poissaoloihin ja aina löytyy vähintään ”prosessia vaarantamattomia” nälkäisiä junioreita satunnaisiin pelikieltopaikkauksiin ym., jos ei Lempäälän miehiin tai rotaatioringin veikkoihin tahdota/pystytä turvautumaan. Vaikka ensimmäisten kymmenen pelin joukossa oli huoltakin herättäviä esityksiä, mielestäni keskiviikon Blues-peli osoitti sen, että nykyjoukkueella on potentiaalia jopa kaudenalusennakoiden ”edellyttämiin” suorituksiin. Niin kuin jo x määrä kertoja on eri yhteyksissä tuotu esille, pelitapa vaatii pelejä alle ja yksilöt vastaavat pelitavan vaatimuksiin kukin omalla viiveellään. Oikeilla kentällisillä tulosta saadaan tehtyä ja Blues-pelin perusteella oikeita koostumuksia on löytymässä.

Tällä hetkellä alussa esille tuoduista malleista turvautuisin ensimmäiseksi malliin 3), siitä pienellä erolla malliin 2) ja sitten jo isommalla erolla malliin 1). Malliin 3) sisältyy riskejä, mutta jos loppukauden sopimuksella joku väliinputoaja hankitaan, olisi hänellä toivottavaa olla pohjalla ainakin parin viikon jäätreenit ja Tapparan edustajan puolesta varmistuttu (vaikka paikan päällä käymällä) siitä, että hankinta jaksaisi heti alusta asti ilman kuntokuureja. Mallissa 2) kyseeseen tulee juurikin joku kovan luokan kaveri täsmävahvistuksena ja mielestäni malliin 1) ei kannattaisi turvautua, ainakaan ulkomaalaisten kohdalla todellisen motivaation mahdollisesta puutteesta johtuen, mutta ko. malli taitaa pääosin olla kotimaisille veroja pelkääville pelaajille.

Mitä pitäisi tehdä?

Suoraan kysymykseen suora vastaus: antaa ajan kulua. Mazzan väitteiden esittämisen jälkeen muutoksia on jo tehty (hitaudestani ja elämän kiireistä johtuen kirjoitan tätä parin päivän viiveellä viimeisten parin väitteen esittämisestä) ja ainakaan nyt Blues-pelin nähtyäni en olisi tekemässä enää suurempia muutoksia, paitsi mitä otteluketjussa koitin esille tuoda. Ahtolalle isompi vastuu, kun tuntuu kulkevan ja Kaksonen on väläytellyt, yhdistettynä Koskirantaan voisivat toimia. Nemoon ja poikiin ei kajota, paitsi jos Haapala ei selviä ensi pelistä edes häkki päässä. Ei kuitenkaan paha vamma tainnut tulla, kun vaihtoaitiossa pällisteli ja naureskeli. Muuten hyökkäys siinä muodossa ainakin toistaiseksi.  Puolustukseen kajoaisin sen verran, että Jyrkkiölle pitempi jakso ylhäällä Kaijomaan tilalla. En tiedä, miten Kalle suhtautuisi LeKi-komennukseen, mutta onhan hällä kokemusta Mestis-komennuksesta viimeiseltä (pienen vastuun) JYP-kaudeltaan kahden pelin ajalta (0+4). LeKissä olisi ainakin suurempi vastuu tarjolla kuin Tapparassa.

Isommassa, pelitavallisessa kuvassa, yksilöiden onnistumiset edistävät pelitavan onnistumista, Tapparan pelitavassa jopa korostetusti. Kun yksilön kiekollinen peli onnistuu, onnistuu se suurella todennäköisyydellä myös koko joukkueelta. Edelleen, kun yksilön peliä edistävä sijoittuminen onnistuu, joukkueen peli etenee ”pelikirjan” mukaan. Kun joukkueen pelitapa onnistuu, pitäisi sen keskimääräisesti enemmän näkyä tulostaululla kuin olla näkymättä, kun vain peliä toteuttavat yksilöt ja heidän ratkaisunsa ovat laadukkaita. Näin koen Tapparassa tilanteen olevan, joukkueen yksilöt ovat omalle tasolle yltäessään kokonaiskuvassa kohtalaisen laadukkaita, ja jos yksilöt ylittävät tasonsa vielä piirun, ts. yksilöt kehittyvät, tulostaulun pitäisi kiittää Tapparan kannalta entistä useammin. Pelitapaa on raastettu toukokuusta lähtien ja tiettyjä tilanteiden vaatimia yksinkertaistuksia esim. kiekollisuuteen, kiekon ylöstuonteihin ja keskialueen ylityksiin voidaan tehdä, mutta isoa kuvaa ei ole syytä eikä järkevääkään muuttaa. Prosessi on alkanut ja prosessin onnistumisesta on jo saatu viitteitä harjoituskaudella, European Trophyn peleissä ja paikoin SM-liigassakin.

Joksu:
Urheilulehti analysoi hieman Rautakorpea ja Dufvaa. Kyllä se vaan niin pahasti pistää tuo Seppäsen Tappara-viha silmään että >:(

polvitaklaaja:

--- Lainaus käyttäjältä: Joksu - Lokakuu 19, 2012, 12:41:21 ---Urheilulehti analysoi hieman Rautakorpea ja Dufvaa. Kyllä se vaan niin pahasti pistää tuo Seppäsen Tappara-viha silmään että >:(

--- Lainaus päättyy ---

Seppänen on idiootti ja noilla jutuilla on yhtä paljon arvoa kuin lehmän paskalla. Ei noita kannata lukea, pahoittaa vaan mielensä aivan turhaan.

Mazza:
En pidä Seppästä minään enkä jaksa hänen tekstejään lukea, mutta tuo video tuli katsottua nyt kun tänne sen linkititte. Ja oikeastaan Tapparan kohdalla enemmän oli äänessä Sihvonen, joka yleensäkään ei noissa videoanalyyseissa provosoi samalla tavalla kuin teksteissä, eli tuosta sai jotain asiaakin irti. Petteri oli siis sitä mieltä että kun Rautakorpi luo nyt nahkaansa uudelleen eli on lisännyt pelikirjaan enemmän kiekkokontrollielementtejä, peli ei kuitenkaan ole lähtenyt luistamaan odotetulla tavalla Barkovin ketjua lukuunottamatta. Ja Barkovin vitjasta olivat sitä mieltä, että se on enemmän Ville Niemisen kuin Rautakorven luomus. Itse en taas sanoisi noinkaan, vaan enemmän on kyse siitä että ketjussa on kolme niin hyvää pelaajaa, että osaavat luonnollisella tavalla pelata jääkiekkoa jolloin pelikirjan merkitys on pienempi. Jos katsotaan vaikka NHL:ää jossa on maailman parhaat pelaajat, niin niitä matseja seuratessa tulee usein mieleen ettei tuollaisia malkineita, crosbyja, toewseja tai kaneja voi edes samalla tavalla asettaa pelikirjamuottiin kuin peruspelaajia. Tapparassa on samantyylinen tilanne Barkovin ketjun kohdalla.

Mutta Sihvosen näkemys kolmen muun ketjun ongelmista oli tavallaan ihan oikea, ja siihen Rautakorven johtaman valmennuksen on pystyttävä vaikuttamaan jos Tappara mielii kuuden joukkoon runkosarjassa. Viime lauantain Ässät-pelissä oli kyllä havaittavissa mm. Koskirannan heräämiseen viittaavia asioita, ja jos sama trendi jatkuu tänään SaiPaa vastaan niin loppukauden suhteen voidaan olla luottavaisia. Menestyvä Tappara tarvitsee myös hyökkäyssuuntaan onnistuvan Koskirannan, koska Makkosen sentteripelin en vaan usko riittävän kakkosketjutasolle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu