On vielä pakko kehaista miehen olemusta tiedotustilaisuuksissa, vaikka itsessään se ei tietenkään valmennuksellinen meriitti olekaan. Vaikka noista tilaisuuksista paistaa läpi edelleen 80-luvun ddr/neuvostoliitto-meininki, niin Leinosestakin jotenkin näkee, että nyt on ASIANSA OSAAVA mies puikoissa. Hän tietää mitä haluaa, eikä varmasti pelkää sanoa omaa mielipidettään asioista. Jotenkin niin Mattilan/Saarisen/Hirvosen olemuksista on paistanut jonkinlainen epävarmuus ja pelokkuus kaikessa tekemisessä, ja se antaa ainakin minulle heti myös epävarman kuvan henkilön kyvyistä johtaa joukkuetta. Dufvan mukahauskuuttelusta en koskaan ole tykännyt ja myöskin haastattelut eri medioissa ja niistä paistanut "huumorimielinen" ylimielisyys ovat olleet oksettavia. Mutta nyt tosiaan tämä jämäkkyys ja päämääräisyys ovat aivan eri tasolla edeltäjien kanssa. Ehkä voisi kuvata kaiken yhdellä sanalla; AUKTORITEETTI. Ja tässä täytyy muistaa myös se, että juuri auktoriteetti on se, mikä pelaajille myy. Vaikka valmentajan pelisysteemi vaikuttaisi epäonnistuneelta pelaajien silmissä, saa auktoritäärinen/itsevarma valmentaja myytyä konseptin pelaajille helpommin, kuin sellainen jonka olemuksesta paistaa epävarmuus ja jopa suoranainen pelko.