b) Pelitapa, "siten että joka jätkä yöllä herätessään selkäytimestä tietää mitä tehdä", ei voi olla kun samaa mieltä.
Jos nyt takerrutaan tähän pelitapakysymykseen; aika monesta suusta on tämän kauden aikana kuultu, että pelitapa, jos sitä on, on vähintäänkin epäselvä eikä pelaajat sitä ainakaan toteuta. Itse en pysty minkäänlaiseen analyyttiiseen tarkasteluun pelin aikana, vaan kaikki energia menee lenkkarinnauhojen pureskeluun jännityksen ja myötäelämisen mainingeissa.
Kun seuraavan kerran lötä putoaa jäähän, aikaa on kulunut n. 5 kuukautta. Siitä kun Hirvonen astui ruoriin, on reilu 6 kuukautta. Mikä tekee sen, että 6:ssa kuukaudessa ei voi tehdä sitä, minkä 5:ssä voi? Eikö pelitapaa harjoitella kauden aikana? Kaiketi mitään merkkejä paremmasta ei ollut edes kauden loppupuolella.
Kun lätkä ei vieläkään mitään rakettitiedettä ole, eikö valmentaja, jolla on jokin missio miten haluaisi joukkueensa pelaavan, pysty siirtämään sitä kentälle kauden aikana. Mutta seuraavana kesänä pystyy? Ei tämänkään kauden pelaajat kait niin taikinoita olleet, etteivätkö ne olisi pystyneet ohjeita sisäistämään, jos niitä olisi oikealla tavalla syötetty.
Toivoisin kyllä hartaasti Hirvosen onnistumista. Toisaalta siksi, että tilanne valmennuspuolella rauhoittuisi (vaikka suoraan pari vuotta lisää sopimusta käteen) ja toisaalta siksi, että LeKin kipparointi niinkin pitkälle kuin se toissakaudella pääsi, hyvällä ilmeellä, on jotain sellaista mitä haluaisin Tapparassakin nähdä. Ja itseasiassa, kauden muutama ensimmäinen peli oli jotain sellaista mitä sen pitikin olla; hampaat irvessä taistelua ja aina kova taklaus kun paikka oli. Taistelua! Uhrautumista joukkueelle! Ja muutama taitava yksilö tekemässä mitä tahtoo (Ojanen, Barkov, Kontiola, Lehterä).
Toivottavasti Hirvonen onnistuu sitouttamaan joukkueen, urheilullisesti ja pelitavallisesti, omaan filosofiaansa (pelikirja on sanana ja käsitteenä suorastaan haitarista) ja nostamaan joukkueen takaisin sinne mihin se on aina kuulunut; SM-Liigan TOP3. Pysyvästi.
