Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Petteri ''Pelikirja'' Sihvonen

<< < (11/21) > >>

isokasi:
Sihvosta on aika harva ainakaan täällä sanonut paskaksi toimittajaksi. Virhe olisikin näin väittää. Miehen ulosanti on hyvää sekä kirjalllisena että livenä. Ulosannin sisältö on värikästä ja keskustelua herättävää, niinkuin täälläkin voimme helposti huomata. Asioiden kärjistäminen ja näkeminen uusista näkökulmista on Petterin vahvuus. Mielestäni kiekkokriitikko on kuvaavin termi tämän miehen kohdalla. Se mitä miehen jutuista on siirettävissä kiekkojoukkueen menestymisen edistämiseen onkin aivan toinen kysymys. Petterin valmentajan ja toimittajan kykyjä pitää arvostella aivan eri keskusteluissa. Ne kun ovat kaksi eri asiaa.

Pelikirja on käsitteenä muodostunut kaikkea ohjaavaksi totuudeksi Sihvonen teksteissä ja puheissa. Minua henkilökohtaisesti häiritsee asioiden yksinkertaistaminen tyyliin "XXX ei voi parjätä siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen pelikirjansa on vanhentunut". Pelikirja-käsitteen alle Sihvonen ymppää enemmän asiaa, kun perinteisesti esimerkiksi pelitaktiikan alle on ollut tapana laittaa. Uuden käsitteen luomisella hän uskoo tuovansa uutta ajattelua valmennukseen, vaikka todellisuudessa hän lähinnä vain kritisoi erilaisia pelitapoja ja valmentamistyylejä puuttuen epämääräisillä heitoilla joihinkin pieniin pelin osasiin. Ne osaset ovat usein hyvin joukkuekohtaisia eivätkä aukea ulkopuoliselle, tarkallekkaan pelin seuraajalle. On helppoa osoitella ulkopäin jotain "pelikirjaa", vaikka homma voi olla kriisissä monista erilaisista asioista johtuen. Paitsi siinä tapauksessa, että tämä pelikirja pitää sisällään kaikki vaikkapa joukkueen sisäiset henkilökemiat, luokkaantumiset, inhimillisyyteen liittyvät muuttujat,taustajoukot, fanit, resurssit.. Ihan kaiken mikä joukkueen menestykseen yleensäkään voi vaikuttaa.

Oleellisimmat asiat mitkä Sihvonen valmentajia arvioidessaan lähes poikkeuksetta sivuuttaa pelikirjakeskeisessä arvioinnissaan ovat valmentajan persoona, johtamistaidot, tilannetaju ja karisma. En usko, että liigavalmentajien välillä on kovin suurta eroa pelitaktisissa näkemyksissä enää nykypäivänä. Toki painotuksia ja näkemyseroja on, mutta toimivassa joukkueessa on tärkeintä pelata yhdenmukaisella pelitavalla. Pelitapa lienee aika lähellä käsitteenä pelikirjaa. Pelitavan valinta joukkueen ominaisuuksien (fysiikka, taidot, ikä..) mukaan on omasta mielestäni helpoimpia osia joukkueen valmennusta. Huippuvalmentajan tärkein ominaisuus on kuitenkin siirtää tämä pelitapa joukkueelle ja saada joukkue pelaamaan sen mukaan. Huomioida erilaisten yksilöiden heikkoudet ja vahvuudet oppimisessa. Lukea joukkuetta ja sen pelaajia. Reagoida nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin. Kannustaa, vaatia ja taas vaatia oikeita asioita oikeilta pelaajatyypeiltä. Tätä ei Sihvosen pelikirja-ajattelussa ainakaan kovin selkeästi oteta huomioon. Ehkäpä siksi PS onkin toimittaja eikä valmentaja.

Hassa:
Sihvosesta puhuttaessa pitää aina huomata, että hän toteuttaa aina ja kaikkialla Urheilulehden imagon rakentamista. Sihvosen omin sanoin: "Kyse on Urheilulehden linjasta - mielipidejournalismista.". Tämä oli vastaus siihen, miksi hän tuo jutuissaan niin voimakkaasti itseään esiin.

Urheilulehti ja Sihvonen toistaa termejä ja asioita, jotta ne jäävät ihmisten mieliin. Hän keksii omia termejä, jotta ne tunnistuvat häneen ja Urheilulehteen. Urheilulehdessä on ollut juttuja (esim. Summasta kehuvia ja vastaavasti Erkkaa mollaavia) joiden fakta-arvo oli yhtä tyhjään kanssa. Sen sijaan ne olivat voimakkaasti mielipidekirjoituksia. Ne näkyvät ja niiden tarkoitus on myydä lehteä. Urheilulehden sisältö perustuu kaiken maailman top-10 listoihin ja isoihin kuviin. Onhan siellä asiaakin joukossa.

Itse en ainakaan jaksa lukea sellaista muutaman miehen mielipiteisiin perustuvaa paperille painettua blogia.

art:
Sihvosen mollaaminen on vähän sama kuin Dostojevskin tai James Joycen arvostelu. Jossei halua vaikuttaa aivan moukalta, klassikoita ei yleensä kannata kyseenalaistaa. Klassikot ovat tuoneet omaan genreensä jotain aivan uutta, mullistavaa. Klassikot ovat auraamattoman tien avaajia, tiettömän tien tallaajia. Neroja. On helppo tarttua Joycen Odysseykseen ja sanoa, että nykymittapuun mukaan juoni pikkaisen laahaa. Klassikoissakin on tottakai puutteensa, mutta niitä ei ole tapana sillä tavalla ruotia. Se olisi lapsellista, osoitella räkä poskella virheitä.

Suomalainen urheilujournalismi on lapsen kengisssä, verrattuna esim. amerikkaan. Täällä on yleistoimittajia, jotka koluavat mestoja mäkimontuista curlinghalleihin. On selvää, että jälki on suhteellisen avutonta. Esimerkiksi Aamulehden kiekkojutut ovat ihan ok, mutta käytännössä kuka tahansa toimittaja ne voisi tehdä. Ei niissä näy kiekkoasiantuntijan jälki. Ei niistä selviä, miten Tappara eilen pelasi, oliko pelitapa kunnossa, onko Tapparan pelissä tappiosta huolimatta potentiaalia. Niissä jutuissa kynnetään pintaa; annetaan ääni yleensä pelaajalle; onneksi sentään siitä on päästy, että raportti koostuisi siitä, miten yksittäiset maalit syntyivät. Eikä niiden juttujen kuitenkaan tarvitse olla mitään tähtitiedettä, mutta kun edes hieman käytäisiin läpi joitakin peliin liittyviä näkökohtia - muutamalla lauseella, sekin riittää.

Onneksi vapaa-ajan merkitys kasvaa koko ajan ja sitä kautta välillisesti myös urheiluun liittyviin erilaisiin ilmiöihin aletaan satsata yhä enemmän. Tämän ansiosta mekin voimme jatkossa lukea asiantuntijatoimittajien tuotoksia. Sihvonen on ensimmäisiä asiantuntijatoimittajiamme, ja siitä hänelle kaikki kunnia ja valta.

6masiina:
Sihvosta vois aina vetää keskelle ottalohkoa kun mainitsee sanan pelikirja! Mies saa sen vaan kuulostaan niin tautiselta asialta.

sorry, katos teksti enkä skriivaa uudelleen, moro.

SPL_:
Juha Hiitelä ja Sihvonen yhteen niin voitte löytää joukkueenne 2-divarista. 2 kpl turhia "lässyttäjiä".

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu