Sihvosta on aika harva ainakaan täällä sanonut paskaksi toimittajaksi. Virhe olisikin näin väittää. Miehen ulosanti on hyvää sekä kirjalllisena että livenä. Ulosannin sisältö on värikästä ja keskustelua herättävää, niinkuin täälläkin voimme helposti huomata. Asioiden kärjistäminen ja näkeminen uusista näkökulmista on Petterin vahvuus. Mielestäni kiekkokriitikko on kuvaavin termi tämän miehen kohdalla. Se mitä miehen jutuista on siirettävissä kiekkojoukkueen menestymisen edistämiseen onkin aivan toinen kysymys. Petterin valmentajan ja toimittajan kykyjä pitää arvostella aivan eri keskusteluissa. Ne kun ovat kaksi eri asiaa.
Pelikirja on käsitteenä muodostunut kaikkea ohjaavaksi totuudeksi Sihvonen teksteissä ja puheissa. Minua henkilökohtaisesti häiritsee asioiden yksinkertaistaminen tyyliin "XXX ei voi parjätä siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen pelikirjansa on vanhentunut". Pelikirja-käsitteen alle Sihvonen ymppää enemmän asiaa, kun perinteisesti esimerkiksi pelitaktiikan alle on ollut tapana laittaa. Uuden käsitteen luomisella hän uskoo tuovansa uutta ajattelua valmennukseen, vaikka todellisuudessa hän lähinnä vain kritisoi erilaisia pelitapoja ja valmentamistyylejä puuttuen epämääräisillä heitoilla joihinkin pieniin pelin osasiin. Ne osaset ovat usein hyvin joukkuekohtaisia eivätkä aukea ulkopuoliselle, tarkallekkaan pelin seuraajalle. On helppoa osoitella ulkopäin jotain "pelikirjaa", vaikka homma voi olla kriisissä monista erilaisista asioista johtuen. Paitsi siinä tapauksessa, että tämä pelikirja pitää sisällään kaikki vaikkapa joukkueen sisäiset henkilökemiat, luokkaantumiset, inhimillisyyteen liittyvät muuttujat,taustajoukot, fanit, resurssit.. Ihan kaiken mikä joukkueen menestykseen yleensäkään voi vaikuttaa.
Oleellisimmat asiat mitkä Sihvonen valmentajia arvioidessaan lähes poikkeuksetta sivuuttaa pelikirjakeskeisessä arvioinnissaan ovat valmentajan persoona, johtamistaidot, tilannetaju ja karisma. En usko, että liigavalmentajien välillä on kovin suurta eroa pelitaktisissa näkemyksissä enää nykypäivänä. Toki painotuksia ja näkemyseroja on, mutta toimivassa joukkueessa on tärkeintä pelata yhdenmukaisella pelitavalla. Pelitapa lienee aika lähellä käsitteenä pelikirjaa. Pelitavan valinta joukkueen ominaisuuksien (fysiikka, taidot, ikä..) mukaan on omasta mielestäni helpoimpia osia joukkueen valmennusta. Huippuvalmentajan tärkein ominaisuus on kuitenkin siirtää tämä pelitapa joukkueelle ja saada joukkue pelaamaan sen mukaan. Huomioida erilaisten yksilöiden heikkoudet ja vahvuudet oppimisessa. Lukea joukkuetta ja sen pelaajia. Reagoida nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin. Kannustaa, vaatia ja taas vaatia oikeita asioita oikeilta pelaajatyypeiltä. Tätä ei Sihvosen pelikirja-ajattelussa ainakaan kovin selkeästi oteta huomioon. Ehkäpä siksi PS onkin toimittaja eikä valmentaja.
