Luuserille sanoisin vielä, että kyllä Voutilaisen puuttuminen Hpk:n riveistä merkitsi suunnilleen samaa kuin Kontiolan puuttuminen olisi merkinnyt Tapparassa. Samoin Jokelan merkitys oli varmasti suunnilleen sama kuin Puistolan puuttuminen. Siellä vaan nousi tilalle sitten jotain täysin tuntemattomia Hietasia, Loikaksia, Lappalaisia ja Lahtia täyttämään noita saappaita. Homma toimi, kun systeemi oli selvä. Me jäätiin Tapparassa ihmettelemään, että mites nyt kun kärkipelaajia puuttuu. Se oli lopun alkua. Meidän Pukat, Whitet, Pyymäet ja muut eivät todellakaan pystyneet tekemään sellaista paikkausta, mitä täysin vastaavat pelaajat esim. Hpk:ssa. Se, että joku Hietanen siellä oli yht´äkkiä maalaamassa finaalipeleissä vastasi suunnilleen sitä, että Tapparassa Matti Koistinen olisi tehnyt samaa Ässät-sarjassa. Mutta Jr ei antanut edes mahdollisuutta eikä tätä meidän reserviä missään vaiheessa ajettu sisään. Voisi vaan kuvitella minkälaisia pelimiehiä meiltä esim. Salmela, Nurmi ja Koistinen olisivat vuoden jälkeen tässä Kerhon koulussa. Samoin joku Wiikman ei kauden alkaessa taatusti ollut sen parempi kuin meidän Tuokkola.
Asian ydin on siis edelleenkin se, että joukkue voi kyllä pärjätä isoissakin peleissä ilman kärkipelaajiaan, mikäli päävalmentajan pelisysteemi ja taktiikka toimii. Onhan tämän jo näyttänyt Suomaen a-maajoukkuekin monissa mm-kisoissa sekä erityisesti world cupissa 04, Naganossa 98 ja Torinossa 06. Tapparan loukkaantumiset olivat pahoja mutta se ei ole selitys kaikelle - siksi sormi kääntyy Jukka Rautakorven suuntaan edelleen.