Mikä meni pieleen, Tappara?
Tässä tulee melkoista tajunnan virtaa juuri päättyneen kauden ja rankan viikonlopun jälkitunnelmissa. Fiilis ei ole enää hirveän paha eikä pettynyt, sillä surutyö tuli tehtyä jo siinä vaiheessa, kun kaksi avainpuolustajaa lähti leikkaukseen. Silloin oli jo selvää, että jäljelle jääneellä sakilla ei riittävän pitkälle pötkittäisi kuitenkaan. Alun perin aioin postata tämän kirjoituksen jo toisen peräkkäisen hävityn pelin jälkeen, mutta ajattelin sitten kuitenkin odottaa ja katsoa, josko kevään 2003 ihme olisi sittenkin toistunut. Ei toistunut.
Ongelmat olivat kuitenkin mielestäni nähtävissä jo suht varhaisessa vaiheessa, ainakin joukkueen rakennuksen osalta. En nyt haluaisi tässä olla mikään "mitäsminäsanoin"-besserwisser, mutta... ihan samat valitukset olen latonut tiskiin jo useamman kerran kauden aikana. Ensin kauden alussa, toiseksi silloin kun odottelimme vahvistuksia. En kuitenkaan ollut kovin huolestunut, kun pelaajamarkkinat olivat tunnetun kuivat SM-liigan suuntaan eikä muilla joukkueilla rosteri näyttänyt sen kummoisemmalta. Lukuun ottamatta Kärppiä ja Jokereita (etenkin Jokerit keskenkauden-hankinnoilla kuten Hyvösellä).
Puolustajat
Tämä herätti ihmetystä jo kauden alussa. Puolustus näytti yksinkertaisesti aivan liian kapoiselta verrattuna Rautakorven menestysjoukkueisiin. Tunnustusta täytyy antaa siitä, että puolustusta yritettiin täydentää esim. Hawgoodilla, joka sittemmin osoittautui totaaliseksi hutihankinnaksi (samaa mieltä lienee Hannu Jortikka). Valitettavasti myös Salmela oli päästetty pois, ja niin luu jäi vetävän kouraan. Puolustus oli entistäkin kapoisempi. Jo yksikin avainpelaajan loukkaantuminen olisi voinut olla kriittinen takapakki joukkueen menestykselle. Kahden loukkaantuminen oli sellainen isku, josta ei ollut mitään mahdollisuutta toipua. En nyt lähde arvostelemaan ketään yksittäisiä puolustajia tässä, mutta sanonpa vain että joukkue olisi kaivannut ainakin kaksi sellaista puolustajaa lisää, joilla omaan pään puolustus ja peruspelaaminen olisi ollut edes jotenkuten hanskassa. Muu olisi ollut jo ylellisyyttä.
Maalivahti
Tässä todellakin kirjoitin maalivahdin yksikössä, sillä Tapparalla oli tällä kaudella käytännössä vain yksi maalivahti. Jos löydätte vanhoja kirjoituksiani, niissä ilmaisin huoleni Lehdon jaksamisesta. Ja ainakin minusta oli ilmeistä, että Lehto oli ihan puhki runkosarjan lopussa sekä pleijareissa. Tuttuja haamupelastuksiakin tuli yhä välähdyksenomaisesti, mutta niitä kuuluisia helppoja alkoi mennä yhä useammin. En usko, että ongelma oli Lehdon kohdalla kuntopuolella vaan pikemminkin henkisellä puolella. Jos maalivahti tietää, että joukkueen maalivahtipeli & sitä myötä joukkueen menestys on jokaisessa pelissä yksin hänen harteillaan, henkinen kuorma kasvaa melkoisesti. Toivon todellakin, että Nikkilä-huhu osoittautuu todeksi ja Lehto saa lomittajan, jonka avulla Tappara pystyy myös tarvittaessa voittamaan edes runkosarjapelejä.
Hyökkääjät
Tämä osasto taas näytti kauteen lähdettäessä yllättävänkin hyvältä - hyökkäyskalusto kyllä kesti vertailun minkä tahansa toisen liigajoukkueen kanssa, jopa Kärppien. Ehkä se terävin kärki todellakin puuttui, mutta koska viimeksi tuollainen hankinta on onnistunut Tapparassa? Ehkä Meluzin ekalla kaudellaan, mutta eipä silloinkaan pitkälle pötkitty. Esim mestaruuskaudella ratkaisumaaleja iskenyt Pirnes ei todellakaan tullut Tapparaan minään pistehirmuna vaan lupaavana nuorena sentterinä, jonka kehitys oli jäänyt polkemaan paikalleen Espoossa. Siksi luottoni oli suuri, että hyökkäyspeliin Tappara ei kaatuisi. Löytyi kokemusta sekä nuorta taitoa. Mutta mitä tapahtui Tapparan yv-pelille? Ennen Rautakorven joukkue oli kuuluisa erikoistilannepelaamisestaan. Tällä kaudella erikoistilannepelaaminen oli kuin Saarisen oppikirjasta, luvusta "Miten pilasin Tapparan yv-pelin".
Pieni ja kankea Tappara
Iso ja kankea Tappara oli (rosterista pääteltynä) tarkoitus muuttaa tällä kaudella virallisesti pieneksi ja vikkeläksi Tapparaksi. Tuloksena oli kuitenkin pieni ja usein kankea Tappara. Erityisesti puolustuksessa pelaajat olivat huomattavan pienikokoisia (keskimäärin) - jos kukkakeppi-G on isoin ja fyysisin puolustaja (ja Tuukka puolustuksen paras taklaaja), joukkueen puolustuskalustoa ei voi kovin fyysiseksi kehua. Pleijarivääntöjä ajatellen koko joukkue näytti liian heiveröiseltä pudotuspeleihin - melkein millä tahansa joukkueella olisi fyysinen etu kulmaväännöissä, taklauksissa jne. Ja niin olikin. Rautakorven mottohan oli kauteen lähdettäessä, että sellaisella joukkueella & pelillä millä Tappara otti edellisen mestaruutensa ei enää pärjätä nykypäivän liigassa. Ilmeisesti Rautakorpi yrittikin kehittää Tapparaa aktiivisempaan ja enemmän kiekkoa kontrolloivaan suuntaan. Ei tärpännyt.
Kunnon ajoitus
Silloin kun Rautakorven Tappara menestyi, paras kuntopiikki oli yleensä ajoitettu playoffeihin. Pelisysteemin omaksuminen ja uusien joukkuekaverien yhteispelin yleensä tuotti tehokkaan jakson n. joulutauon paikkeille (tosin mestaruuskaudella tämä jäi puuttumaan). Tällä kaudella Tapparan paras lento osui aivan kauden alkuun, mikä sinänsä oli jo huolestuttava merkki. Tapparalla oli osittain valmis runko, ja täydennykset olivat lähinnä kokeneita pelimiehiä, joten tällaisella kokoonpanolla kuuluukin napsia pisteitä muilta joukkueilta, joilla uusien pelaajien ja pelisysteemin hakemisen myötä yhteispeli on vielä hieman haussa alkukaudesta. Huolestuttavaa olikin, että kun muut joukkueet alkoivat saada joukkuepelin kasaan, Tapparan aseet alkoivat tylstyä.
Juhlavuoden kirous
Juhlavuodet ja kotikisat ovat perinteisesti ne tilanteet, joissa joukkueilla on erityisiä menestyspaineita. Etenkin jos organisaation puolesta satsataan kauteen näyttävästi esim. rahallisesti ja valmentaja-/pelaajahankinnoilla. Tapparan juhlavuosi ei rikkonut kaavaa.
Ässät vs Tappara
Nälkäisempi ja kiimaisempi joukkue voitti. Siinäpä se lyhyesti. Ässät ansaitsi voittonsa. Ainoa mikä v*tutti oli se, kun näki Ässien pelaavan juuri sellaista kiekkoa, mitä olisi omiensa toivonut pelaavan. Sellainen mielenkiintoinen seikka muuten, että Rautakorpi kuittasi eilen täydeksi paskapuheeksi sen, että Tappara olisi "valinnut" Ässät vastustajakseen.
Summa summarum
Kaiken kaikkiaan ei todellakaan tyydyttävä lopetus kaudelle. Selvästi askel eteenpäin edelliskaudesta, mutta jos joku olisi sanonut kauden alussa että Tappara on loppusijoituksissa vain yhden pykälän edellä Ilvestä, olisin nauranut yhtä räkäisesti kuin jos joku ammattitoimittaja olisi veikannut Ilveksen ottavan mestaruuden ja Tapparan jäävän ulos säälipleijareista. Ei naurata enää.
Mitä tästä eteenpäin?
Tapparan ensi kausi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tappara menettänee runsaasti kiekollista osaamista, jos/kun paras maalintekijä, paras pistemies ja paras kiekollinen puolustaja ovat lähtökuopissa - olisi oikeastaan ihme, jos yksikään heistä pelaisi vielä ensi kauden Tapparassa. Näille täytyisi löytää paikkaajia. Edelleenkään en halua mitään isolla rahalla hankittuja "iskin 50 maalia vuonna 1 ja 2 JYPissä/Saipassa/Kalpassa/Ässissä/Pelicansissa/tms" -tyyppejä, jotka vain surffailevat Tapparassa, vaan mieluummin pari lupaavaa vähän nuorempaa ja nälkäistä Pirnes-tyylistä pelaajaa Rautakorven käsittelyyn. Unelma olisi löytää jostain pari "Kontiolaa" lisää. Mutta ei niin lahjakkaita pelaajia tietenkään puussa kasva.
Myös kauden ja playoffien aikana joukkueen rungossa selvästi näkyneisiin puutteisiin olisi saatava täydennystä. Jotain nimiähän on jo ollut ilmassa. Hyökkäyspelaamisen ja puolustuspelaamisen balanssi pitäisi löytää. Tälle kaudelle oli panostettu mielestäni suhteellisesti liikaa hyökkääjiin.
Kiitos kaikille tapparalaisille, niin pelaajille kuin faneillekin, ensi kauteen taas uusin kujein. Toisaalta tästä on aika hyvä jatkaa, koska nyt ensi kauteen tuskin lähdetään yhden ennakkosuosikin paineista kuten tähän kauteen. Rautakorven Tappara on tunnetusti kobramaisen vaarallinen kun pääsee yllättämään puskista.
Jatkopeleissä tuuletan Ässien puolesta (no hard feelings!), joille suon menestyksen paljon mieluummin kuin millekään niistä kolmesta muusta.
Aihe: Yhteenveto kaudesta 05-06 (Luettu 10513 kertaa)