Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Yhteenveto kaudesta 05-06

<< < (3/5) > >>

Rausku:

--- Lainaus ---TOP 3  Surullinen
1. Marko Ojasen surkea kausi.
2. Virkkusen loukkaantuminen.
3. Kotipelien yleisömäärä pleijareissa.
--- Lainaus päättyy ---

Olisin kyllä odottanut enemmän väkeä hallille, mutta kyllä nuo ilmoitetut yleisömäärät heittivät ainakin tuhannella kahdessa ensimmäisessä pelissä.

NYR:
Kyllä varmaan joku veti noissa play off lipuissa omiin liiveihin rahaa,koska siälä myytiin istuma paikoille ainakin tupla lippuja ja tää on fakta.Ja muutenkin ne lippukoneet vähän epäilyttää koska ite ja kaverini päästiin siihen ekaan Torstain peliin Maanantain lipulla eikä oltu kuulemma ainoat ketkä meni siittä sanoon.

HAL9000:
Mikä meni pieleen, Tappara?

Tässä tulee melkoista tajunnan virtaa juuri päättyneen kauden ja rankan viikonlopun jälkitunnelmissa. Fiilis ei ole enää hirveän paha eikä pettynyt, sillä surutyö tuli tehtyä jo siinä vaiheessa, kun kaksi avainpuolustajaa lähti leikkaukseen. Silloin oli jo selvää, että jäljelle jääneellä sakilla ei riittävän pitkälle pötkittäisi kuitenkaan. Alun perin aioin postata tämän kirjoituksen jo toisen peräkkäisen hävityn pelin jälkeen, mutta ajattelin sitten kuitenkin odottaa ja katsoa, josko kevään 2003 ihme olisi sittenkin toistunut. Ei toistunut.

Ongelmat olivat kuitenkin mielestäni nähtävissä jo suht varhaisessa vaiheessa, ainakin joukkueen rakennuksen osalta. En nyt haluaisi tässä olla mikään "mitäsminäsanoin"-besserwisser, mutta... ihan samat valitukset olen latonut tiskiin jo useamman kerran kauden aikana. Ensin kauden alussa, toiseksi silloin kun odottelimme vahvistuksia. En kuitenkaan ollut kovin huolestunut, kun pelaajamarkkinat olivat tunnetun kuivat SM-liigan suuntaan eikä muilla joukkueilla rosteri näyttänyt sen kummoisemmalta. Lukuun ottamatta Kärppiä ja Jokereita (etenkin Jokerit keskenkauden-hankinnoilla kuten Hyvösellä).

Puolustajat

Tämä herätti ihmetystä jo kauden alussa. Puolustus näytti yksinkertaisesti aivan liian kapoiselta verrattuna Rautakorven menestysjoukkueisiin. Tunnustusta täytyy antaa siitä, että puolustusta yritettiin täydentää esim. Hawgoodilla, joka sittemmin osoittautui totaaliseksi hutihankinnaksi (samaa mieltä lienee Hannu Jortikka). Valitettavasti myös Salmela oli päästetty pois, ja niin luu jäi vetävän kouraan. Puolustus oli entistäkin kapoisempi. Jo yksikin avainpelaajan loukkaantuminen olisi voinut olla kriittinen takapakki joukkueen menestykselle. Kahden loukkaantuminen oli sellainen isku, josta ei ollut mitään mahdollisuutta toipua. En nyt lähde arvostelemaan ketään yksittäisiä puolustajia tässä, mutta sanonpa vain että joukkue olisi kaivannut ainakin kaksi sellaista puolustajaa lisää, joilla omaan pään puolustus ja peruspelaaminen olisi ollut edes jotenkuten hanskassa. Muu olisi ollut jo ylellisyyttä.

Maalivahti

Tässä todellakin kirjoitin maalivahdin yksikössä, sillä Tapparalla oli tällä kaudella käytännössä vain yksi maalivahti. Jos löydätte vanhoja kirjoituksiani, niissä ilmaisin huoleni Lehdon jaksamisesta. Ja ainakin minusta oli ilmeistä, että Lehto oli ihan puhki runkosarjan lopussa sekä pleijareissa. Tuttuja haamupelastuksiakin tuli yhä välähdyksenomaisesti, mutta niitä kuuluisia helppoja alkoi mennä yhä useammin. En usko, että ongelma oli Lehdon kohdalla kuntopuolella vaan pikemminkin henkisellä puolella. Jos maalivahti tietää, että joukkueen maalivahtipeli & sitä myötä joukkueen menestys on jokaisessa pelissä yksin hänen harteillaan, henkinen kuorma kasvaa melkoisesti. Toivon todellakin, että Nikkilä-huhu osoittautuu todeksi ja Lehto saa lomittajan, jonka avulla Tappara pystyy myös tarvittaessa voittamaan edes runkosarjapelejä.

Hyökkääjät

Tämä osasto taas näytti kauteen lähdettäessä yllättävänkin hyvältä - hyökkäyskalusto kyllä kesti vertailun minkä tahansa toisen liigajoukkueen kanssa, jopa Kärppien. Ehkä se terävin kärki todellakin puuttui, mutta koska viimeksi tuollainen hankinta on onnistunut Tapparassa? Ehkä Meluzin ekalla kaudellaan, mutta eipä silloinkaan pitkälle pötkitty. Esim mestaruuskaudella ratkaisumaaleja iskenyt Pirnes ei todellakaan tullut Tapparaan minään pistehirmuna vaan lupaavana nuorena sentterinä, jonka kehitys oli jäänyt polkemaan paikalleen Espoossa. Siksi luottoni oli suuri, että hyökkäyspeliin Tappara ei kaatuisi. Löytyi kokemusta sekä nuorta taitoa. Mutta mitä tapahtui Tapparan yv-pelille? Ennen Rautakorven joukkue oli kuuluisa erikoistilannepelaamisestaan. Tällä kaudella erikoistilannepelaaminen oli kuin Saarisen oppikirjasta, luvusta "Miten pilasin Tapparan yv-pelin".

Pieni ja kankea Tappara

Iso ja kankea Tappara oli (rosterista pääteltynä) tarkoitus muuttaa tällä kaudella virallisesti pieneksi ja vikkeläksi Tapparaksi. Tuloksena oli kuitenkin pieni ja usein kankea Tappara. Erityisesti puolustuksessa pelaajat olivat huomattavan pienikokoisia (keskimäärin) - jos kukkakeppi-G on isoin ja fyysisin puolustaja (ja Tuukka puolustuksen paras taklaaja), joukkueen puolustuskalustoa ei voi kovin fyysiseksi kehua. Pleijarivääntöjä ajatellen koko joukkue näytti liian heiveröiseltä pudotuspeleihin - melkein millä tahansa joukkueella olisi fyysinen etu kulmaväännöissä, taklauksissa jne. Ja niin olikin. Rautakorven mottohan oli kauteen lähdettäessä, että sellaisella joukkueella & pelillä millä Tappara otti edellisen mestaruutensa ei enää pärjätä nykypäivän liigassa. Ilmeisesti Rautakorpi yrittikin kehittää Tapparaa aktiivisempaan ja enemmän kiekkoa kontrolloivaan suuntaan. Ei tärpännyt.

Kunnon ajoitus

Silloin kun Rautakorven Tappara menestyi, paras kuntopiikki oli yleensä ajoitettu playoffeihin. Pelisysteemin omaksuminen ja uusien joukkuekaverien yhteispelin yleensä tuotti tehokkaan jakson n. joulutauon paikkeille (tosin mestaruuskaudella tämä jäi puuttumaan). Tällä kaudella Tapparan paras lento osui aivan kauden alkuun, mikä sinänsä oli jo huolestuttava merkki. Tapparalla oli osittain valmis runko, ja täydennykset olivat lähinnä kokeneita pelimiehiä, joten tällaisella kokoonpanolla kuuluukin napsia pisteitä muilta joukkueilta, joilla uusien pelaajien ja pelisysteemin hakemisen myötä yhteispeli on vielä hieman haussa alkukaudesta. Huolestuttavaa olikin, että kun muut joukkueet alkoivat saada joukkuepelin kasaan, Tapparan aseet alkoivat tylstyä.

Juhlavuoden kirous

Juhlavuodet ja kotikisat ovat perinteisesti ne tilanteet, joissa joukkueilla on erityisiä menestyspaineita. Etenkin jos organisaation puolesta satsataan kauteen näyttävästi esim. rahallisesti ja valmentaja-/pelaajahankinnoilla. Tapparan juhlavuosi ei rikkonut kaavaa.

Ässät vs Tappara

Nälkäisempi ja kiimaisempi joukkue voitti. Siinäpä se lyhyesti. Ässät ansaitsi voittonsa. Ainoa mikä v*tutti oli se, kun näki Ässien pelaavan juuri sellaista kiekkoa, mitä olisi omiensa toivonut pelaavan. Sellainen mielenkiintoinen seikka muuten, että Rautakorpi kuittasi eilen täydeksi paskapuheeksi sen, että Tappara olisi "valinnut" Ässät vastustajakseen.

Summa summarum

Kaiken kaikkiaan ei todellakaan tyydyttävä lopetus kaudelle. Selvästi askel eteenpäin edelliskaudesta, mutta jos joku olisi sanonut kauden alussa että Tappara on loppusijoituksissa vain yhden pykälän edellä Ilvestä, olisin nauranut yhtä räkäisesti kuin jos joku ammattitoimittaja olisi veikannut Ilveksen ottavan mestaruuden ja Tapparan jäävän ulos säälipleijareista. Ei naurata enää.

Mitä tästä eteenpäin?

Tapparan ensi kausi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tappara menettänee runsaasti kiekollista osaamista, jos/kun paras maalintekijä, paras pistemies ja paras kiekollinen puolustaja ovat  lähtökuopissa - olisi oikeastaan ihme, jos yksikään heistä pelaisi vielä ensi kauden Tapparassa. Näille täytyisi löytää paikkaajia. Edelleenkään en halua mitään isolla rahalla hankittuja "iskin 50 maalia vuonna 1 ja 2 JYPissä/Saipassa/Kalpassa/Ässissä/Pelicansissa/tms" -tyyppejä, jotka vain surffailevat Tapparassa, vaan mieluummin pari lupaavaa vähän nuorempaa ja nälkäistä Pirnes-tyylistä pelaajaa Rautakorven käsittelyyn. Unelma olisi löytää jostain pari "Kontiolaa" lisää. Mutta ei niin lahjakkaita pelaajia tietenkään puussa kasva.

Myös kauden ja playoffien aikana joukkueen rungossa selvästi näkyneisiin puutteisiin olisi saatava täydennystä. Jotain nimiähän on jo ollut ilmassa. Hyökkäyspelaamisen ja puolustuspelaamisen balanssi pitäisi löytää. Tälle kaudelle oli panostettu mielestäni suhteellisesti liikaa hyökkääjiin.

Kiitos kaikille tapparalaisille, niin pelaajille kuin faneillekin, ensi kauteen taas uusin kujein. Toisaalta tästä on aika hyvä jatkaa, koska nyt ensi kauteen tuskin lähdetään yhden ennakkosuosikin paineista kuten tähän kauteen. Rautakorven Tappara on tunnetusti kobramaisen vaarallinen kun pääsee yllättämään puskista.

Jatkopeleissä tuuletan Ässien puolesta (no hard feelings!), joille suon menestyksen paljon mieluummin kuin millekään niistä kolmesta muusta.

Justjoo:
Niin siinä vähän kävi kuten pelkäsinkin. Kun fleguillaan puolet runkosarjasta, on playoff-vaihteen löytyminen käytännössa mahdoton tehtävä. Jotenkin sitä ymmärsi nämä käsittämättömät Pelicans -ym tappiot, kun ajatteli että se palvelee jotain suurempaa päämäärää. Nyt tämä "hohhoijaa"-asenne oli jo niin selkärankaan iskostunut, että siinä meni välieräpaikka niin että suhahti. Kaikki kunnia kuitenkin Ässille. Ansaitsivat paikkansa.

Vertalaa joku jo täällä hyytymisestä tosipaikassa jo arvosteli, mutta taisi loistava alkukausi vähän hämärtää sitä tosiseikkaa, että tämä kaveri potkittiin 1,5 vuotta sitten narreista pois. Siihen nähden loistava kausi.

Lehtokin pelasi hyvän alkukauden, mutta taisi sama flegu-asenne iskeä Mikaankin. Huonoja otteluita tuli loppukaudesta enemmän kuin tarpeeksi. Playoffeissa mies oli kaikkea muuta kuin kantava voima.

Tuo YV:hän oli kanssa etenkin 5-3:lla aivan surkuhupaisaa. Koko ottelusarjan yksi kulminaatiopiste oli varmaan nuo torstain pelissä tuhlatut 2:n miehen yv:t. Toisestakin niistä silloin maali niin ehkäpä......
Jotain Tapparan asenteesta kertoi sekin, että kiekkoa ei Yv:ssä voitu vain heittää maalille, kun sinne ei halukkaita maskimiehiä oikein tahtonut löytyä iskuja vastaanottamaan isolta pahalta Matilta.

Tuo puolustuksen kapeus oli kai se viimeinen niitti. Posiitivista kun etsii, niin sai Pukat, Mäntymaat ym. rutkasti kokemusta kovista peleistä, joka kantaa kyllä hedelmää tulevaisuudessa. Itsekin Pukan yhtenä pahimmista dissaajista on pakko sanoa miehen kantaneen loistavasti yllättäen kasvaneen vastuunsa.

Vielä, kun positiivista etsii, niin ensi perjantaina lähdetään Ruotsin risteilylle. Nyt ei tarvitse jännittää Semifinaaleita laivalla ollessa vaan voi keskittyä olennaiseen eli tolkuttomaan ryyppäämiseen ja naisilta pakkien saamiseen. Tiedä vaikka kävisi flaksi ja joku vaikka juttelisi mun kanssa minuutin. You never know...

Enivei kiitos etenkin Helsingin alajaostolle mukavista Tampereen reissuista. Pitäkäähän tämä tämä Tappara-Express toiminnassa seuraavanakin kautena :)

Memmu26:
Hienosti täällä jo kausi onkin vedetty yhteen.

Suru oli lauantaina melkoinen ja eilen vitutus sitäkin suurempi. Nyt jo hiukan helpottaa, onneksi. Saa olla jääkiekon seuraaminen nyt jonkun aikaa pannassa.

Kiitos Tapparalle, kiitos faneille ja kaikille kaudessa myötäeläneille!  :D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu